Yritän kovasti olla onnellinen. En ymmärrä, miksi yhtäkkiä kaikki on niin vaikeaa.

Minä olen kaaos

Muutto takana, check. Moulin Rougen ulkonäytös, check. Tutoreilua ja hauskoja yhteistouhuja, check. Paljon univelkaa, check. Tyhmiä bussimatkoja, check. Kaikki ihan sekaisin ja hukassa (todellinen vaatekriisi!), check.  Silti hirmu onnellinen, check check check. Kyllä tää pikkuhiljaa tästä rakentuu, tavarat ja ajatukset löytää paikkansa.

Se on kesä valeasussa

Tältä kuulosti kesä 2013. Tuunailin äsken tutor-paitani huomista varten; kaipaan jo kesälomaa, mutta toisaalta oon innoissani koulun alkamisesta. Kaverit, uudet ihmiset ja kokemukset, pari ihan mahtavaa kurssia heti ekassa jaksossa, musikaalin lavastus, teatteriproggis, kakkosena pahistelu (oon oikeesti vaan ihan jumalattoman sympaattinen ja kiltti), kalenterin pikkuhiljaa täyttyminen... Rakastan syksyä, vaikka se nyt onkin tullut liian nopeasti. Iloisin mielin uuteen kouluvuoteen, uuteen vuodenaikaan! Edinburghin seikkailu lähestyy ja olen onnellinen.

Se melkein meni jo!

Oho! Kesäloma on jo melkein ohitse! Tiistaina on taas aika palata kouluun. Eilen yöllä pakersin vielä itsenäisen uskonnonkurssini kanssa, enää kolme tehtävää ja essee jäljellä... Käyn ihan kohta aamulenkillä ja sitten väännän ne viimeiset tehtävät ja suunnittelen esseen ainakin. Sitä en tiedä, että milloin ehdin sen kirjoittaa. Maanantain ja tiistain välinen yö ei kuulosta edes niin pahalta.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtumaan: Ilosaarirock, joka meni l-o-i-s-t-a-v-a-s-t-i (jos olisin hyvä bloggaaja, olisin tehnyt siitä kunnollisen postauksen, mutta saa nähdä jaksanko enää jälkikäteen), olen lukenut hyviä kirjoja (Dorian Grayn muotokuva, Huomenna hän tulee, Sieppari ruispellossa on vielä kesken...), tapasin ihastuttavan Rilsin ja shoppailin ihanan mekon ja shortsit, olin viikon kipeä, olen katsonut kaikki kahdeksan How I Met Your Motherin kautta reilussa viikossa, katsonut yhden päivän aikana neljä musikaalia, hoitanut maailman ihaninta lasta, juhlinut seitsemättätoista syntymäpäivää sekä ihanan pienieleisesti että lähisuvun sekä lahtelaisten kavereiden kanssa. Jee. Olen suhteellinen tyytyväinen heinäkuuhuni, vaikka noiden kurssien kanssa vähän tulikin kiire. Ja ai niin! Tasan viikon päästä olen jo nukkunut ensimmäisen yön uudessa kodissa Puistolassa. Itken, kun pitää alkaa taas käyttämään busseja - vihaan niitä, mutta Puistola on sen verran syrjemmällä ja veikkaan, että se on kuitenkin miellyttävämpi tapa liikkua kuin juna+spora. RIP Mimosa♥Metro4ever :''''(

Tästä piti tulla ihan nopea postaus, mutta olen myös viimepäivinä ajatellut blogini suuntaa. Pitkään aikaan en ole kirjoittanut mitään, vaan ennemmin tehnyt kaikkea muuta (kuten kiipeillyt puussa). Kipeänä jouduin olemaan kahdestaan itseni kanssa ja pohdiskelemaan kaikenlaisia asioita - tajusin erään seikan, jonka älyäminen tekee minut ehkä onnellisemmaksi. Toivottavasti. Joka tapauksessa, toivon olevani jonkinlaisessa risteyskohdassa, ja suunta on ehdottomasti ylöspäin! Aion tehdä parhaani itseni vuoksi, because I'm worth it. 

Blogi on ollut välillä aivan unohduksissa ja välillä aivan turhan tuntuinen. Mutta miksen tekisi siitä työkalua onneen? Hyvät asiat pysyvät paremmin mielessä, kun niistä kirjoittaa. Kirjoittaminen on minulle luonnollista ja helppoa, se on aina selkeyttänyt ajatuksiani. Joten, tästä lähtien aion kirjoittaa elämänpositiivisella asenteella hyvistä hetkistä ja haaveiden tavoittelusta - varsinkin sen yhden, ei enää yhtään niin absurdin tai kaukaisen, josta kerron myöhemmin vähän lisää. :----)

Tänään olen menossa Suomenlinnaan kavereiden kanssa, huomenna on vaihtariksi lähtevän läksiäiset. Elämä on ihan kivaa, mutta lähiaikoina aika kiireistä. Muuton jälkeen mulla on varmaan enemmän aikaa kirjoittaa. Siihene asti, kuulemiin!

PS. DOCTOR WHO ! 12 ! 
PPS. Aion ehkä värjätä hiukset vaaleiksi! Se olisi aika hurja muutos, kun olen ollut aina aika tummahiuksinen, mutta vaihtelu virkistää. :--------)