Hymyä hymyä, halua rakastaa, rakastaa kaikkea, kaikkia! Ja rakastan. Väsyttää.

Pitäisi pakata, mutta lol mulla on parempaakin tekemistä, kuten kuunnella musiikkia, peittyä hyvänolontunteeseen nauraa hiljaa syvällä sisimmässäni. Huomenna mä menen pois, pidän hauskaa ja sitten palaan kotiin tähän kaupunkiin, joka on kauniimpi kuin mikään mitä olen aiemmin kutsunut kodiksi. Ja tunnen oloni vapaaksi.

Silloin oli kevät ja jäätelöä espan puistossa, mansikoita ystävien kanssa. Merituuli ja turistikuvia. Silloin tää oli jo koti, ja siitä on niin hirveän pitkä aika. Tulee joulu ja sitten vaihtuu vuosi, ja mä olen päättänyt, että seuraavasta tulee mun elämäni paras niin kuin tää oli ennen sitä.

Lacrosse - This New Year Will Be For You And Me

Patrick Wolf - The Falcons

HOBITTI

Eilen kello 18:00. Olin sen jälkeen niin hobittipärinöissä, etten saanut unta. Nyt väsyttää ihan hirveesti, viimeisellä tunnilla kuulin kaksi kertaa väärin jotain, minkä tulkitsin "hobitiksi".

Olen onnellinen.

Hej Sverige!

Olin viime viikonloppuna risteilyllä parhaan ystäväni, äitini ja sen kaverin kanssa. Tosi kivaa oli, mutta maanantaina oksetti. :s Oli tosi kaunista, räpsin kuvia räps räps räps kun kuljeskeltiin.

Oli se ihan kivaa tulla kotiinkin. (hyvää itsenäisyyspäivää, kotimaa, vähän myöhässä kyllä)

Huurrelohikäärme

Piirsin pitkästä aikaa. Skanneri vähän haalisti värejä.

Paluu Keski-Maahan

Liput Hobittiin jeajeajeajeajeajeajeajea!!! ♥ 12.12.12 on ihan pian!

En osaa sanoa järkevää. Voisin yrittää kertoa syvällisesti siitä, miten käperryin vanhempieni makuuhuoneessa nojatuoliin ja vain kuuntelin, miten Keski-Maa heräsi henkiin äitini lukiessa minulle ääneen. Siitä, miten ihana meidän Taru sormusten herrasta -painoksemme on ja kuinka rakastan sen hipelöintiä, tai miten vaikutuin kun näin elokuvat ensimmäistä kertaa. Tai siitä, miten olen aina rakastanut hobitteja. Tai kuinka paljon arvostan Percy Jacksonia ja Klonkun näyttelijää, Andy Serkisiä. Tai miten olen aina rakastanut Hobitti eli sinne ja takaisin -nimeä. Tai kuinka paljon henkistä kipua tunnen, kun tajusin että meidän upeat Hobitti-sarjakuvakirjat ovat tuntemattomassa sijainnissa x.

Mut sen sijaan mä katson videoita hobitin tuotannosta. Ja melkein itken.

Joka ilta kun lamppu sammuu

Toi kirja sattui mun silmiini kirjastossa, ja awwwwww se on niin söpö! Patrick Wolfin levy The Magic Position oli ihan pakko-ostos, kun näin sen tänään levykaupassa. Hihi nyt mulla on kolme sen levyä (mutta rahatilanne taas vähän niin ja näin...)! Maalasin myös avaruutta, sotkin samalla vähän housujani, istuskelin sporassa, tapasin kaimani ensimmäistä kertaa ikinä, join glögiä, söin ilmaista ruokaa ja noh mitäköhän muuta... Normipäivä.

Huomenna on kouluni 110-vuotisjuhla ja saadaan kakkua, koulun jälkeen olen menossa mummolaan yöksi, viikonloppuna puurran ahkerasti (koeviikko alkaa jo ensi viikolla!!!!!!!!!! apua!), veli täyttää täydet 20 sunnuntaina, mutta perheen kesken juhlitaan vasta myöhemmin. Huomiseksi olisi pitänyt miettiä mediatunnille jokin ei-niin-onnistunut brändi paranneltavaksi... Ei tietenkään näin lyhyellä varoitusajalla tule mitään mieleen.

Oon ihan hirveän väsynyt ja sekaisin siitä, et mikä päivä on. Pitäis mennä nukkumaan.

