Minulla on pienet aivot, mutta paljon ajatuksia, jotka eivät löydä oikeita paikkojaan mieleni lokeroissa. Ne harhailevat, ryömivät, heiluvat, irvistelevät, nauravat. Jotkut ehkä jopa itkevät, mutta minä puolestani olen onnellinen. Keltaiset vaahteranlehdet saivat kylmän lumipeitteen, ja mä mietin miten pukeutuisin koulun halloweeneja varten. En ookkaan tätä iltaa ihan yksin, veli tulee myöhemmin tänne.

Toi neule on se, jonka ostin hirveen halvalla keskiviikkona. Puput on pääsiäismunista, jotka ostin eilen. Oikeenpuolimmaisen nimi on Vili ja se on mun maskotti. Jouduin käyttämään vanhaa kameraani, koska en ollut muistanut ladata akkua, hirvee ku se tuntuu huonolaatuiselta!

PS. loin blogin pelkille luoville teksteilleni, niin kuin suunnittelinkin! just nyt säädän ulkoasun kanssa, kohta heittelen sinne pari vanhaa tekstiä... tervetuloa lukemaan ja antamaan palautetta!

Onnesta en saa kyllikseni

Kaks päivää on kulunut aika pää pilvissä, mulla on vaan niin hyvä hyvä hyvä hyvä fiilis! Ei, ei mitään ole tapahtunut. Ei mitään ihmeellisempää. Olen vaan niin onnellinen.

Päätin, että perustan uuden blogin tähän rinnalle, pelkkiä luovia tekstejäni varten. Kirjoittaminen on mulle kuitenkin niin tärkeetä, ja ois kivaa saada joitain tekstejä pölyttymästä ihmisten ilmoille, sekä tietysti palautetta. Aikamatkailun alkeet jatkaa tietysti mun henkilökohtaisen elämäni ja randomshaiban keskuksena. Mun ajatukset, mun elämä, mun ajatuksellinen elämä. Heitän linkkiä uuteen blogiin sit kun saan sen perustettua ja valmiiksi.

Hankin tänään materiaaleja mun kaikkiin (kahteen) halloween-asuun. Pitäis jaksaa tehdäkin ne, ens viikolla jo huiiiiii! Lisäks oon menossa historiallisiin juhliin, joihin pukeudun tosi nolosti sarjakuvatyyliseksi merirosvoksi. En ees tunne ketään vieraita, heh, ei se mitään. :D Tein askartelupaskartelukamojen lisäksi myös erittäin hyviä vaateostoksia, joista voisin kertoa myöhemmin kunhan muistan.

Pitäis kyllä vielä lukea espanjan huomiseen sanakokeeseen, en oo vilkaissutkaan niitä sanoja. Se ja kaikki muutkin kouluhommat vähän nyt sit jäi... Mun piti olla tänään tosi tehokas niiden suhteen, mut olinkin sit tehokas muissa asioissa. Ja hups, nukkumaankin pitäis mennä.

Mä rakastan tätä kuvaa ihan hirveesti. Se ei liity mihinkään, mut ei se mitään. Se saa mut hyvälle tuulelle.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

...se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.

Ihan vähän vaan rappiolla, mut ei kai se haittaa

  Henskelit h&m, raidallinen paita 1,50 € ja ilmainen Quidditch-paita  (siinä oli iso tahra, leikkasin printin erikseen ja ompelen sen johonkin toiseen paitaan) kierrätyskeskuksesta, toppi monkista.

Tänään olen väistellyt velvollisuuksia ja tehnyt hyviä ostoksia. Heittänyt tavaroita jo ennestään sekaisin olevan huoneeni lattialle. Pelannut simssiä. Kuunnellut musiikkia. Kävellyt kaupungissa. Mennyt monta kertaa harhaan ja katsellut kaloja. Hipelöinyt joulukoristeita. Lukenut vanhoja tekstejäni, ja huomannut, että ne ovat ihan hyviä. Rakastanut Helsinkiä. Morkkistellut laiskuuttani. Palellut ja voinut pahoin. Iloinnut ilman syytä. Käynyt söpössä sisustuskaupassa ja syönyt keksejä. Lukenut horoskooppeja. Haistellut syksyn tuoksua. Keskustellut yksisarvisista. Katsonut America's Best Dannce Crew'ta. Haaveillut ja hymyillyt.

Kaiken kaikkiaan oli hyvä päivä.

Popsi popsi porkkanaa

On kivaa rouskutella porkkanaa, on kivaa että on ohjelmaa ja asioita, joita odottaa. Mut nyt mulla on tosi epäsosiaalinen fiilis, kun ulkonakin sataa ja on harmaata. Tekisi mieli vaan laiskotella, olla näkemättä ketään. Huomenna on pakko raahautua ihmisten ilmoille, mutta ehkä mä lahnailenkin muuten viikonlopun kotona. Ei pitänyt tehdä niin, ja tänäänkin mulla oli velvollisuuksia, jotka mä julmasti vaan skippasin.

