Olen ollut nyt jo kahdesti kyseisen bändin keikalla. Etukäteen ei ollut oikeen mitään käsitystä, paitsi toki Enemmän duoo kun sooloo -biisin olin kuullut, ja siitä tykännytkin. Nyt voin jo melkein laskea itseni faniksi: livenä bändi on rautaa, tyypit on lahjakkaita kaksitoista soitinta on kivaa vaihtelua laulaja+kitara+basso+rumpu(+kosketinsoitin) -settiin, lämminhenkinen tunnelma leviää yleisöön kuin rutto ja kaikilla on hyvä mieli. Biisit ovat letkeitä, kuten reaggen kuuluukin olla - kuulin kuinka joku yleisössä sanoi ennen keikkaa, että Kuningasidea on "parempi kuin Jukka Poika, mutta huonompi kuin joku... joku... joku... en mä tiedä, joku". Mä voisin sanoa jonkun olevan vaikkapa Raappana. Tietyllä tavalla Kuningasidea putoaa enemmän Jukka Pojan kastiin, mutta on mun korvaan paljon hienompaa, tanssittavampaa ja tunteita herättävämpää (melkein vihaan Jukka Poikaa, anteeksi nyt vaan kaikki, se on vaan ihan hirveän yliarvostettu).

Lempibiisini heiltä on ehdottomasti Tiikerililja.

toinen tähti oikealta aamuun, eksyn harmaitten satamien sumuun
ei Liisa kanin koloon mahdukkaan, rikkoitui taika, on uusi aikaa
harmaitten satamien sumuun

Hyvä aika datata? Ehkä.

Oikea vastaus on ei. Tässä kesäisen iloisia kuvia.

Taas tuskaista odottelua

A DANCE WITH DRAGONS
George R.R. Martin
*****

Sain vihdoin luettua tän maukkaan tiiliskiven. Nolon kauan siinä kesti, vaikka rakastinkin sitä niin paljon. Ja tässä arvostelussa ei tule olemaan mitään järkeä, joten taidan jättää lyhyeen.

Tulen ja jään laulu on ollut jo, öh, nelisen vuotta, lempikirjasarjani. En pääse suuresta rakkaudestani sitä kohtaan yli, joten ihan objektiivinen mielipiteeni ei kai sitten ole. Kuitenkaan George R.R. Martinin tyylin ihanuutta, hahmojen uskottavuutta ja juonen nerokasta yllättävyyttä ei voi kiistää. Minulla oli lisäksi ollut aivan tajuton ikävä Tyrionia ja Jonia, joista ei ollut kerrottu neljännessä osassa. Jälleenkohtaaminen oli lämmin. A Dance With Dragons tarjosi minulle naurua, rakkautta, inspiroivia lauseita, tuskaa rakastamieni hahmojen puolesta... Yksi aivan lopussa tapahtunut asia jäi kaivelemaan mieltäni kuin hullu. (jos olet lukenut kirjan, sanon vain: Jon)

Nyt odottelen seuraavaa osaa. Pitkä odotus taas edessä: olen vain kiitollinen, ettei mulla ollut mahdollisuutta aloittaa lukemaan kirjasarjaa silloin kun Valtaistuinpeli alunperin ilmestyi (vuonna 1996, viikko syntymäni jälkeen). ADWD:n pitkä odotus olisi ollut liikaa mulle, kun se oli nytkin niin vaikeaa.

P.S. Ai niin sivuhuomautuksena: päätin arvostella kaikki kesällä lukemani kirjat, ainakin pikaisesti.  Nyt on kesken Augusten Burroughsin Kuivilla, seuraavaksi tarraan joko Dorian Grayn muotokuvaan tai Gregory Maguiren Mirror Mirroriin.

Väsynyt soturi

Käyn sotaa itseni kanssa, ja vähän muunkin maailman. Eilen itkin metsässä ja annoin hyttysten käydä kimppuuni ihan vapaasti. Kirjoitin sammakoista ja join Coca-Colaa. Itkin lisää ja kävelin paljainvarpain kadulla.

Tänään olen pääkipuinen, väsynyt, turhautunut.  Maailma ei pyöri niin kuin minä haluaisin enkä oikein tiedä mitä tehdä. Tänään pidän kuitenkin hauskaa, tapaan kavereita. Mua ei kyllä oikeastaan edes huvita.

