Lempiasioita: Pushing Daisies

28.12.2013


Muistan hämärästi, että vuonna nakki ja muusi katselin televisiosta Pushing Daisiesin mainosta ja mietin, että onpas hauskan näköinen sarja - mutten koskaan katsonut sitä, kaverin kehuista huolimatta. Nyt ajattelen, että se pikkuinen Mimosa oli ihan idiootti. Viikko sitten kipeänä makoillessani katsoin sarjan ensimmäisen kauden yhdessä päivässä, nyt olen toisen ja viimeisen kauden puolessa välissä.

Sarjan nerokkuus on yhdistelmä ihania, awkwardeja hahmoja, taianomaisuutta, absurdiutta joka käy täydellisesti järkeen, upeaa visuaalista ilmettä ja huumoria. Yllättäen yhdistelmä kuolleet + murhien selvittäminen + piiraat = kick-ass yhdistelmä. Pääosassa loistava Lee Pace ei haittaa myöskään yhtään, rakastan Leetä ja Leen kulmakarvoja ihan liikaa. Se, että sarjan luonut Bryan Fuller on vastuussa myös Hannibalista (jota en ole tosin katsonut kuin pari jaksoa, vaikka niin hyvältä vaikuttikin!) kertoo jo paljon.

Pushing Daisies on saanut mut 1) piirtämään Lee Pacen 2) leipomaan piiraan 3) himoamaan kukkamekkoja. Erittäin inspiroiva sarja, joka olisi ansainnut saada jatkoa. Kaikki hyvä loppuu liian aikaisin, nyyh.

Nyt ollaan isojen asioiden äärellä

11.12.2013

Teatteriproggiksen ensi-ilta eilen, ensimmäisen ensi-iltani ikinä. Tähän vois melkein tottua, mietin sen jälkeen, ja niin mä ehdinkin jo. Miten tyhjältä tuntuukaan huomenna, kun esitystä ei ole... Entä perjantain jälkeen, kun koko proggis on jo ohi?

Ei homma pelkästään ruusuilla tanssimista ole ollut. Kamalaa kiirettä, ongelmia, kireyttä, pitkiä päiviä koululla... Mutta se on ihan normaalia, ja saatiin kuin saatiinkin esitys kunnialla kasaan. Upeeta kuulla kehuja; upeeta saada halaus esityksen jälkeen ystävältä; upeeta seistä lavalla, kun tietää tasan tarkkaan mitä tekee; olla hetken joku muu. Yleisö unohtuu ja sitä tekee vaan. Olosuhteiden takia en ole päässyt aikaisemmin kokeilemaan hirveästi teatteria, nyt se melkein hävettää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Doctor Who ja vähän opiskelijaelämää

25.11.2013

Heiluin koululla muutaman tunnin, vaikkei ollut edes koetta - näytelmän käsiohjelma ja muutama muu juttu vaativat työstämistä. Oli huono päivä. Koulun koneet eivät toimineet, oli kylmä, koulun kameran akku oli lopuillaan (onko niin vaikeaa ladata ne oman käyttönsä lopuksi?), en vieläkään osaa repliikkejäni (koska en ole harjoitellut kunnolla), meinasin myöhästyä enkä ehtinyt syödä aamulla kunnolla.

Kokistölkki ja nuudeliannos pelastivat mun päiväni.

Viikonloppuna oli kuitenkin kivaa. Doctor Whon 50-vuotisjuhlajakso tuli, juhlistettiin sitä ystävien kanssa. Sain tulevan joululahjani eli jumalattoman söpön TARDIS onepiecen koekäyttöön merkkipäivän kunniaksi. Leivoin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä ihan itse kakun, mutta eeppisyys vähän latistui, kun sininen väri loppui kesken ja minitardisista tulikin aika vihreä. Mun fanityttönörttikaverit on parhaita, oli ihanaa katsoa jakso joukolla!

Minulla on kommentteja ja ajatuksia jaksosta, muttei aikaa kirjoittaa niitä ylös. Voisin myös kertoilla, miten teemaherkut on saatu aikaan. Katselkaa kuvia. Katselkaa Doctor Whota. Peace and love and bananas. To be continued.

Kiteytys:

29.10.2013

~ ~ ~

"Never love anyone who treats you like you're ordinary",
Oscar Wilde

~ ~ ~

Joskus täytyy sanoa hyvästi, mutta aina se ei ole ainoastaan surullista.

kuva: weheartit

En oikein tiedä oliko päivä huono vai hyvä

28.10.2013

Kun ärsyttää ja vihaa, voi aina miettiä aikoja, jotka ovat parempia ja ihan kohta.
Ainakin toivottavasti.

Pian on joulu, se lämmittää sydäntä. Lahjaideoita on jo paljon, hymyilyttää. Tulossa paras halloween ikinä. Ensi kuussa katsomaan aikuisten nukketeatteria rakkaan ystävän kanssa, en malta odottaa. Tekoverta ja mafiaa, voiko parempaa olla?

Ja on uusi vuosi, taas ehkä vähän mukavampi sellainen, uusia ihmisiä ja kokemuksia. Keväällä risteilemään ja Skotlantiin. Kaipaan ulkomaille. Ensi kesänä vietän rappioelämää, yritän päästä taas festareille vapaaehtoiseksi. Seikkailla vähän lisää, saada toivottavasti töitäkin.

Ja jos ei jaksa odottaa, voi kirjoittaa ylös lempibiisiensä sanoja ja piirtää leijonia, kukkasia, norsuja sekä silitellä koiran pehmeää talviturkkia, jutella ystävälle ja hyräillä.


kyllä siltikin vituttaa.

Projekti: Charles Dickens

13.10.2013

Olen Charles Dickens -fanityttö, olen ollut oikeastaan jo aika pienestä pitäen. Äiti luki minulle Saiturin joulua, jota rakastin. Sitten kaksitoistavuotiaana luin Kolean talon ja se oli sellainen täydellisyyttä lähentelevä lukukokemus. Katselin Dickens-minisarjoja ja rakastuin siihen maailmaan. Mun tarkoituksena ois lukea joka ikinen Dickensin kirjoista. Joten, tässä on tämänhetkinen tilanne, jota sitten pikkuhiljaa päivittelen. Kirjat julkaisujärjestyksessä ja osa on suomentamattomia:

Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Oliver Twist
Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut
The Old Curiosity Shop
Barnaby Rudge
Joululaulu (eli Saiturin joulu)
Martin Chuzzlewit
Uudenvuoden kellot (The Chimes)
Kotisirkka/Älä rakasta minua vielä (The Cricket of the Hearth)
The Battle of Life
Dombey ja poika
The Haunted Man and the Ghost's Bargain
David Copperfield
Kolea talo
Hard Times
Pikku Dorrit
Kaksi kaupunkia
Suuria odotuksia (kesken!)
Our Mutual Friend
Edwin Droodin arvoitus

en kadu

7.10.2013

Voisin kertoa, että oli hauskaa olla (H)irvikissa. Joku mies alkoi nauraa mun maskeerauksille, ja mä virnuilin reaktiolle omallakin suullani. Voisin puhua teatterista ja uudesta ajatuksesta tulevaisuudesta, jonka rakas ystäväni keksi ja joka tuntuu aika oikealta. Voisin puhua musiikista, mutta musiikki puhuu puolestaan.  Ja hyvästit, niistä en vain halua puhua.

Joskus on hyvä olla joku muu, vaikka vain pienen hetken verran, teeskennellä haaveiden olevan totta tai pelätä kuolemaa. Tai olla yksin, jopa yksinäinen: siten oppii tuntemaan itsensä paremmin ja voi nostaa kasvonsa ylpeästi kohti aurinkoa. Koska elämä jatkuu.


Rakkautta & Anarkiaa

17.9.2013

Päädyin selailemaan Rakkautta & Anarkiaa -festareiden ohjelmistoa, ja vaikken sitä ollut suunnitellut, varasin liput Great Expectations ja Ginger & Rosa -elokuvien näytöksiin. Harmittaa vaan, kun sen suunnittelemattomuuden takia en enää millään ehtinyt hirveästi hehkutettuun Adèlen elämään - osat 1 ja 2 lippuja saamaan. :c

Listalla oli paljon mielenkiintoisia elokuvia. Valitsin Great Expectationsin, koska Charles Dickens. Olin vähän kahden vaiheilla kylläkin, koska minulla on juuri nyt alkuperäinen kirja kesken ja minulla ei ole ihan niin suuria odotuksia (a pun intended) elokuvan suhteen. Yksi lempisarjoistani nimittäin perustuu samaan kirjaan (traileri), ja tuntuu vaikealta ajatellakaan minkään muun voittavan sitä. IMDb on samaa mieltä, että tv-sarja on parempi. Vain yli kahden tunnin pituus tuntuu myös vähän ankean lyhyeltä, kirja ja tarinan aikajatkumo kuitenkin ovat pitkiä. Plussaa Helena Bonham-Carterista ja Holliday Graingerista, rakkaasta Lucrezia Borgiastani.