Pyhä Patrick

Patrick. Wolf. Tulee. Suomeen. Keikalle. Helmikuussa. Ja. Mulla. On. Lippu. Toiseen. Riviin. ♥

En vaan usko tätä.

Ei mul muuta.

(huomio tämä video on kuusi vuotta vanha, siksi ei niin laadukas - mutta on se kyllä erittäin sympaattinen)

Muutoksia, muutoksia, muutoksia

Joskus mä olin tosi surullinen, yksinäinen, sulkeutunut. Mä vaan halusin et mun elämä muuttuisi, haaveilin että kaikki olisi äkkiä vaan paremmin. Halusin olla onnellinen.

Mutta fakta on, että muutos ei tule yllättäen. Yhtenä päivänä sitä vaan tajuaa, että hiljalleen kaikki on hetki hetkeltä muuttunut paremmaksi. Oon ollut jo pitkään ihan älyttömän onnellinen. Kaikista ongelmista ei pääse ikinä eroon, mutta kun vertaa millainen olin vaikka vain vuosikin sitten ja nyt... Olin ihan toinen ihminen. Saattaisin kokea oloni hölmöksi sen tähden, mutta mä en ole vastuussa mulle tapahtuneista asioista. Tärkeintä on, että nyt mä voin hyvin. Olen onnistunut herättämään positiivisen, iloisen elämänasenteeni jostain syvältä sisältäni. Oon löytänyt itseni, ja olen (yleensä) todella ylpeä siitä kuka oon.

Siperia opettaa.

 

Minä pienenä - quality artist since 1996.

Älä katso silmiin, paljastun

don't even tell me where we are going

Pari päivää tiivistettynä:

Ystävän vieressä nukkumista, naurua, diippejä keskusteluja. Sähkötupakkaa, tanssimista tanssimista tanssimista ja sen katselemista, vapaus, hyppytunti ja kahden hengen bileet. Unelmia! INSPIRAATIO. Viidentoista tunnin yöunet, ja monet paljon lyhyemmät, hurjaa väsymystä. Karkkia, herkkuja, pizzanhimoa. Ihania ihmisiä, uusia tuttavuuksia, Muumit. Epämääräinen tunne. Suunnitelmien muutoksia.

I saw a glimpse, a shimmer, a shadow

of something I had once but since lost

and now I,

I've got the feeling that I'm not complete anymore

Let's celebrate the irony

Kahtena viime yönä en oo nukkunut kunnolla, nyt datailen koneella teemuki kädessä ja nenä valuvana. Sentään kurkussa ei just tällä hetkellä tunnu olevan käynnissä kolmatta maailmansotaa, kiitos teen jatkuvan juomisen. ♥ Tää flunssan ajoitus on taas niin mahtava, ettei mitään rajaa... Huomenna pitäis olla juhlakunnossa ja oon melkeen koko viikonlopun pois kotoa. Missaan tänään taas yhden harrastuksen, josta olen viimeaikoina luistanut monta kertaa. Näin unta, et kaikki siel oli tosi vihaisia ja mut heitettiin sieltä veks, vaik se ei ole mahdollista.

Vittu jee!!!!11 Tänään mä kuuntelen musiikkia ja katon piirrettyjä saatana, puserran viel mediatehtävän valmiiks. Ja nukun. Ja parannun huomiseks. Tässä näette taiteellisen näkemyksen mun aamustani:

Kovin supranormaali perjantai

Minulla on pienet aivot, mutta paljon ajatuksia, jotka eivät löydä oikeita paikkojaan mieleni lokeroissa. Ne harhailevat, ryömivät, heiluvat, irvistelevät, nauravat. Jotkut ehkä jopa itkevät, mutta minä puolestani olen onnellinen. Keltaiset vaahteranlehdet saivat kylmän lumipeitteen, ja mä mietin miten pukeutuisin koulun halloweeneja varten. En ookkaan tätä iltaa ihan yksin, veli tulee myöhemmin tänne.

Toi neule on se, jonka ostin hirveen halvalla keskiviikkona. Puput on pääsiäismunista, jotka ostin eilen. Oikeenpuolimmaisen nimi on Vili ja se on mun maskotti. Jouduin käyttämään vanhaa kameraani, koska en ollut muistanut ladata akkua, hirvee ku se tuntuu huonolaatuiselta!

PS. loin blogin pelkille luoville teksteilleni, niin kuin suunnittelinkin! just nyt säädän ulkoasun kanssa, kohta heittelen sinne pari vanhaa tekstiä... tervetuloa lukemaan ja antamaan palautetta!

Onnesta en saa kyllikseni

Kaks päivää on kulunut aika pää pilvissä, mulla on vaan niin hyvä hyvä hyvä hyvä fiilis! Ei, ei mitään ole tapahtunut. Ei mitään ihmeellisempää. Olen vaan niin onnellinen.

Päätin, että perustan uuden blogin tähän rinnalle, pelkkiä luovia tekstejäni varten. Kirjoittaminen on mulle kuitenkin niin tärkeetä, ja ois kivaa saada joitain tekstejä pölyttymästä ihmisten ilmoille, sekä tietysti palautetta. Aikamatkailun alkeet jatkaa tietysti mun henkilökohtaisen elämäni ja randomshaiban keskuksena. Mun ajatukset, mun elämä, mun ajatuksellinen elämä. Heitän linkkiä uuteen blogiin sit kun saan sen perustettua ja valmiiksi.

Hankin tänään materiaaleja mun kaikkiin (kahteen) halloween-asuun. Pitäis jaksaa tehdäkin ne, ens viikolla jo huiiiiii! Lisäks oon menossa historiallisiin juhliin, joihin pukeudun tosi nolosti sarjakuvatyyliseksi merirosvoksi. En ees tunne ketään vieraita, heh, ei se mitään. :D Tein askartelupaskartelukamojen lisäksi myös erittäin hyviä vaateostoksia, joista voisin kertoa myöhemmin kunhan muistan.

Pitäis kyllä vielä lukea espanjan huomiseen sanakokeeseen, en oo vilkaissutkaan niitä sanoja. Se ja kaikki muutkin kouluhommat vähän nyt sit jäi... Mun piti olla tänään tosi tehokas niiden suhteen, mut olinkin sit tehokas muissa asioissa. Ja hups, nukkumaankin pitäis mennä.

Mä rakastan tätä kuvaa ihan hirveesti. Se ei liity mihinkään, mut ei se mitään. Se saa mut hyvälle tuulelle.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

...se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Ihan vähän vaan rappiolla, mut ei kai se haittaa

  Henskelit h&m, raidallinen paita 1,50 € ja ilmainen Quidditch-paita  (siinä oli iso tahra, leikkasin printin erikseen ja ompelen sen johonkin toiseen paitaan) kierrätyskeskuksesta, toppi monkista.

Tänään olen väistellyt velvollisuuksia ja tehnyt hyviä ostoksia. Heittänyt tavaroita jo ennestään sekaisin olevan huoneeni lattialle. Pelannut simssiä. Kuunnellut musiikkia. Kävellyt kaupungissa. Mennyt monta kertaa harhaan ja katsellut kaloja. Hipelöinyt joulukoristeita. Lukenut vanhoja tekstejäni, ja huomannut, että ne ovat ihan hyviä. Rakastanut Helsinkiä. Morkkistellut laiskuuttani. Palellut ja voinut pahoin. Iloinnut ilman syytä. Käynyt söpössä sisustuskaupassa ja syönyt keksejä. Lukenut horoskooppeja. Haistellut syksyn tuoksua. Keskustellut yksisarvisista. Katsonut America's Best Dannce Crew'ta. Haaveillut ja hymyillyt.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä päivä.

Popsi popsi porkkanaa

On kivaa rouskutella porkkanaa, on kivaa että on ohjelmaa ja asioita, joita odottaa. Mut nyt mulla on tosi epäsosiaalinen fiilis, kun ulkonakin sataa ja on harmaata. Tekisi mieli vaan laiskotella, olla näkemättä ketään. Huomenna on pakko raahautua ihmisten ilmoille, mutta ehkä mä lahnailenkin muuten viikonlopun kotona. Ei pitänyt tehdä niin, ja tänäänkin mulla oli velvollisuuksia, jotka mä julmasti vaan skippasin.

Kokeilin vähän Halloween-pukuani, tosin vaan veljen kauluspaitaa ja rusettia, jonka tein yhdestä söpöstä huivista. Pitäisi vielä jaksaa askarrella paskarrella Hatuntekijän hattu ja ostaa henkselit.

PS. Oon joo tosi hehkeä takkutukkineni ja ilmeineni. Syyttäkää boheemia (hullua) hahmoani!