Kokeilin vähän Halloween-pukuani, tosin vaan veljen kauluspaitaa ja rusettia, jonka tein yhdestä söpöstä huivista. Pitäisi vielä jaksaa askarrella paskarrella Hatuntekijän hattu ja ostaa henkselit.

PS. Oon joo tosi hehkeä takkutukkineni ja ilmeineni. Syyttäkää boheemia (hullua) hahmoani!

Aina vaan kaipaa, vaikka on saanut niin paljon

Syysloma. Pidin perjantaina hauskaa parin ihanan ihmisen kanssa, lauantaina suuntasin kohti Lahtea ja Hair-musikaalia. Se oli loistava, hyväntuulinen, ihana... Vietin kaverini luona muutaman päivän, kävin vanhassa koulussani (se koulupäivä ei itseasiassa ollut kaikin puolin niin onnistunut, vaikka olikin ihanaa nähdä paria kaveria pitkästä pitkästä aikaa), tulin eilen kotiin ja tänään olin parhaan ystäväni kanssa. Huomenna menen järjestelemään yhtä tapahtumaa, samoin perjantaina, ja sitten onkin iso kysymysmerkki. Tekisi mieli tehdä jotain kivaaKIVAA, mutten oikein tiedä mitä ja toisaalta tekisi myös mieli vain nukkua... Kaverin luona en herkkäunisena tietenkään saanut niin hyvin unta ja eilen valvoin yöllä (hei olen todella viisas!!).

Tänään kävin noutamassa myös Patrick Wolfin levyn Sundark and Riverlight. Siihen on kerätty kappaleita kymmenvuotiselta uralta akustisina, uusina sovituksina. Se oli aivan loistava, pari kertaa ehdin kummatkin levykkeet taaplata läpi ja ihhhhh yksinkertaisesti rakastan sitä miestä, sen tyyliä, niitä tunteita mitä kappaleet herättävät mussa. ♥

Olipa kerran pieni tyttö

Ja sillä pienellä tytöllä oli myös pienoinen kriisi. Ainahan sillä sellainen oli käynnissä; ei se enää oikein osannut olla ilmankaan. Mutta oli se silti vähän surullinen ja hämmentynyt. Yleensä se oli vain hämmentynyt. Sillä oli haaveenpoikanen, joita se ei tuntunut pystyvän tavoittamaan, eikä se edes tiennyt halusiko sitä. Se oli ahdistavaa, sillä tyttö oli tottunut unelmoimaan isoja unelmia ja tietämään, mitä halusi.

Mutta oli se pieni tyttö onnellinen, oikeastaan todella onnellinen. Eilen se söi herkkuja ja käveli kotiin rauhallisessa pimeydessä, katseli tähtiä ja haisteli syksyn tuoksua. Sillä oli ihania ystäviä, jotka tukivat sitä, saivat sen hymyilemään ja nauramaan. Sillä oli lämmin koira sylissään ja kuulokkeet korvilla, antaen musiikin virrata sisään aivoihin ja sydämeen.

Kriisi ei ollut oikeasti paha, ja tyttö tiesi sen. Ja tiesi myös, ettei elämä ollut aina helppoa eikä ikinä yksinkertaista. Eikä se halunnutkaan sen olevan.

Perhosen syyskuu

Hennon perhosen siivet
leijuvat taivaaseen
hiljaa
hiljaa.
Tulee syksy.
Kylmä. Viima. Pakkanen.
Talvi.
Lumihanget, pettävät jäät.
Jalkojen talloma likainen nuoska.

Mutta sitten tulee taas kevät.
Ja perhonen syntyy uudestaan.

Tälläistä tänään

Söin just liikaa ruokaa ja nyt olen ähkyssä. Sitä ennen kuuntelin musiikkia raivosin matikan kanssa. En osaa. Sentään se on viimeinen koe; keskiviikkona on vaan vartin palaute ja sitten menen pitkästä aikaa käymään mummoni luona.
Viimepäivinä mulla on ollut huono olo aika usein. Se on epänormaalia, eikä yhtään kivaa. Eilen tajusin myös, että mun välillä toistuva paha fiilikseni johtuu, yllätys yllätys, syksystä. En oo oikeesti ehtinyt ajattelemaan ja tajuamaan, että ois syksy, mutta nythän on jo lokakuu ja syysmasennus on mulle tuttu vihollinen. Ärrinmurrin! :""(((    Noh, tällä hetkellä on kyllä ihan jees fiilis. Koeviikko on mennyt hyvin, ainoastaan toi huominen koe pelottaa. Harjoituskoetta tossa tein, ja ongelmilta ei voinut välttyä, mutta loppujen lopuksi olen (tähän mennessä) onnistunut saamaan kaikki oikein, joskin monta kertaa ratkaisuja vilkuillen.   Lauantaina kävin seikkailemassa lähistöllä paikoissa, joissa en oo aikaisemmin ollenkaan käynyt. Löysin kaikkea mielenkiintoista, ja jäi vielä myöhemmäksikin koluttavaa. c: