tänään kumartavat puut haaveilijaa

halpaa viskiä, nostalgiaa

tänään noudattavat mietteet epäsymmetriaa

kaitafilmin tunnelmaa

Tällä kertaa kotimaan matkailun kohteena oli eksoottinen Tampere; viime kerran kävin siellä itseasiassa kolme vuotta sitten vessassa läpikulkumatkalla, joten hyvin tuntemon kaupunki minulle ihan oikeastikin on. Löytyi hauskuutta, hasardeja yksityiskohtia, iloa, hymyjä, kaunista aurinkoa, ystävyyttä! Tämänkertainen kulttuuritapauksemme oli ihanaakin ihanampi folkmelskebändi Hermanni Turkki, jonka biisit soivat nyt loopilla (vieläkin hymyilyttää, vaikka oltiinkin noloja, eikä kehdattu mennä juttelemaan!). Syysloma alkaa lähennellä loppuaan, mutta pian onkin seuraavan seikkailun aika. Aika kuluu kuin pikakelauksella, mutta edessä on aina vaan jänniä juttuja, joten ei se edes haittaa.

Mitä minulle kuuluu?

Syysloma, parasta aikaa bloggauksen pariin palaamiselle! Uudistettu ulkoasu: check, (hieman) uudistunut nimi: check. Ihan oikeassakin elämässä on tapahtunut pieniä muutoksia. Tukka on lyhentynyt reilusti ja vaalentunut raitojen muodossa. Olen hillonnut hyviä vaateostoksia ja -lahjoituksia, rakastunut unkarilaiseen elokuvaan, kuunnellut Milla Rumia, Bitter Ruinia ja Laura Mvulaa, osallistunut mahtavaan projektiin, tutustunut uusiin ihmisiin, tehnyt ennätykseni 2048:ssa, vellonut, mutta hyvällä tavalla. Ensimmäinen yo-info odottaa loman jälkeen. Olen palannut entistä innokkaammin kuvataiteen pariin ja huomannut, että se todella parantaa elämänlaatua. Eilen pitkästä aikaa sain valmiiksi maalauksen. Signeeraushetkenä olo oli tyyni, onnellinen: tätä mun kuuluukin tehdä.

Tällä viikolla odottaa vielä seikkailua Tampereella ystävän ja musiikin parissa. Viikon päästä me lähdetäänkin sitten Osloa valloittamaan. Elämä rullaa siis hyvää mallia eteenpäin. Viime päivät olen miettinyt sitä, miten kiitollinen olen tästä kaikesta. Joskus myös ihmettelen kaikkea vähän ihan niin perkeleesti.