 
Ginger & Rosan traileri taas hyppäsi silmiin eri elokuvia selaillessani. Jotenkin se vain huusi, että "katso minut, tulet rakastamaan minua!!" Tuollaisia kutsuja on kuunneltava. Vähän enemmän elokuvaan perehtyessäni tajusin ohjaajan olevan tuttu Orlandosta, joka on todella arvostettu ja aika kivaisa katselukokemus. Näyttelijäsuorituksia kehuttiin, ja jo trailerin perusteella näyttää olevan ihan totta tuo palaute. Odotan innolla!

TAIKAA

13.9.2013

Suuri osa maailmasta on varmaan jo herännyt merkittävään uutiseen: J.K. Rowling käsikirjoittaa uuden elokuvan velhomaailmasta! Ensimmäinen reaktioni oli hiljainen myhäilevä hihitys, sitten heräsi vähän epäluuloja. Elokuvalle mainitaan tulevan mahdollisesti jatkoa - en oikeastaan pidä siitä ajatuksesta, ellei seuraavina osina ole jotain todella mahtavaa. Aika loogiselta kuulostaisi seuraavan filmatisoinnin olevan Huispaus kautta aikojen: huispausta ei ole käsiteltykään elokuvissa niin paljon, ja itse haaveilen sarjasta velhomaailmaa syventävistä elokuvista, enkä pintaraapaisuksi jäävästä toimintaseikkailutrilogiasta. Mielikuvitukseni maalailee Lisko Scamanderin seikkailuista eteeni tyylikästä vanhanaikaista miljöötä, persoonallisen päähahmon, taikamaailman avartumista ja noh, kyllä myöskin söpön toimintaseikkailun.

Ihmeotukset ja niiden olinpaikat -kirjan tuotot menivät kokonaan hyväntekeväisyyteen, joten olisi mahtavaa, että tämäkin tuotos olisi mukana tekemässä hyvää.

992013

9.9.2013

Näin unta, että oltiin uudestaan Ilosaarirockissa. Me oltiin unohdettu teltta, eikä minulla ollut edes makuupussia [toim. huom. oma makuupussi puuttui todellisuudessakin, ystävällä oli lainata!], mutta ruuhkaisessa marketissa oli kiva mummo joka lupasi hakea kotoaan teltan lainaan. Sitä sitten odoteltiin, ei kuulunut, kuljeskeltiin ympyrää. Sitten olin joku muu, prinsessa, ehkä jopa melkein Princess Bubblegum. Minun oli määrä mennä naimisiin Jonkun Tärkeän kanssa, mutta sitä ennen täytyi seikkailla läpi videopelimäisen sokkelon. Piti vältellä ilkeitä sieluja ja olla todella varovainen. Sammakko loikki pitkän matkaa perässäni, yrittäen pilata hääni. Juoksin pakoon laudoitettuja käytäviä. Tapasin kojun luona resuisen pojan ja taisin vähän ihastua. Maattiin vieretysten aamuyöllä, poika nukkui ja minä valvoin, mietin tulevaa aamua ja väkeä, jota oli kokoontunut joka puolelle ympärillemme häiden vieraiksi.
 

Vanha kuva Amaltheasta ja vähän nukkeilusta

8.9.2013


Koska kaikki on vielä ihan sekaisin, nuket on vielä bokseissaan. Pitäisi virkata Aman villapaita loppuun ja vihdoin korjata Lepurin kuollut s-koukku, että poju saataisiin taas kasaan (Lepur on siis pikkuinen pupunukkeni). Myöskin toinen MSD-tyttö täytyy saada pois nurkista lojumasta, en inhottavaa kyllä koskaan saanut siitä oikein otetta ja lahnana en kauppaamista ole saanut edelleenkään aikaiseksi.

Täytyy ryhdistäytyä. Ja etsiä se saamarin kameran laturi. (Oli suunnitelmissa tänään, mutta kännykkäpelien pelaaminen ja lahnailu vei tänä sunnuntaina voiton)

Retrospektiivi: Ilosaarirock 2013

7.9.2013

Tässä tulee katsaus elämäni ensimmäiseen festariviikonloppuun - pari kuukautta myöhässä. Olin tosiaan ystäväni Alinan kanssa vapaaehtoisena Ilosaarirockin narikassa 14.-15.7. Lähdin jo torstaina kahdentoista aikaan yöllä bussilla kohti Joensuuta, kun sain niin halvemman matkan, kaveri tuli vähän myöhemmin toisella bussilla Lahdesta. Matka kesti jumalattoman kauan, enkä saanut hirveästi nukuttua. Kierrettiin kaikki maailman pikkukylät, loppumatkasta tuntui, että aina kun vastaan tuli kyltti Joensuuhun, bussi kääntyi vastakkaiseen suuntaan. Hengissä selvisin kuitenkin perille, jätin suurimman osan tavaroista bussiaseman säilytykseen ja onnistuin harhailemaan hieman syrjemmällä olevalle McDonald's:ille aamiaiselle, mikään muu paikka ei ollut vielä aukikaan. Tuntui kieltämättä aika oudolta hoitaa aamupesu Mäkkärin vessassa. Kiertelin keskustaa kaveriani odotellessa, sitten käytiin syömässä ja päästiin juna-asemalta festaribussilla alueelle (jumalalle kiitos siitä, lainattu neljän hengen retkeilyteltta painoi ihan kohtuullisen paljon!).

Pari kuvaa Joensuun torilta. Yllä oleva nätti rakennus taisi olla taidemuseo.

Oltiin Ravileirinnässä, ihan himpun kauempana festarialueesta. Se oli ihanan rauhallinen, mutta meidän telttanaapurit oli ihan huippuja! Naureskelin yksinäni niiden jutuille ja kitaransoitolle. Ekan illan huvittavat jutut olivat ensinnäkin teltan vähän kusinen kasaus (se ei siis tosiaan ollut oma, ja vaikka olenkin kyseisen teltan kokoomisessa ollut pari kertaa apuna, niin ilman asiantuntijaa lopputulos oli vähän... vino) ja jo hieman humalaiset nuoret heput lähellä. Ne ei tajunneet, että me kuullaan kaikki mitä ne puhui, ja ne hoki vaan "on kyllä tytöillä iso teltta" ja "voisi mennä kylään" ynnä muuta hauskaa. Kaverini kertoi, että illalla viimeinen asia mitä se kuuli ennen nukahtamistaan oli "on kyllä iso teltta, vähän lesoilua kyllä" ja aamulla ensimmäinen asia oli painokas "no on kyllä vitun iso teltta". Heh. Tosiaan, meillä oli ihan oikea retkeilyteltta, koska se oli helpoiten saatavilla.

Lauantaina aamupäivällä ei ollut mitään hirveän mielenkiintoisia esiintyjiä, joten loppujen lopuksi vain käväisin illalla työvuoron jälkeen Nightwishin keikalla, mutta häivyin kymmenen minuutin jälkeen teltalle lepäilemään. Ei tuntunut niin mielekkäältä, varsinkin kun uusi laulaja ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta enkä muutenkaan ole ikinä ihan hirveän innoissani Nightwishistä ollut. Tarja Turusen aikana muutama biisi meni. Sen sijaan seikkailtiin aamupäivällä Joensuun keskustassa kaverini kanssa ennen mun työvuoroa: siellä oli Popkatu-niminen tapahtuma myös meneillään. Kuunneltiin Aino Vennan minikeikka levykaupan edessä ja torilla esiintyi ihan mahtava Molvania Orkestra. Orkesterin pysäyttävät puvut sai meidät esitystä katsomaan, ja fiktiivisen molvanian kulttuuripakolaiset ososittautuivat hirmu hauskaksi ja myös lahjakkaaksi esiintyjäkaartiksi. Randomeus on aina parasta.

Osa Molvania Orkestran esiintyjistä.

Narikassa oli tosi kivaa työskennellä! Vaikka suurin osa ihmisistä oli enemmän tai vähemmän humalassa, kaikki käyttäytyivät tosi asiallisesti (paitsi muutama tupakoija hönki päin naamaa...). Jotkut muistivat meidät edelliseltä päivältä ja saatiin paljonkin kiitosta työstämme. Ainoita ongelmia oli tavaroiden kurkottelu, kova maa ja kuumuus. Olen aika pätkä, eivätkä vuoroillani olleet kollegani myöskään olleet juurikaan pidempiä, ja ylähyllyt olivat aika korkealla. Sunnuntain vuoro oli mukavampi, kun tultiin heti aamusta ja saatiin itse järjestää tavarat ja onnistuttiin välttelemään ylähyllyjä. Rauhallisia hetkiä oli myös enemmän, ja päästiin istumaankin: jatkuva ryntäily tavaroiden kanssa kivisellä maalla ei tehnyt hyvää jalkapohjille.

Sunnuntaina pääsin sitten keikoillekin. Toinen kaverini ja sen kaveri olivat silloin myös festareilla, joten hengailin niiden kanssa - mun ja reissukumppanini Alinan työvuorot olivat eri aikaan, joten meillä oli aika vähänlaisesti yhteistä vapaa-aikaa. :c Loppujen lopuksi päädyin vaan kolmelle keikalle, mutta ilmaista sisäänpääsyä ja lämmintä ruokaa molemmille päiville ajatellen se oli kyllä ihan kohtuullista. Niistä keikoista olisin maksanut kyllä rahaakin (jos sitä omistaisin, heh heh).

Psykedeelinen kuva vähän hämmentävän Squarepusherin keikalta Sigur Rósia odotellessa.

Imagine Dragons oli loistava, mutta toisaalta keikka tuntui aika peruskauralta välispiikkeineen kaikkineen. Se ei antanut mulle mitään uutta: tiesin, että se on hyvä bändi, mutta tunnelma ei mun sisällä noussut niin kattoon kuin keikoilla toivoisin. Hyvä keikka kuitenkin! En ole niin hirveästi Imagine Dragonsia kuunnellutkaan, että mielenkiintoista kuulla vähän enemmänkin kuin ne pari biisiä jotka tiedän.

Sitten oli taas Sigur Rós, ja voi jeesus se oli mahtava! Menin kärkkymään jo lavan eteen edellisen keikan loppupuolelle, jotta saisin hyvät paikat mulle ja sunnuntain keikkatovereilleni. Ihan eturiviin pääsin paikkoja varaamaan, joskin vähän sivummalle - se oli loistavaa, koska minä olin joukon pisin. Heh. Pieni onnettomuus kävi, kun turvamies otti ystävällisesti laukkuja turva-aidan toiselle puolelle pois tieltä, ja mun korvatulpat unohtui sinne. Hups. Mutta hengissä selvisin! Lähinnä bassot tuntui aiheuttavan rytmihäiriötä sydämeen, eikä edes tinnittänyt. Rakastan Sigur Rósia hirveästi, joskaan en ole kuunnellut sitäkään aivan hirveästi. Keikka oli kaunis kokonaisuus, ja lavashow oli upein mun vähäiseltä keikkahistorialta: esiintyjät olivat vähäeleisiä eikä turhia välispiikkejä ollut tunnelmaa rikkomassa, taustalla pyöri video, lavalla oli kotoisa matto ja hehkulamppuja jotka välkkyivät, valot oli loistavia. Migreeni-ihmisenä jouduin välillä varmuudeksi sulkemaan silmiäni ja vaan fiilistelemään musiikkia. Olin yhtä hymyä koko keikan ajan.

Viimeiseksi oli koko festarin lopettava PMMP. Ei ihan alkuun ehditty, kun keikka alkoi suoraan Sigur Rósin loputtua, mutta päästiin kuitenkin suhteellisen lähelle valtavaa lavaa Alinaa etsiessä. Harmittaa, kun ei sitä sitten loppujen lopuksi löydetty - olisin halunnut edes sen keikan Alinan kanssa fiilistellä, kun se on ollut pitkään PMMP:n fani. :c Itse en ole koskaan ihan jumalattoman paljon bändistä välittänyt, mutta toi keikka oli kyllä rautaa! Oli ihanaa, miten yleisö lauloi mukana ja ihan erityyppiset ihmiset olivat aivan yhtä fiiliksissä. Huomasin itsekin laulavani mukana, vaikkeivät vähemmälle radiosoitolle jääneet biisit niin tuttuja olleetkaan. Viimeinen biisi oli tosin minun - ja muun porukkani - mielestä huono valinta: en henkilökohtaisesti pidä Joutsenista ja se oli turhan masentava energisen keikan päätteeksi. Se latisti aikaisemmin niin hyvää tunnelmaa inhottavasti. Toinen miinus oli omat jalkakipuni - narikassa juoksemisen, kaupassa käymisen ja muilla keikoilla hyppimisen jälkeen päivän päätteeksi jalkoihin sattui niin paljon, että hetkittäin teki mieli heittäytyä maahan itkemään. Selvisin siitäkin kuitenkin hengissä. Ja tähän loppuun voisin vielä mainita, että ärsyttää kyllä tämä PMMP:n "lopettaminen" - maistuu aika pahasti julkisuuskikalta. Koko ajan toitotetaan että tämä ja tämä keikka on viimeinen. Jopa PMMP-fani Alina sanoi, että voisivat nyt sitten ihan oikeasti lopettaa eikä vaan puhua siitä. Voisin lyödä vetoa, ettei comebackiin ole ihan hirveän pitkä aika.

Lähtöpäivä: Joensuun torilla suden kainalossa lekottelua ja lopulta väsyneenä, mutta voittajafiiliksellä bussissa kohti kotia. Huomioikaa fabulous vapaaehtoispaita!

Valvoin koko sunnuntaiyön, kun oon huono saamaan unta ja kuitenkin piti lähteä tosi aikaisin raahautumaan kohti bussiasemaa. Olin ihan sekaisin viikonlopun ja vähäisten unien jäljiltä, ja minä ja Alina molemmat huomattiin puhuvamme paikallista murretta. Se on yksi jännimmistä fiiliksistä ikinä, murre tarttui niin helposti eikä sille mahtanut mitään vaikka kuinka yritettiin itseämme estää. Hengailtiin hetki tyhjällä torilla, joka oli surullista kyllä hirveän roskamäärän peitossa. Kotimatkalla sain onneksi jopa nukuttua, olin jo ihan hysteerinen. Välillä kuuntelin musiikkia ja pelailin Pokémonia, välillä jubailtiin kaikesta kivasta kuten teatterista, kirjoista ja muusta kanssamatkustajien ihmetellessä keskustelunaiheitamme.

Ihan mahtava reissu oli, oikeastaan ainoat miinukset tosiaan oli kipeät jalat ja ettei kaikille kivoille keikoille ehtinyt. Avartava kokemus ja Joensuu oli oikein lystikäs kaupunki! Mutta jotta ensi festareilla kaikki sujuisi vielä paremmin, pari parannusideaa:
- Kevyempi teltta, festariteltta voisi olla ihan hyvä ostos.
- Ainakin kertakäyttöhaarukoita, pääsi unohtumaan ja luova ongelmanratkaisu tuli käyttöön kun ostin kaupasta ateriakseni salaatin ja tajusin, ettei ollut mitään ruokailuvälinettä (muovikannen taittamalla sen sai kuitenkin suihinsa)
- MUKAVAMMAT KENGÄT!!! Maa oli muutenkin aika kovaa ja kivistä ja hirveesti kävelyä ja hyppimistä tuli ilman narikassa juoksenteluakin.

