Oli oikein ihana kevään ensimmäisen viikonloppu hyvien ystävien (ja keksien) seurassa. :-----) Illalla riehuttiin yhden kaverin kanssa kahdestaan ulkona, saatiin yksityiskeikka treenikämpän pihalla ja katseltiin kaunista kuutamoa. En oikein edes tiedä, mitä tällä viikolla on tapahtunut... Yhtäkkiä on vaan perjantai. Aika menee niin hirmu nopeasti, tänään (tunnin päästä!) pitääkin napsutella Wilmaan pikapikaa kurssivalinnat ja huijui, oli paljon vaikeampaa valita niitä, kun nyt niillä on oikeasti väliä. Toivon vaan että saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan, mut onneksi aina voi mennä itkemään opolle. Ensi lukuvuoden odotuksia on uudet ihmiset, paljon psykologiaa ja ruotsia, teatteriproggis, musikaalin lavastus, elokuvakurssit ja tietysti wanhat sekä Edinburghin reissu. c:

Kävin tänään kävelyllä ihanassa kevätsateessa, oli kyllä oikeasti aika viileää, mutta suojaisassa metsässä kädet tiukasti takintaskussa oli ihan mukava lämpötila. Shortsit mulla on itsepäisesti jalassa, nyt on kevät ! Olen kuunnellut ahkerasti ihastuttavan Lalehin Vårens första dag -biisiä. Opin leikisti vähän ruotsia samalla (sain viime kokeesta 7½, ei oikein opiskelu motivoinut... nyt yritän ihan oikeesti panostaa tän viimeisen jakson kunnolla).

onneni on olla

Olen ollut todella onnellinen keskiviikosta lähtien. Haluaisin kertoa kuvinkin päivistäni, mutta nyt mulla on vaan sanoja ja tunteita. Iloisia asioita on tapahtunut vaikka millä mitalla. Viimeaikoina olen kyllä ollut hirveän väsynytkin, mutta ei se haittaa, nyt asiat tuntuvat taas kevyemmiltä. Elämä hymyilee.

Maanantaina tuli tieto tutoreiksi päässeistä, olin joukossa. :----) On hirveän hämmentävää, miten nopeasti aika kuluu. Viimeinen jakso menossa ja tuntuu kuin olisi vasta aloittanut. Odotan innolla tutorhommia, ja musikaalin lavastusta, ja Skotlannin matkaa, kesää, syntymäpäivääni, Doctor Whon seiskakautta (jota en ole vielä ehtinyt aloittamaan)... Huomista ja ylihuomista, visiittiä vanhalla kotipaikkakunnalla kavereita tapaamassa.

Tuntuu taas vaan siltä, että oon muuttunut ihan hirveesti vuosien aikana. Kuukausienkin. Toisaalta parempaan suuntaan, mutta oon mä edelleen melkein yhtä hukassa. Melkein. Se riittää. Mä riitän.

Edingburgh, HERE WE COME

Olin jo ihan masis, kun mainitsemani skotlantikurssi koulussani vaikutti olevan toteutumatta... Mutta äsken löysin sen sittenkin ilokseni kurssitarjottimelta! Olen niin onnellinen, oikeesti itken kohta yhyy mitä tää on mitä tää on tää on TOTTA, tää on Kohtalo.

Kiitos, ystäväni

Mitä elämä olisi ilman tuota hullua miestä laatikossaan? Varmasti astetta harmaampaa. Tajusin, kuinka kiitollinen oikeasti olen, että tälläinenkin hömelö fanituksenkohde on elämääni tupsahtanut. Tälläiset ystävät ovat minulle erittäin todellisia ja erittäin tärkeitä. Voin aina luottaa, että seikkailu Tohtorin kanssa läpi ajan ja avaruuden saa oloni paremmaksi, vaikka miten huono päivä olisi ollut takana.

Läpi tuhkan ja pölyn, kohti uutta elämää

Tässä on Amalthea, Amalthea on rakkaus. Pitkä nukketaukoilu saa luvan olla nyt ohi.

Kuolisitko puolestani, Jeesus?

Katsoin pitkäperjantaina Jesus Christ Superstarin toisen kerran neljän vuoden tauon jälkeen. On se edelleen aivan uskomaton elokuva. 7.8.2013 tulee neljäkymmentä vuotta elokuvan julkaisemisesta, mutta yhtään se ei oo vanhentunut. Alkaa ällöttää erikoistehosteraiskaus nykyelokuvissa, kun miettii miten hyvin - täydellisesti - kaiken saa toimimaan ilmankin.

Viimeksi kun näin elokuvan, mietin ettei Jeesus ollut Jumalan poika. Nyt mietin, että mitä jos olikin. Mitäköhän ensi kerralla? Tässä taitaa olla mun uusi pääsiäisperinne.