Oodi Borgioille

Borgiat, maan ja taivaan valtiaat
raja on häilyvä
mutta minä olen loukussa
Micheletto, täyttä rakkautta alusta asti
vaikka pelkäsin, vaikken hyväksynyt
Lucrezia, johon samaistun
paljon naisvoimaa miesten maailmassa
kauniita pukujakin
Ja Cesare, tuo miehistä jaloin
jalo sillä tavalla kuin pitääkin olla
vähän luihuisella tavalla
ja nahkahousut tekevät minut hulluksi
yksi lempihahmoistani koskaan missään milloinkaan

heidän parissaan olen viettänyt jo monta tuntia
peläten loppua
mutta sitä kohti kiirehtien
tahdon langeta fanien syleilyyn,
itkeä kun se on ohi

todellisuus hämmentää,
tämä ei ole vain satu
tämä on totta tavalla, joka kutkuttaa
  oikeiden Borgioiden pimeä maine, se elää
vieläkin

AKA mitä tapahtuu, kun olen katsonut pari jaksoa Borgioita putkeen ja lukenut wikipediasivuja ja miettinyt kaikkea sarjaan liittyvää ja olen hieman väsynyt. Borgiat on aika täydellinen, en löydä mitään kunnon puutteita - toki pienistä jutuista voidaan aina nipottaa. En halua nipottaa, haluan rakastaa. Ja rakastan. Jos et ole kuullut sarjasta:

Ehkä tänään on se päivä

Tukka on astetta punaisempi ja sain eilen lahjaksi uuden repun, joka löytyi kohtalonomaisesti yksinäisenä reppurivin perältä. Kirje kotiovella ilahduttaa ja uudet ihmiset ja hymyt ja muiden suunnaton ilo. Lakanat saavat olla rypyssä ja mieli epävakaa. Nyt riittää vain tieto siitä, että minusta tulee isona seikkailija. Taivas on avoin, ja tähdet.

Hauskaa nörttikesää

Mun suunnitelmana oli nörttiytyä kesän aikana, ja aika kivasti on alkanut: oon ehtinyt jo tajuta, että mun toiseksi lempisupersankari on Iron Man (ykkönen on Spiderman, aina ja ikuisesti peter parker in my heart ja nostalgiaa ja silleen <333), aloittaa Pokémon SoulSilverin uudelleen läpihakkaamisen, kokeilla myös Mystery Dungeonia, lukea A Dance With Dragonsia (joka on edelleen puolen vuoden jälkeen kesken) ja sarjakuvaa, sopia kahden hengen lukupiirin järjestämisestä, itkeä koska Doctor Who, ostaa futuristisen vesiaseen ja käydä pelikaupassa.

Hämmentää

On sydämentykytyksiä
sellaisia pieniä ja varovaisia
ja sitten on hetkiä, kun ei tiedä
että kuka on
kun pitäisi herätä aamulla kohtaamaan uusi päivä
ilman ennakkoaavistuksia
ja vain olla

Saippuakuplat ovat kuin unelmia
ja sisälle pakahtuu, on liian kuuma
liian kuuma olla olemassa
Mitä on minuus ja onko sillä väliä?
Kuolema ei pukeudu mustaan,
ei enää

It's gonna be totally awesome

Joo, kesäloma alkoi, enkä mä vielä ole todellakaan sisäistänyt sitä. Eilisilta oli todella ihana, tänään on syöty hyvin, makoiltu aurinkoisella rannalla kavereiden kanssa, tavattu tuleva siskopuoli, datattu ja kuunneltu musiikkia. Kohta meen ulos kauniiseen ilmaan kävelylle, sitten luen kirjaa ja nautin vapaudesta. Huomenna kaveri tulee tänne ja menen sitten samaa matkaa toisen kaverin luo pariksi päiväksi. On ihanaa, että on aikaa tavata kauempana asuvia ystäviä ja lukea ja katsella elokuvia ja tv-sarjoja ja vain rentoutua, mutta toisaalta varsinkin eilisen ihanan illan jälkeen tuntuu hieman surkealta, ettei huomenna ole taas koulussa mahtavien tyyppien keskellä - mutta onneksi koulukavereitakin ehtii nähdä ja sitä paitsi tää ensimmäinen lukuvuosikin meni niin nopeasti, että kesä kuluu varmasti silmänräpäyksessä.

Kesäsuunnitelmiin kuuluu kyläily, juhliminen, kaupungissa kuljeskelu, Joensuussa Ilosaarirockissa vapaaehtoisena ja keikoilla pyörähtäminen, telttailu, juhannustaiat, tutoreilua ja viikko maailman ihanimman pienen pojan hoitoa. Ja ai niin, kaksi itsenäistä kurssia hah hah mitenköhän niiden kanssa menee.

Olen ihan hirveän onnellinen taas, voi voi vo i i i i i i i i i i i i ii i i i i ii i i i

Tästä tulee paras kesä ikinä