Ja huomioitavia asioita eli pieni selviytymisopas festareille:
- Suihku oli maksullinen enkä itse ehtinyt sinne ollenkaan, kaveri kävi, mutta sanoi että siitä ei oikein hyötyä ollut, kun oli hirveä kiire jonojen takia ja heti tuli uudestaan hiki - kannattaa siis miettiä, miten hygienia toimii. Leirinnän vesipisteellä olisi voinut peseytyä ja jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi voinut käydä uimassa.
- Kännykän sai lataukseen leirinnän infopisteelle, mutta jonot oli aika pitkiä. Paras festarikännykkä olisikin joku ikiaikainen superakkuinen nokialainen, jos sellaisen vaan onnistuu jostain kaivamaan. Kyllä mun Lumia 710:lläkin viikonlopun pärjäsi yhdellä latauksella ja välillä sammutellen, mutta vähän pelotti sen puolesta.
- Mahdollisimman vähän tavaroita mukaan! Itsellä oli reppu, teltta ja kassi. Tärkeimmät asiat sai siten helposti narikkaan, eikä telttaan tarvinut jättää hirveästi tavaroita. Jossain vaiheessa kannoin vain kangaskassia ja jätin repun narikkaan, joskus pidin suurimman osan omaisuudesta repussa mukanani.
- Jonkunlainen makuualusta. Itse en omista mitään fiksua, joten taitoin vain ison neulotun huivin kaksinkerroin, oli yllättävän mukavaa nukkua sen ja makuupussin päällä. Huivi oli muutenkin aika kätevä viileisiin hetkiin. Pieni tyyny mulla oli mukana, mutta vaatekasakin kelpaa - tosin jos pää on liian kovalla alustalla, voi aamulla olla inha päänsärky nimim. kokemuksella. Pieni koristetyyny ei myöskään vie hirveästi tilaa.
- VETTÄ PITÄÄ JUODA. Festarialueella oli kivasti vesipisteitä, ja kanniskelin mukanani vähintään yhtä pientä vesipulloa, joskus kahtakin. Teltassa oli aina pari pulloa täynnä.
- AURINKOLASIT JA HATTU. Itse unohdin jälkimmäisen, mutta ostin sitten torilta stetsonin. "I wear stetsons now, stetsons are cool."
- Vaatteet: pari fiksua säänmukaista asukokonaisuutta. Mulla oli mukana muistaakseni kevyt jumpsuit, shortsit, joku t-paita tai kaksi, sukkahousut, aika kevyet pitkät housut, pitkähihainen ja -lahkeinen pyjama sekä villapaita - ja tietysti vapaaehtoispaita. Yöllä tulee kylmä ja villapaita oli kätevä, sen sai helposti päälle ja pois.
- Rahaa kannattaa jakaa eri paikkoihin piiloon. Vaikka meiltä ei kadonnut mitään, niin alituinen valppaus on aina hyvä muistaa. Olin aika neuroottinenkin rahojen kanssa, ja piilotin yhden kaksikymppisen kenkään. Se oli aika kaamean näköinen viikonlopun jälkeen, mutta ainakaan jos kaikki rahani olisivat kadonneet, en olisi ollut ihan niin kusessa.

Look forward, don't look back (kliseinen lyriikkaotsikko)

5.9.2013

Surullinen asia on, että en ole edelleenkään muuton jäljiltä tietoinen siitä, missä mun kameran laturi on! Kuvamateriaali on siis vähäistä ja säälittävää, mutta kerronpas silti vähän kuulumisia!

Tänään tapahtui maaginen asia: sain ensimmäisen opintotukeni!!!!!!!!!!!11 Olen aika köyhä ihmisparka, joten yhtäkkiä tilille ilmestynyt raha teki minut hyvin hyvin onnelliseksi. Yritän hirveästi säästää, koska SKOTLANNIN MATKA (josta turisen lisää myöhemmin, kun itsellekin yksityiskohdat tarkentuvat!). Hankintalistalla taitaa olla kuitenkin ainakin syyskengät (en omista) ja ehkä joku perusneule. Kampaajallakin pitäisi käydä, löysin juuri aika lupaavan oloisen ja halvan paikan, jonne yritän vielä huomenna tai ylihuomenna - tiistaina on jo koulukuvaus, ja otsatukkani on ihan kaamea ylipitkä pehko, kun en ole viitsinyt siistiä kampaajalle menon ollessa jo niin pitkään suunnitelmissa. Haluan kerroksia, vähentää pituutta ihan ronskisti ja jotain hauskaa otsatukalle.


Jos ette sattuneet tietämään, Ghostbustersin tunnarin soittaminen ukulelella on henkisesti kehittävintä puuhaa mitä voi olla! Satuin löytämään kirjastosta lasten ukulelenuottikirjan ja tuntemattomien biisien joukosta ton hauskan löysin, ilta menikin sitten Postimies Patea ynnä muuta lauleskellen ja uken kielien kanssa räpeltäen. (pitäisi oikeesti vaihtaa joskus kielet, mutta mua pelottaa! ehkä mä vaan pakotan kitaraa soittaneen isoveljen siihen puuhaan)

Samalla reissulla löysin kirjaston poistohyllystä ihan mahtavan löydön 50 sentillä: The Sky Is Everywhere -nimisen Jandy Nelsonin nuortenkirjan. Olen ollut aika ennakkoluuloinen kyseistä genreä kohtaan, mutta toi on erittäin iloinen yllätys! Ensinnäkin jo pelkkä kirjan ulkoasu: teksti on sinistä, välissä on kuvia erilaisista runoista esimerkiksi kahvimukeihin kirjoitettuna. Kerronnassa on käytetty rakastamiani kauniita yksittäisiä ajatuksellisia lauseita, jollainen kirjan nimikin on. En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta nopeasti edistyin sen innoittamana (yhteiskuntaopin tunnilla on esimerkiksi loistavaa aikaa lukea).

Joten, kaikki on tällä erää hyvin ja iloisesti! Olen miettinyt vähän teemapostauksia, joita kirjoittelen kunhan ehdin: ajattelin esimerkiksi kertoa elämäntapamuutoksista, joita pyrin tekemään, sekä vähän koulustani ja lisää kulttuurillisista mielenkiintoisista asioista (kuten elämäni ensimmäisistä taidenäyttelyn avajaisista ensi viikolla!). Loppuun vielä pakko lisätä yksi uusi lempibiiseistäni. Ihana!

Castlecomer - Danny's Den

31.8.2013

Yritän kovasti olla onnellinen. En ymmärrä, miksi yhtäkkiä kaikki on niin vaikeaa.

Minä olen kaaos

20.8.2013


Muutto takana, check. Moulin Rougen ulkonäytös, check. Tutoreilua ja hauskoja yhteistouhuja, check. Paljon univelkaa, check. Tyhmiä bussimatkoja, check. Kaikki ihan sekaisin ja hukassa (todellinen vaatekriisi!), check.  Silti hirmu onnellinen, check check check. Kyllä tää pikkuhiljaa tästä rakentuu, tavarat ja ajatukset löytää paikkansa.

Se on kesä valeasussa

12.8.2013


Tältä kuulosti kesä 2013. Tuunailin äsken tutor-paitani huomista varten; kaipaan jo kesälomaa, mutta toisaalta oon innoissani koulun alkamisesta. Kaverit, uudet ihmiset ja kokemukset, pari ihan mahtavaa kurssia heti ekassa jaksossa, musikaalin lavastus, teatteriproggis, kakkosena pahistelu (oon oikeesti vaan ihan jumalattoman sympaattinen ja kiltti), kalenterin pikkuhiljaa täyttyminen... Rakastan syksyä, vaikka se nyt onkin tullut liian nopeasti. Iloisin mielin uuteen kouluvuoteen, uuteen vuodenaikaan! Edinburghin seikkailu lähestyy ja olen onnellinen.

Se melkein meni jo!