Aina vaan kaipaa, vaikka on saanut niin paljon

Syysloma. Pidin perjantaina hauskaa parin ihanan ihmisen kanssa, lauantaina suuntasin kohti Lahtea ja Hair-musikaalia. Se oli loistava, hyväntuulinen, ihana... Vietin kaverini luona muutaman päivän, kävin vanhassa koulussani (se koulupäivä ei itseasiassa ollut kaikin puolin niin onnistunut, vaikka olikin ihanaa nähdä paria kaveria pitkästä pitkästä aikaa), tulin eilen kotiin ja tänään olin parhaan ystäväni kanssa. Huomenna menen järjestelemään yhtä tapahtumaa, samoin perjantaina, ja sitten onkin iso kysymysmerkki. Tekisi mieli tehdä jotain kivaaKIVAA, mutten oikein tiedä mitä ja toisaalta tekisi myös mieli vain nukkua... Kaverin luona en herkkäunisena tietenkään saanut niin hyvin unta ja eilen valvoin yöllä (hei olen todella viisas!!).

Tänään kävin noutamassa myös Patrick Wolfin levyn Sundark and Riverlight. Siihen on kerätty kappaleita kymmenvuotiselta uralta akustisina, uusina sovituksina. Se oli aivan loistava, pari kertaa ehdin kummatkin levykkeet taaplata läpi ja ihhhhh yksinkertaisesti rakastan sitä miestä, sen tyyliä, niitä tunteita mitä kappaleet herättävät mussa. ♥

Olipa kerran pieni tyttö

Ja sillä pienellä tytöllä oli myös pienoinen kriisi. Ainahan sillä sellainen oli käynnissä; ei se enää oikein osannut olla ilmankaan. Mutta oli se silti vähän surullinen ja hämmentynyt. Yleensä se oli vain hämmentynyt. Sillä oli haaveenpoikanen, joita se ei tuntunut pystyvän tavoittamaan, eikä se edes tiennyt halusiko sitä. Se oli ahdistavaa, sillä tyttö oli tottunut unelmoimaan isoja unelmia ja tietämään, mitä halusi.

Mutta oli se pieni tyttö onnellinen, oikeastaan todella onnellinen. Eilen se söi herkkuja ja käveli kotiin rauhallisessa pimeydessä, katseli tähtiä ja haisteli syksyn tuoksua. Sillä oli ihania ystäviä, jotka tukivat sitä, saivat sen hymyilemään ja nauramaan. Sillä oli lämmin koira sylissään ja kuulokkeet korvilla, antaen musiikin virrata sisään aivoihin ja sydämeen.

Kriisi ei ollut oikeasti paha, ja tyttö tiesi sen. Ja tiesi myös, ettei elämä ollut aina helppoa eikä ikinä yksinkertaista. Eikä se halunnutkaan sen olevan.

Perhosen syyskuu

Hennon perhosen siivet
leijuvat taivaaseen
hiljaa
hiljaa.
Tulee syksy.
Kylmä. Viima. Pakkanen.
Talvi.
Lumihanget, pettävät jäät.
Jalkojen talloma likainen nuoska.

Mutta sitten tulee taas kevät.
Ja perhonen syntyy uudestaan.

Tälläistä tänään

Söin just liikaa ruokaa ja nyt olen ähkyssä. Sitä ennen kuuntelin musiikkia raivosin matikan kanssa. En osaa. Sentään se on viimeinen koe; keskiviikkona on vaan vartin palaute ja sitten menen pitkästä aikaa käymään mummoni luona.
Viimepäivinä mulla on ollut huono olo aika usein. Se on epänormaalia, eikä yhtään kivaa. Eilen tajusin myös, että mun välillä toistuva paha fiilikseni johtuu, yllätys yllätys, syksystä. En oo oikeesti ehtinyt ajattelemaan ja tajuamaan, että ois syksy, mutta nythän on jo lokakuu ja syysmasennus on mulle tuttu vihollinen. Ärrinmurrin! :""(((    Noh, tällä hetkellä on kyllä ihan jees fiilis. Koeviikko on mennyt hyvin, ainoastaan toi huominen koe pelottaa. Harjoituskoetta tossa tein, ja ongelmilta ei voinut välttyä, mutta loppujen lopuksi olen (tähän mennessä) onnistunut saamaan kaikki oikein, joskin monta kertaa ratkaisuja vilkuillen.   Lauantaina kävin seikkailemassa lähistöllä paikoissa, joissa en oo aikaisemmin ollenkaan käynyt. Löysin kaikkea mielenkiintoista, ja jäi vielä myöhemmäksikin koluttavaa. c:  

