~ ~ ~

"Never love anyone who treats you like you're ordinary",

Oscar Wilde

~ ~ ~

Joskus täytyy sanoa hyvästi, mutta aina se ei ole ainoastaan surullista.

kuva: weheartit

En oikein tiedä oliko päivä huono vai hyvä

Kun ärsyttää ja vihaa, voi aina miettiä aikoja, jotka ovat parempia ja ihan kohta.

Ainakin toivottavasti.

Pian on joulu, se lämmittää sydäntä. Lahjaideoita on jo paljon, hymyilyttää. Tulossa paras halloween ikinä. Ensi kuussa katsomaan aikuisten nukketeatteria rakkaan ystävän kanssa, en malta odottaa. Tekoverta ja mafiaa, voiko parempaa olla?

Ja on uusi vuosi, taas ehkä vähän mukavampi sellainen, uusia ihmisiä ja kokemuksia. Keväällä risteilemään ja Skotlantiin. Kaipaan ulkomaille. Ensi kesänä vietän rappioelämää, yritän päästä taas festareille vapaaehtoiseksi. Seikkailla vähän lisää, saada toivottavasti töitäkin.

Ja jos ei jaksa odottaa, voi kirjoittaa ylös lempibiisiensä sanoja ja piirtää leijonia, kukkasia, norsuja sekä silitellä koiran pehmeää talviturkkia, jutella ystävälle ja hyräillä.

kyllä siltikin vituttaa.

Projekti: Charles Dickens

Olen Charles Dickens -fanityttö, olen ollut oikeastaan jo aika pienestä pitäen. Äiti luki minulle Saiturin joulua, jota rakastin. Sitten kaksitoistavuotiaana luin Kolean talon ja se oli sellainen täydellisyyttä lähentelevä lukukokemus. Katselin Dickens-minisarjoja ja rakastuin siihen maailmaan. Mun tarkoituksena ois lukea joka ikinen Dickensin kirjoista. Joten, tässä on tämänhetkinen tilanne, jota sitten pikkuhiljaa päivittelen. Kirjat julkaisujärjestyksessä ja osa on suomentamattomia:

Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Oliver Twist
Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut
The Old Curiosity Shop
Barnaby Rudge
Joululaulu (eli Saiturin joulu)
Martin Chuzzlewit
Uudenvuoden kellot (The Chimes)
Kotisirkka/Älä rakasta minua vielä (The Cricket of the Hearth)
The Battle of Life
Dombey ja poika
The Haunted Man and the Ghost's Bargain
David Copperfield
Kolea talo
Hard Times
Pikku Dorrit
Kaksi kaupunkia
Suuria odotuksia (kesken!)
Our Mutual Friend
Edwin Droodin arvoitus

en kadu

Voisin kertoa, että oli hauskaa olla (H)irvikissa. Joku mies alkoi nauraa mun maskeerauksille, ja mä virnuilin reaktiolle omallakin suullani. Voisin puhua teatterista ja uudesta ajatuksesta tulevaisuudesta, jonka rakas ystäväni keksi ja joka tuntuu aika oikealta. Voisin puhua musiikista, mutta musiikki puhuu puolestaan.  Ja hyvästit, niistä en vain halua puhua.

Joskus on hyvä olla joku muu, vaikka vain pienen hetken verran, teeskennellä haaveiden olevan totta tai pelätä kuolemaa. Tai olla yksin, jopa yksinäinen: siten oppii tuntemaan itsensä paremmin ja voi nostaa kasvonsa ylpeästi kohti aurinkoa. Koska elämä jatkuu.