10.8.2013

Oho! Kesäloma on jo melkein ohitse! Tiistaina on taas aika palata kouluun. Eilen yöllä pakersin vielä itsenäisen uskonnonkurssini kanssa, enää kolme tehtävää ja essee jäljellä... Käyn ihan kohta aamulenkillä ja sitten väännän ne viimeiset tehtävät ja suunnittelen esseen ainakin. Sitä en tiedä, että milloin ehdin sen kirjoittaa. Maanantain ja tiistain välinen yö ei kuulosta edes niin pahalta.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtumaan: Ilosaarirock, joka meni l-o-i-s-t-a-v-a-s-t-i (jos olisin hyvä bloggaaja, olisin tehnyt siitä kunnollisen postauksen, mutta saa nähdä jaksanko enää jälkikäteen), olen lukenut hyviä kirjoja (Dorian Grayn muotokuva, Huomenna hän tulee, Sieppari ruispellossa on vielä kesken...), tapasin ihastuttavan Rilsin ja shoppailin ihanan mekon ja shortsit, olin viikon kipeä, olen katsonut kaikki kahdeksan How I Met Your Motherin kautta reilussa viikossa, katsonut yhden päivän aikana neljä musikaalia, hoitanut maailman ihaninta lasta, juhlinut seitsemättätoista syntymäpäivää sekä ihanan pienieleisesti että lähisuvun sekä lahtelaisten kavereiden kanssa. Jee. Olen suhteellinen tyytyväinen heinäkuuhuni, vaikka noiden kurssien kanssa vähän tulikin kiire. Ja ai niin! Tasan viikon päästä olen jo nukkunut ensimmäisen yön uudessa kodissa Puistolassa. Itken, kun pitää alkaa taas käyttämään busseja - vihaan niitä, mutta Puistola on sen verran syrjemmällä ja veikkaan, että se on kuitenkin miellyttävämpi tapa liikkua kuin juna+spora. RIP Mimosa♥Metro4ever :''''(

Tästä piti tulla ihan nopea postaus, mutta olen myös viimepäivinä ajatellut blogini suuntaa. Pitkään aikaan en ole kirjoittanut mitään, vaan ennemmin tehnyt kaikkea muuta (kuten kiipeillyt puussa). Kipeänä jouduin olemaan kahdestaan itseni kanssa ja pohdiskelemaan kaikenlaisia asioita - tajusin erään seikan, jonka älyäminen tekee minut ehkä onnellisemmaksi. Toivottavasti. Joka tapauksessa, toivon olevani jonkinlaisessa risteyskohdassa, ja suunta on ehdottomasti ylöspäin! Aion tehdä parhaani itseni vuoksi, because I'm worth it. 

Blogi on ollut välillä aivan unohduksissa ja välillä aivan turhan tuntuinen. Mutta miksen tekisi siitä työkalua onneen? Hyvät asiat pysyvät paremmin mielessä, kun niistä kirjoittaa. Kirjoittaminen on minulle luonnollista ja helppoa, se on aina selkeyttänyt ajatuksiani. Joten, tästä lähtien aion kirjoittaa elämänpositiivisella asenteella hyvistä hetkistä ja haaveiden tavoittelusta - varsinkin sen yhden, ei enää yhtään niin absurdin tai kaukaisen, josta kerron myöhemmin vähän lisää. :----)

Tänään olen menossa Suomenlinnaan kavereiden kanssa, huomenna on vaihtariksi lähtevän läksiäiset. Elämä on ihan kivaa, mutta lähiaikoina aika kiireistä. Muuton jälkeen mulla on varmaan enemmän aikaa kirjoittaa. Siihene asti, kuulemiin!


PS. DOCTOR WHO ! 12 ! 
PPS. Aion ehkä värjätä hiukset vaaleiksi! Se olisi aika hurja muutos, kun olen ollut aina aika tummahiuksinen, mutta vaihtelu virkistää. :--------)

Pikkulintu

8.7.2013


Sansa Stark,
vesivärit/puuvärit

Taikapapu


Ostin tänään Tigerista taikapavun uutta huonettani varten (muutetaan elokuussa hieman pienempään asuntoon). Tämä on niitä ! Saatte kuulla ja nähdä myöhemmin pavun vaiheista, jännityksellä odotan minkänäköinen otus sieltä tulee. Olen ihan uuno kyllä kasvien kanssa, mutta ehkä noin selkeillä ohjeilla onnistun papuni elossa pitämään. Sen nimeksi taitaa tulla Juan.

Muuta puuhailua: tapasin ystävän, poseerasin, katselin vauvalokkeja, tein melko onnistuneen egg in the basketin ja ruokaa, luin Dorian Grayn muotokuvaa, katsoin kaksi elokuvaa (Brave ja The Dark Knight), vertailin Tangledin erikielisiä dubbauksia. Tänään on hyvä päivä.

7.7.

7.7.2013

Yöllä parasta on disney-dubbien vertailu ja musiikki ja haaveilu. Ei nukkuminen, ei tietenkään. Katsoin tänään eilen kaksi elokuvaa: Stardustin, joka perustuu Neil Gaimanin kelvolliseen - muttei erityisen loistavaan - romaaniin, ja joka oli kammottavan turha liian monilta osilta (kelasin varmaankin ensimmäistä kertaa ikinä kohtauksia pikana, kun kuitenkin halusin nähdä sen loppuun asti) ja Paprikan. Paprika tasapainoitti elokuvajärkytystäni olemalla ihan mahtava, juuri niin hyvä kuin olin odottanutkin, mutta erilainen kuin ajattelin. Satoshi Kon on näköjään nero. Aikaisemmin olen nähnyt samalta ohjaajalta Tokyo Godfathersin osittain, ajattelin katsoa sen uudelleen lähipäivinä.

Ei Stardust kuitenkaan ihan läpimätä ollut. Siinä oli taivasmerirosvoja: rakastin pienenä merirosvon leikkimistä (yarrr!! olin just niin tyttömäinen lapsi) ja jos alus lentää taivaalla ja on vähän steampunk, se on vähintään tuplasti normaaleja merirosvoja parempaa. (oli elokuvassa muitakin hyviä puolia, mutta aivokapasiteettini ei riitä niiden erotteluun juuri nyt, eikä sillä ole väliäkään. kokonaisuutena huono, piste) Niistä palautuikin mieleeni Disneyn Aarreplaneetta, ja oonkin ihan kunnialla ehtinyt popittaa I'm Still Here -biisiä leffasta. Luonnollisesti suomeksi, lapsuuden leffat on melkein poikkeuksetta parhaita äidinkielellä (paitsi Anastasia, ja tänään opin myös, että Aristokattien "Everybody Wants To Be A Cat" ranskaksi on ihan täydellinen). Ihan oikeasti rakastan tota biisiä. Samaistun siihen vähän liikaakin.


Tunnen olevani ilmapallo, joka on poksahtanut ja läsähtänyt. Oon silti ihan iloinen, ainakin tällä hetkellä. Ens viikonloppuna on Ilosaarirock, jesh! Kaipaan elämääni uusia asioita ja seikkailuja. Ensimmäinen festarikokemus tulee tarpeeseen, alan olla jo aika innoissani, vaikken muista koko juttua yleensä. Bussimatkasta en kyllä tykkää, miks Joensuun pitää olla niin kaukana? Pitää miettiä käytännön juttuja vielä, mitä otan mukaan, monelta lähden kotoa että ehdin yöbussiin, mitä otan evääksi... Suunnittelu rentouttaa, se tekee asioista todellisempia.

Okei okei, nyt voisi olla aika mennä nukkumaan. Tekee mieli vieläkin fiilistellä Disney-biisejä, Spotify-soittolistoja, tumblria, jatkaa Dorian Grayn lukemista (on muuten aivan loistava kirja, huhhuh!), kirjoittaa tossa vastikään kunnolla aloittamaani kirjoitusprojektia... Mun sisäinen kello toimii yöeläimen tahtiin.

Lumikki Italiassa


MIRROR MIRROR
Gregory Maguire
****

Gregory Maguire on hieno kirjailija. Hänen käsialaansa ovat Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot sekä Noidan poika, aikuisille luotu vaihtotodellisuus Ihmemaa Ozista. Rakastan Gregory Maguirea. Rakastan Ihmemaa Ozia. Rakastan Noitaa ja Noidan poikaa. Ja rakastin Mirror Mirroria ihan yhtälailla, vaikka kovin hyvää palautetta se ei ole näköjään muilta saanutkaan.

Satu on tuttu, mutta uudet yksityiskohdat tekivät siitä ihan uudenlaisen sekoituksen. Kotoisan sellaisen. Maguiren kieli kuljetti tarinaa pehmeästi eteenpäin. Piirteet historiasta (CESARE JA LUCREZIA BORGIA!!!!!) ovat aina silmissäni plussaa: se tuo tarinaan ihan oman ulottuvuutensa. Borgioiden ympärillä pyörivät huhut on yhdistetty hahmoiksi, joissa kulkee legendojen pahuus sekä uskottavuus käsi kädessä. 1500-luvun Italia oli kivaa vaihtelua ja kaunis miljöö. Fantasiaelementit oli kuvailtu uskottavan epäuskottavasti. Uusi lempiasiani on Gregory Maguiren kääpiöt - juuri tälläisiähän niiden pitäisi olla, eikä mitään Disney-ukkoja!

Joissain arvostelussa näin, että Mirror Mirroria oli syytetty latteaksi, ettei hahmoilla ollut tilaa syventyä. Näen mistä heidän mielestään kiikasti, mutta en voi olla itse toisaalta lainkaan samaa mieltä. Minulle tuli vahva kuva useista hahmoisa: ei ehkä kaikista, mutten kokenut, että kaikilla hahmoilla oli sellaista roolia tarinassa, että se olisi ollut tarpeenkaan. Mirror Mirror on kuitenkin satu. Sen tarkoitus ei ole olla yhtä syvällinen kuin esimerkiksi Noita, niitä ei pidä mielestäni vertailla. Luin sen silti ahneesti ja nautin joka hetkestä. Eikä kirja mielestäni ollut yhtään niin yksiselitteinen kuin monet arvostelijat tuntuivat ajattelevan. Pienet asiat saivat hahmot vaikuttamaan aidoilta. Lucrezia oli lempihahmoni. Pahana "äitipuolena" hahmo ei kuitenkaan ollut läpeensä paha, tekojen taustalla oli motiivi. Mirror Mirror tarjosi minulle pieniä hienoja hetkiä ja oivalluksia, ja totesin haluavani lukea sen uudestaankin. Itseasiassa sisälläni heräsi melko heti kirjan tassuihini saatuani tarve omistaa  tämä opus. Se on aika harvinaista minulle, mutta kun kirjastosta varattu kirja sattuikin olemaan odottamani alkuperäisen version sijaan uskomattoman kaunis brittipainos, olin ihan myyty.

Ja hei, kirjassa vilahtaa yksisarvinenkin! Siinä on jo ihan tarpeeksi syytä rakastua. Yksisarviset ovat about sielunoppaitani, niin kornia kuin se onkin. Yksisarvisineen päivineen voisin sanoa Mirror Mirrorin olevan varmaankin peräti lempikirjoja, omassa pehmeässä kauneudessaa.

I am a gooseboy or am I a goose
The margin that seperates us is loose

Rakkaudesta Augusteniin

2.7.2013


KUIVILLA
Augusten Burroughs
****½

Ensinnäkin muutama sananen itse kirjailijasta: Augusten Burroughs on omaelämänkerrallisia (ja yhden fiktiivisen) kirjoja kirjoja kirjoittava nero, joka on kohdannut kaiken mahdollisen ja enemmänkin. Nuoruutta varjostivat vaikeat perhesuhteet, äidin mielenterveysongelmat, hullun psykiatrin luona asuminen, suhde pedofiiliin... Agustenin ensimmäinen omaelämänkerrallinen romaani ja läpimurto, Juoksee saksien kanssa, kuvaa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Luin sen kolmetoista-neljätoistavuotiaana, ja se on niitä kirjoja: samaistuin nuoren Augustenin tunteisiin ja jopa osaan kokemuksista. Tarina oli täynnä toivoa, se oli selviytymistarina. Jos Augusten selvisi noin paljosta, niin minäkin selviytyisin.

Selviytyminen ei ehkä kuitenkaan ole ihan oikea ilmaisu, ei täydessä puhtaudessaan. Kuivilla jatkaa tarinaa, joka jäi kesken: se kertoo oman elämänsä rakentaneesta nuoresta mainostoimistossa työskentelevästä menestyvästä ja tyylikkäästä New Yorkilaisesta. Jolla on paha alkoholiongelma. Kuivilla ei kerro kuitenkaan pelkästä alkolismista, ei todellakaan, vaan kirjassa risteilevät ihmissuhteet, tunteiden patoaminen ja yksinäisyys. Alkoholi on tärkeä osa elämää ja vaikuttaa kaikkeen. Taistelu sitä vastaan ei ole helppoa, elämässä tapahtuvat asiat vievät huomiota tärkeimmiltä.

Augustenin Burroughsin tyyli kirjoittaa aiheuttaa kieliorgasmeja. Kielikuvat ovat fiksuja (rakastan fiksuja kielikuvia) ja omaperäisiä, tarina soljuu eteenpäin sopivasti, vaikka välillä ajassa hypitään. Kirja on pakko lukea aika nopeasti, sitä ei halua jättää lojumaan päiväkausiksi yöpöydälle. Augustenin mieli on omaperäinen vekotin. Jos joku tylsempi ja vähemmän taiteellisesti lahjakas ihminen kirjoittaisi kirjan alkoholismista, täysin samoista kokemuksistakin, lukukokemus ei olisi näin mielenkiintoinen. Augusten vangitsee yksityiskohdat ja on jälleen ihanan itseironinen. Tunteet ovat vahvoja ja niihin samaistuu: joskus Augusten kuvailee omia tunteitani, ja rakastan sitä.

En oikeastaan edes keksi mitään huonoa sanottavaa. Silti täydet viisi tähteä tuntuvat, en oikein tiedä, epäsopivalta. Ehkä se johtuu vain siitä, etten saanut samanlaista kirjadarraa, kuin Juoksee saksien kanssa minussa aiheuttaa. Ja se taas saattaa johtua vain siitä, että Juoksee saksien kanssa on minulle henkilökohtaisempi teos, joka löi kertaheitolla ilmat pihalle - ehkä myös vähän se, että olen selvästi veljeni sisko: samoin kun hänen tekee mieli polttaa tupakkaa silloin, kun sen haitoista saarnataan, tajusin häiritsevän usein haluavani juoda, vaikka Augustenin elämä alkoholin kanssa oli täysi sekasotku. Hupsista.

Mahtava kirja, mahtava kirjailija. Rakastan. Illemmalla taidan katsoa Juoksee saksien kanssa -elokuvan (joka on hirveän aliarvostettu, mielestäni! näin sen ennen kuin luin kirjan, ja siinä on mielestäni ihanasti kaapattu kirjan henki, vaikka tietysti kirja onkin parempi - se sai minut haluamaan lukea kirjan ja se otti minut pehmeään syliinsä), jonka satuin eilen löytämään kirjastosta (rakastan kirjastoa). Tänään aloitin Gregory Maguiren kirjan Mirror Mirror, vaikuttaa lupaavalta!

Kuningasideasta

30.6.2013

Olen ollut nyt jo kahdesti kyseisen bändin keikalla. Etukäteen ei ollut oikeen mitään käsitystä, paitsi toki Enemmän duoo kun sooloo -biisin olin kuullut, ja siitä tykännytkin. Nyt voin jo melkein laskea itseni faniksi: livenä bändi on rautaa, tyypit on lahjakkaita kaksitoista soitinta on kivaa vaihtelua laulaja+kitara+basso+rumpu(+kosketinsoitin) -settiin, lämminhenkinen tunnelma leviää yleisöön kuin rutto ja kaikilla on hyvä mieli. Biisit ovat letkeitä, kuten reaggen kuuluukin olla - kuulin kuinka joku yleisössä sanoi ennen keikkaa, että Kuningasidea on "parempi kuin Jukka Poika, mutta huonompi kuin joku... joku... joku... en mä tiedä, joku". Mä voisin sanoa jonkun olevan vaikkapa Raappana. Tietyllä tavalla Kuningasidea putoaa enemmän Jukka Pojan kastiin, mutta on mun korvaan paljon hienompaa, tanssittavampaa ja tunteita herättävämpää (melkein vihaan Jukka Poikaa, anteeksi nyt vaan kaikki, se on vaan ihan hirveän yliarvostettu).

Lempibiisini heiltä on ehdottomasti Tiikerililja.


toinen tähti oikealta aamuun, eksyn harmaitten satamien sumuun
ei Liisa kanin koloon mahdukkaan, rikkoitui taika, on uusi aikaa
harmaitten satamien sumuun

Hyvä aika datata? Ehkä.

Oikea vastaus on ei. Tässä kesäisen iloisia kuvia.

Taas tuskaista odottelua

29.6.2013


A DANCE WITH DRAGONS
George R.R. Martin
*****

Sain vihdoin luettua tän maukkaan tiiliskiven. Nolon kauan siinä kesti, vaikka rakastinkin sitä niin paljon. Ja tässä arvostelussa ei tule olemaan mitään järkeä, joten taidan jättää lyhyeen.