Erittäin vanhoja kuvia Tallinnasta

 Kasin keväällä me oltiin luokkaretkellä Tallinnassa. Se oli ihana päivä: oli kivaa vaan hillua ympäri vanhaa kaupunkia kamera kourassa ja ottaa kuvia aina kun eteen ilmestyi jotain kaunista. Sen jälkeen en ole Tallinnassa ollutkaan, ja olis kiva päästä sinne taas uudestaan. :c Se on ihana kaupunki!

Kun katselin näitä kuvia pitkästä aikaan, tajusin joissain "uusia" hienoja piirteitä. Oon oikeesti aika ylpee monista ton reissun kuvista. Varsinkin tohon pääsiäismunakuvaan olen tosi tyytyväinen, se on tyyliin hienoin ottamani kuva ikinä... Kiiltelevällä valokuvapaperilla se näyttää varsinkin tyylikkäältä.

Omakehua.

Make love, not war

Mun piti olla tänään saksalainen sotilas, mutta suunnitelma peruuntui. Sen sijaan olin omatoimisesti intiaani. Sotamaalaukseni oli kopioitu Walk The Moonin ihanasta musiikkivideosta Anna Sun...
(teinipeilikuva jotta henkeen sopiva paitanikin näkyisi)

Tunsin oloni jotenkin tosi orvoksi, kun jouduin pesemään noi pois. ;____; Harkitsin erittäin vakavasti, että olisin mennyt kauppaan tolla naamalla ja myös että alkaisin harrastaa intiaanioleskelua viikonloppuisin.

MAHTAVAA

Eilinen keikka oli sanoinkuvailemattoman upea. Olin vielä tänäänkin ihan fiiliksissä, mutta nyt pikkuhiljaa sekin tunne on varissut... Olen nimittäin uurastanut koko illan mainoksen parissa uGH sen siitä saa kun jättää asiat viime tinkaan (huomenna pitäisi olla valmis). Se on kyllä jo ihan hyvässä vaiheessa, mutta alan puutua ihan totaalisesti.

Mutta se keikka... Walk The Moon oli täyttä rautaa lämppärinä, Fun. just niin hyvä kuin odotinkin, Nate Ruess ylisöpö ja keikan jälkeen Walk The Moonin jätkät oli käytävässä tapaamassa ihmisiä. Olin ihan tärinöissä kun menin kuvaan niiden kanssa, kättelin kaikkia ja iih ne oli niin ihania ja sympaattisia!! ♥ Mulla ei ole vielä sitä kuvaa itelläni: mulla ei ollut edes kameraa mukana, ja se on siis tutullani.

Yöllä en saanut innostuksissani oikeen unta ja aamulla popitin taas Walk The Moonia.

asjdgkghsgjhdgshjdsaghldgskjölddgskjldgskl!!!

En jaksa odottaa en vaan jaksa EN.

Tänään on Fun.:in keikka, johon kulutin viimeiset rahani. Lämppärinä Walk The Moon joka on melkein yhtä hyvä ellei jopa parempi kuin varsinainen esiintyjä. Molemmat on joka tapauksessa ihan sairaan hyviä ja ugh, MÄ EN JAKSA ODOTTAA.

Tänään alkoi koeviikko ja joooo, enkunkoe meni ihan jees. Huomiseen filosofian kokeeseen en jaksa oikein lukea... Olishan tässä vielä reilusti aikaa.

Teen itelleni lasin kaakaota ja sit pakotan itseni panostamaan ees vähäsen huomista varten.

Hei me filmataan! (ja eräjormaillaan siinä sivussa)

Me kuvattiin eilen lyhytelokuvaa. Sit tuli todella pimeetä ja mä muistin, et on syksy. Tarvitaan viel vähän materiaalia, jota yritetään saada purkkiin ens perjantaina.

Kotimatkalla näin tähdenlennon.

Pari hassua kuvaa

Koska lautaset on liian mainstream ja rakastan kissaani, kuten myös pääkallovillapaitaani, ehkä lempivaatekappalettani ikinä.

Elämä on aika hirveän epämääräistä, mut just niin mä siitä pidänkin.

Minä olen sarvivalas

Ja niin minulla on taas yksi lempielokuva lisää

Katsoin viime sunnuntaina Tarsem Singhin ohjaaman elokuvan The Fall, ja olen vieläkin aika blown away. Se oli upea upea upea elokuva!

Alunperin näin elokuvan trailerin joskus vuosi sitten, ja ihastuin heti sen visuaaliseen ilmeeseen. En tiennyt yhtään mitään elokuvasta, mutta halusin nähdä sen. En saanut aikaiseksi katsoa sitä kuin vasta nyt, ja vähän harmittaa. Olisin voinut nautiskella sen mahtavuudesta jo aikaisemmin.

En halua kertoa liikaa juonesta, koska tämä on juuri sellainen elokuva, että oli oikeasti aivan loistavaa, etten tiennyt siitä paljoa etukäteen. Alkuasetelma on kuitenkin tämä: eletään 1920-lukua Los Angelesissa, viisivuotias loukkaantunut Alexandria on hoidossa sairaalassa. Tyttö tutustuu toiseen potilaaseen, mieheen, joka alkaa kertoa hänelle ihmeellistä tarinaa. Ja kuinkas sitten kävikään...

Pidän Tarsem Singhistä muutenkin. Kävin katsomassa Kerro, kerro kuvastimen elokuvateatterissa, ja nautin senkin kauniista kuvakerronnasta. Lumikki-leffa oli muutenkin aivan kelpo elokuva ja mieleenpainuva kokemus. Se oli inspiroiva, vaikkei mikään mestariteos ihan kaikilta osin ollutkaan.

Molemmissa näkemissäni hänen elokuvissaan yhdistyy taianomaisuus, mutta The Fall oli tuhat kertaa parempi. Se oli täynnä tunnetta. Itkin paikoin (enkä minä oikeasti vuodata kyyneleitä monien elokuvien takia), ihailin upeita värejä ja maisemia ja käsikirjoitusta ja Lee Pacea, joka on komea komea mies. Catinca Untaru oli suloinen ja uskottava Alexandriana. Kaikki tuntui toimivan tässä omaperäisessä paketissa.

Suosittelen lämpimästi.

I said oh, oh, oh, oh, oh, oh, oh

Eilen oli kiva päivä. Oikein kiva. Paitsi palelin ihan hirveästi, mutta nukuin sitten villapaita päällä ihanan lämpimästi. ♥ Nyt on nätti ilma ja mul on hyvä fiilis.

Kohta pitäis lähteä viemään koiraa ulos, ja sit voisin yrittää tehdä velvollisuuksianikin.

The fades are coming

The Fades on kauhusarja. Mä en pidä kauhusta, mutta mä pidän The Fadesista. Oikeastaan mä rakastan sitä. Siinä on pelottavien örkkien lisäksi teinidraamaa, huumoria, jännitteitä ja ihania hahmoja. Tuttuja näyttelijöitä kuhisee: Natalie Dormer ja Joe Dempsie (joka on muuten maailman komein mies fyi) Game of Thronesista, Tom Ellis, jonka pienirooliseen hahmoon rakastuin Doctor Whossa sekä vaikka ketä muita, joita en lukijoiden iloksi yksitellen ala mainitsemaan.

Päähahmoon ja sen näyttelijään Iain De Caesteckeriin ihastuin heti (ylemmässä kuvassa oikealla, alemmassa vasemmalla). Paul on 17-vuotias suloinen nörttipoika, joka lähtee seikkailemaan parhaan ystävänsä Macin kanssa hylättyyn ostoskeskukseen. Paul näkee kummallisia asioita, hän alkaa huomaamaan itsellään outoja kykyjä ja nähdä kuolleita. Ja kuinkas sitten kävikään...

Tää oli oikeesti myös pelottava. Kun lähdin lauantaina iltalenkille parin jakson jälkeen, meinasin saada superneuroottisena ihmisenä sydärin  ja oletin jonkun hyökkäävän kimppuuni jokaisen kulman takaa. Traumoja kuitenkin sain vasta, kun sarjan loppuun katsottuani sain tietää, että seuraava kausi oli peruttu. BBC oli leikannut budjettia, ja älypäät oli päättänyt sisällyttää leikkauksiin tämän BAFTA-voittajan. Mothafucking BAFTA!! En näe logiikkaa.

Pyydän muuten anteeksi kuvien huonosta laadusta. Otin vaan pari screenshottia söpöistä kohtauksista, enkä jaksanut parannella niitä mitenkään.