Tulen ja jään laulu on ollut jo, öh, nelisen vuotta, lempikirjasarjani. En pääse suuresta rakkaudestani sitä kohtaan yli, joten ihan objektiivinen mielipiteeni ei kai sitten ole. Kuitenkaan George R.R. Martinin tyylin ihanuutta, hahmojen uskottavuutta ja juonen nerokasta yllättävyyttä ei voi kiistää. Minulla oli lisäksi ollut aivan tajuton ikävä Tyrionia ja Jonia, joista ei ollut kerrottu neljännessä osassa. Jälleenkohtaaminen oli lämmin. A Dance With Dragons tarjosi minulle naurua, rakkautta, inspiroivia lauseita, tuskaa rakastamieni hahmojen puolesta... Yksi aivan lopussa tapahtunut asia jäi kaivelemaan mieltäni kuin hullu. (jos olet lukenut kirjan, sanon vain: Jon)

Nyt odottelen seuraavaa osaa. Pitkä odotus taas edessä: olen vain kiitollinen, ettei mulla ollut mahdollisuutta aloittaa lukemaan kirjasarjaa silloin kun Valtaistuinpeli alunperin ilmestyi (vuonna 1996, viikko syntymäni jälkeen). ADWD:n pitkä odotus olisi ollut liikaa mulle, kun se oli nytkin niin vaikeaa.

P.S. Ai niin sivuhuomautuksena: päätin arvostella kaikki kesällä lukemani kirjat, ainakin pikaisesti.  Nyt on kesken Augusten Burroughsin Kuivilla, seuraavaksi tarraan joko Dorian Grayn muotokuvaan tai Gregory Maguiren Mirror Mirroriin.

Väsynyt soturi

Käyn sotaa itseni kanssa, ja vähän muunkin maailman. Eilen itkin metsässä ja annoin hyttysten käydä kimppuuni ihan vapaasti. Kirjoitin sammakoista ja join Coca-Colaa. Itkin lisää ja kävelin paljainvarpain kadulla.

Tänään olen pääkipuinen, väsynyt, turhautunut.  Maailma ei pyöri niin kuin minä haluaisin enkä oikein tiedä mitä tehdä. Tänään pidän kuitenkin hauskaa, tapaan kavereita. Mua ei kyllä oikeastaan edes huvita.

Oodi Borgioille

19.6.2013

Borgiat, maan ja taivaan valtiaat
raja on häilyvä
mutta minä olen loukussa
Micheletto, täyttä rakkautta alusta asti
vaikka pelkäsin, vaikken hyväksynyt
Lucrezia, johon samaistun
paljon naisvoimaa miesten maailmassa
kauniita pukujakin
Ja Cesare, tuo miehistä jaloin
jalo sillä tavalla kuin pitääkin olla
vähän luihuisella tavalla
ja nahkahousut tekevät minut hulluksi
yksi lempihahmoistani koskaan missään milloinkaan

heidän parissaan olen viettänyt jo monta tuntia
peläten loppua
mutta sitä kohti kiirehtien
tahdon langeta fanien syleilyyn,
itkeä kun se on ohi

todellisuus hämmentää,
tämä ei ole vain satu
tämä on totta tavalla, joka kutkuttaa
  oikeiden Borgioiden pimeä maine, se elää
vieläkin


AKA mitä tapahtuu, kun olen katsonut pari jaksoa Borgioita putkeen ja lukenut wikipediasivuja ja miettinyt kaikkea sarjaan liittyvää ja olen hieman väsynyt. Borgiat on aika täydellinen, en löydä mitään kunnon puutteita - toki pienistä jutuista voidaan aina nipottaa. En halua nipottaa, haluan rakastaa. Ja rakastan. Jos et ole kuullut sarjasta:

Ehkä tänään on se päivä

13.6.2013


Tukka on astetta punaisempi ja sain eilen lahjaksi uuden repun, joka löytyi kohtalonomaisesti yksinäisenä reppurivin perältä. Kirje kotiovella ilahduttaa ja uudet ihmiset ja hymyt ja muiden suunnaton ilo. Lakanat saavat olla rypyssä ja mieli epävakaa. Nyt riittää vain tieto siitä, että minusta tulee isona seikkailija. Taivas on avoin, ja tähdet.

Hauskaa nörttikesää

10.6.2013

Mun suunnitelmana oli nörttiytyä kesän aikana, ja aika kivasti on alkanut: oon ehtinyt jo tajuta, että mun toiseksi lempisupersankari on Iron Man (ykkönen on Spiderman, aina ja ikuisesti peter parker in my heart ja nostalgiaa ja silleen <333), aloittaa Pokémon SoulSilverin uudelleen läpihakkaamisen, kokeilla myös Mystery Dungeonia, lukea A Dance With Dragonsia (joka on edelleen puolen vuoden jälkeen kesken) ja sarjakuvaa, sopia kahden hengen lukupiirin järjestämisestä, itkeä koska Doctor Who, ostaa futuristisen vesiaseen ja käydä pelikaupassa.

Hämmentää

On sydämentykytyksiä
sellaisia pieniä ja varovaisia
ja sitten on hetkiä, kun ei tiedä
että kuka on
kun pitäisi herätä aamulla kohtaamaan uusi päivä
ilman ennakkoaavistuksia
ja vain olla

Saippuakuplat ovat kuin unelmia
ja sisälle pakahtuu, on liian kuuma
liian kuuma olla olemassa
Mitä on minuus ja onko sillä väliä?
Kuolema ei pukeudu mustaan,
ei enää

It's gonna be totally awesome

2.6.2013

Joo, kesäloma alkoi, enkä mä vielä ole todellakaan sisäistänyt sitä. Eilisilta oli todella ihana, tänään on syöty hyvin, makoiltu aurinkoisella rannalla kavereiden kanssa, tavattu tuleva siskopuoli, datattu ja kuunneltu musiikkia. Kohta meen ulos kauniiseen ilmaan kävelylle, sitten luen kirjaa ja nautin vapaudesta. Huomenna kaveri tulee tänne ja menen sitten samaa matkaa toisen kaverin luo pariksi päiväksi. On ihanaa, että on aikaa tavata kauempana asuvia ystäviä ja lukea ja katsella elokuvia ja tv-sarjoja ja vain rentoutua, mutta toisaalta varsinkin eilisen ihanan illan jälkeen tuntuu hieman surkealta, ettei huomenna ole taas koulussa mahtavien tyyppien keskellä - mutta onneksi koulukavereitakin ehtii nähdä ja sitä paitsi tää ensimmäinen lukuvuosikin meni niin nopeasti, että kesä kuluu varmasti silmänräpäyksessä.

Kesäsuunnitelmiin kuuluu kyläily, juhliminen, kaupungissa kuljeskelu, Joensuussa Ilosaarirockissa vapaaehtoisena ja keikoilla pyörähtäminen, telttailu, juhannustaiat, tutoreilua ja viikko maailman ihanimman pienen pojan hoitoa. Ja ai niin, kaksi itsenäistä kurssia hah hah mitenköhän niiden kanssa menee.

Olen ihan hirveän onnellinen taas, voi voi vo i i i i i i i i i i i i ii i i i i ii i i i

Tästä tulee paras kesä ikinä

the city will be reborn

8.5.2013

Uusi amerikkalainen sähköpostittelukaveri ilahduttaa, samoin saippuakuplat, rento koulupäivä, huominen vapaapäivä, Hugleikur Dagssonin Huumorin musta kirja ja Woodkidin levy The Golden Age. Ja tietysti aurinko. Kaupunki on kaunis ja taas hereillä, ihmiset ovat iloisia istuskellessaan puistoissa. Ehdin kolme kertaa pihalle loikoilemaan, se oli ihanaa, ihanaa!


Vino maa ja hiekka olivat tarpeeksi saamaan minut rähmälleen maahan ja polven verille, se ei ollut mukavaa, mutta nauruahan se vain sai aikaan. Puolen tunnin päästä kaadoin limua juuri eilen ostamalleni hameelle, mutta se onkin taikahame ja tahrat hävisivät hetken päästä. HUU.

Mitä muuta? Olen onnellinen. Niin.

Kevät

1.5.2013


Kevät on intiaaneja, saippuakuplia (myös sisällä), keksejä, aurinko ja sininen taivas, kiiltelevä merenpinta, yöllisiä seikkailuja, ystäviä, ruokaa, naurua ja vähän itkua, hassujen pienten tietokilpailujen voittamista vaikkei tiedä yhtään mitään, myöhään nukkumista, vappumarssi, Olavi Uusivirtaa, nostalgiaa, kaikenlaista pohdiskelua, ilosia ihmisiä, liikaa tekemättömiä koulutöitä (mutta lupaukset maksan huomenna). Olen juuri tällä hetkellä taas kovin onnellinen. En mä osaa sanoa tällä hetkellä oikein mitään, mulla on pitkästä aikaa taas niin kevyt olo. Pari kiveä on vierähtänyt ainakin väliaikaisesti pois sydämeltä.

Kom våren, kom skratten, kom tårarna om natten

26.4.2013


Oli oikein ihana kevään ensimmäisen viikonloppu hyvien ystävien (ja keksien) seurassa. :-----) Illalla riehuttiin yhden kaverin kanssa kahdestaan ulkona, saatiin yksityiskeikka treenikämpän pihalla ja katseltiin kaunista kuutamoa. En oikein edes tiedä, mitä tällä viikolla on tapahtunut... Yhtäkkiä on vaan perjantai. Aika menee niin hirmu nopeasti, tänään (tunnin päästä!) pitääkin napsutella Wilmaan pikapikaa kurssivalinnat ja huijui, oli paljon vaikeampaa valita niitä, kun nyt niillä on oikeasti väliä. Toivon vaan että saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan, mut onneksi aina voi mennä itkemään opolle. Ensi lukuvuoden odotuksia on uudet ihmiset, paljon psykologiaa ja ruotsia, teatteriproggis, musikaalin lavastus, elokuvakurssit ja tietysti wanhat sekä Edinburghin reissu. c:

Kävin tänään kävelyllä ihanassa kevätsateessa, oli kyllä oikeasti aika viileää, mutta suojaisassa metsässä kädet tiukasti takintaskussa oli ihan mukava lämpötila. Shortsit mulla on itsepäisesti jalassa, nyt on kevät ! Olen kuunnellut ahkerasti ihastuttavan Lalehin Vårens första dag -biisiä. Opin leikisti vähän ruotsia samalla (sain viime kokeesta 7½, ei oikein opiskelu motivoinut... nyt yritän ihan oikeesti panostaa tän viimeisen jakson kunnolla).

onneni on olla

19.4.2013

Olen ollut todella onnellinen keskiviikosta lähtien. Haluaisin kertoa kuvinkin päivistäni, mutta nyt mulla on vaan sanoja ja tunteita. Iloisia asioita on tapahtunut vaikka millä mitalla. Viimeaikoina olen kyllä ollut hirveän väsynytkin, mutta ei se haittaa, nyt asiat tuntuvat taas kevyemmiltä. Elämä hymyilee.

Maanantaina tuli tieto tutoreiksi päässeistä, olin joukossa. :----) On hirveän hämmentävää, miten nopeasti aika kuluu. Viimeinen jakso menossa ja tuntuu kuin olisi vasta aloittanut. Odotan innolla tutorhommia, ja musikaalin lavastusta, ja Skotlannin matkaa, kesää, syntymäpäivääni, Doctor Whon seiskakautta (jota en ole vielä ehtinyt aloittamaan)... Huomista ja ylihuomista, visiittiä vanhalla kotipaikkakunnalla kavereita tapaamassa.

Tuntuu taas vaan siltä, että oon muuttunut ihan hirveesti vuosien aikana. Kuukausienkin. Toisaalta parempaan suuntaan, mutta oon mä edelleen melkein yhtä hukassa. Melkein. Se riittää. Mä riitän.

Edingburgh, HERE WE COME

13.4.2013

Olin jo ihan masis, kun mainitsemani skotlantikurssi koulussani vaikutti olevan toteutumatta... Mutta äsken löysin sen sittenkin ilokseni kurssitarjottimelta! Olen niin onnellinen, oikeesti itken kohta yhyy mitä tää on mitä tää on tää on TOTTA, tää on Kohtalo.

Kiitos, ystäväni

5.4.2013

Mitä elämä olisi ilman tuota hullua miestä laatikossaan? Varmasti astetta harmaampaa. Tajusin, kuinka kiitollinen oikeasti olen, että tälläinenkin hömelö fanituksenkohde on elämääni tupsahtanut. Tälläiset ystävät ovat minulle erittäin todellisia ja erittäin tärkeitä. Voin aina luottaa, että seikkailu Tohtorin kanssa läpi ajan ja avaruuden saa oloni paremmaksi, vaikka miten huono päivä olisi ollut takana.

Läpi tuhkan ja pölyn, kohti uutta elämää

4.4.2013


Tässä on Amalthea, Amalthea on rakkaus. Pitkä nukketaukoilu saa luvan olla nyt ohi.

Kuolisitko puolestani, Jeesus?

3.4.2013

Katsoin pitkäperjantaina Jesus Christ Superstarin toisen kerran neljän vuoden tauon jälkeen. On se edelleen aivan uskomaton elokuva. 7.8.2013 tulee neljäkymmentä vuotta elokuvan julkaisemisesta, mutta yhtään se ei oo vanhentunut. Alkaa ällöttää erikoistehosteraiskaus nykyelokuvissa, kun miettii miten hyvin - täydellisesti - kaiken saa toimimaan ilmankin.


Viimeksi kun näin elokuvan, mietin ettei Jeesus ollut Jumalan poika. Nyt mietin, että mitä jos olikin. Mitäköhän ensi kerralla? Tässä taitaa olla mun uusi pääsiäisperinne.

Pääsiäistä.

29.3.2013


Paistaa aurinko ja on kevät ja olen kuitenkin niin kovin onnellinen. Kohta katson Jesus Christ Superstarin ja laulan taas ihan kikseissä mukana "what's the buzz, tell me what's happening?". Mulla on kaksi pääsiäismunaa ja paljon aikaa lukea kokeisiin ja A Dance With Dragonsia ja tehdä ihan mitä vaan. Pitäisi hakea kesätöitä ja itkettää ja naurattaa ja haha tätä on elämä.
    Eilen vietin oikein ihastuttavan päivän, vaikka aamun maantiedon koe sitä vähän varjostikin... Ei mennyt kovin hyvin, mutta kyllä mulla kaikesta oli jotain hajua. Illalla juhlin kaverini synttäreitä ja olin aamupäivällä sitten taas kotona. Olin unohtanut hammasharjan kotiin, ah sitä ihanaa tunnetta kun saa viimein harjata hampaat kaiken sen syömisen jälkeen. ♥ Pienet asiat tekevät mut onnelliseksi.
    En ole ihan varma loman aikataulusta, toisaalta nyt en jaksa tehdä mitään, mutta toisaalta ei huvittaisi olla vaan yksinkään koulukirjojen seurassa koko aikaa. Kaipaan seuraa. Huomenna olisi eräs hassunhauskalta kuulostava tapahtuma, mutten ole ihan varma uskallanko raahautua sinne. Voivoi. Mutta mä nautin keväästä ja pienistä suunnitelmista, joita mä teen koko ajan pienessä päässäni. Mä muutan omaa maailmaani pala kerrallaan.

örtsmörts

27.3.2013

I'm alive, I'm alive, I am so alive

Koeviikko alkaa ja jopa vähän stressasin tänään, mutta onneksi tulee pääsiäisloma ja paljon aikaa lukea kokeisiin. Kyllä mä pärjään. Intiaaneilin taas viikonloppuna ja join kaakaota lohduksi ihan ikiomasta, valtavasta mukistani. Haluaisin nukkumaan, mutta ensin on pakko hoitaa yksi tietotekninen ongelma, koska muuten ärsyttää. Hmm. (ei tästä kyllä taida mitään tulla)

Walk The Moon 21.3.2013

23.3.2013

Silloin kun rumpu sykkii sydämen tahdissa, olen onnellinen. Silloin kun tekee mieli vain huutaa ja tanssia ja kaikki muu unohtuu, silloin kun ei välitä muusta ja salin ulkopuolinen maailma on vain kaukaista unta. Silloin kun saa olla outo ja maalata sotamaalauksen kasvoihinsa (vaikka kasvovärit olivat jo ihan lopussak ennen meitä). Silloin kun saa kopin pahvilautasesta, jossa on illan setlist. Silloin kun tapaa kaikki bändin jäsenet, nimikirjoitukset levyynsä. En olisi koskaan halunnut päästää irti Nickin täydellisestä halauksesta, vaikka harmittaa, ettei tajuttu halata Seania, kun mentiin ensimmäisenä sen luo. Kaikki kuvat eivät onnistuneet, mutta pääasia että ne pienet hetket noiden ihanien ihmisten kanssa voi muistaa aina. En edes yrittänyt kuvata keikan aikana, parin jälkeen tajusi miten mahdoton tehtävä se olisi ollut.

Mitä elämä olisi ilman musiikkia? Kiitos.

Lukijat

Design by Mooi. Customized by Mimosa.
. Sisällön tarjoaa Blogger.