What brings you joy, will take your tears

22.2.2013


Olen hämmentynyt. Keikka oli ihan täydellinen, täydellinen! Ja nyt se on vaan... ohi? Mihin aika kului? Itkemisen aloitin jo matkalla keikkapaikalle: näin Twitteristä, miten Patrick oli juomassa rommia satamassa... Helsingin satamassa, minun satamassani, minun kotikaupungissani. Se oli absurdi tunne. Keikan aikana itkin niin paljon. Patrickin esiintyminen oli aivan mahtavaa, en ymmärrä miten se vaan soittaa kaikkia niitä soittimia (paitsi ukulelea se ei tällä kertaa soittanut, olin vähän pettynyt! odotin alusta asti, että se nostaisi juuri sen kauniin soittimen kauniisti kauniisiin käsiinsä ja soittaisi kauniita kappaleitaan sillä) niin helposti. Ja se laulu. Ja kaikki. Aluksi Patrick sanoi aina vain "thank you" biisien jälkeen, mutta myöhemmin se alkoi tarinoimaan ja oli niin ihana. ;___;

(ehkä mä vaan nyt kuvittelen, mutta musta oikeesti näytti välillä, että se katsoisi suoraan muhun? istuttiin tokassa rivissä, mä vähän vinosti oikeella siitä. paljon se piti kyllä silmiään kiinni)

Ostin kiertuepaidan (nyt jo päällä ♥) ja sain ovesta tuon kuvassa näkyvän lappusen, hihi. Keikalta en edes yrittänyt saada kuvia, odotellessa kuvasin lavalla odottavia soittimia ja totesin, ettei siitä tule mitään. Harkitsen tällä hetkellä vakavasti koulun lopettamista ja loppuelämäni pyhittämistä Patrick Wolfin seuraamiselle minne ikinä se meneekään.

Apua. En tule saamaan yöllä unta.

2 kommenttia :

  1. Haluan vain sanoa, että olin konsertissa itsekin ja vaikka olen yli kaksi kertaa sua vanhempi, niin tykkäsin kovasti ja olen vieläkin fiiliksissä.

    Suuri osa niistä artisteista, joista tykkäsin 16-vuotiaana jatkaa vieläkin ja pidän niistä yhä.

    Patrick vaikuttaa sellaiselta että tulee jatkamaan musiikin parissa vielä pitkään. Voin siis iloksesi kertoa, että voit huoleta jatkaa samoilla linjoilla ja suhtautua tulevaisuutesi fanina positiivisesti. :)

    Koin keikasta että arkipäivän stressi väheni ja sai sellaista voimaa jatkaa omilla linjoilla omia polkuja eikä kannata muiden antaa masentaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! :)

      Se Patrickissa on juuri ihanaa, musiikki on ihan omantyylistään ja siten ajatonta. Kuulijan ikä ei vaikuta, niin kuin musiikissa ei pitäisikään. Rupesin miettimään kuinka absurdi ajatus olisi, että Patrickin musiikki voisi koskaan kuulostaa "vanhentuneelta". Kymmenen vuoden uran jälkeen ensimmäiset levyt kuulostavat aivan yhtä hyviltä, vaikka kaikissa levyissä onkin omat sävyeronsa.

      Hesarissa oli Patrick Wolfin haastattelu, jossa puhuttiin 20-vuotisjuhlakiertueesta. On ihanaa, että tuollaisia taiteilijoita on nykyäänkin kaupallisuuteen keskittyneen musiikkibisneksen keskellä. One Direction voi pitää tauon vain tehdäkseen näyttävän comebackin, mutta ei tämä rakas herra Sutemme. Haastattelu loppui sanoihin, jossa sanottiin, että Patrick nähdään varmasti tulevaisuudessakin Suomessa. On ihanaa, että siihen voi luottaa, että viimeistään parin vuoden päästä voin kokea jälleen tämän upean kokemuksen - ja ylipäätään luottaa, että jatkossakin saa kuulla Patrickin ihanaa musiikkia. Viime syksynä sain nimittäin kokea kovan kolauksen, kun monta vuotta lempimuusikkonani pitämäni artisti julkaisi uuden levyn, jossa ei ollut jäljellä mitään siitä mihin hänessä olin alunperin rakastunut. Olin jo sitä ennen onneksi löytänyt Patrick Wolfin, mutta tuntuu siltä, että pala minua on yritetty repiä irti.

      Minuunkin Patrickin keikka vaikutti ihanan inspiroivasti! Nyt tuntuu taas vähän helpommalta, olen jutellut tärkeistä asioista ja tunnen, että tietyt asiat saavat selkeyttä. Jos Patrick Wolf voi esiintyä samassa tilassa kanssani, ei mikään ole mahdotonta. ;)

      Poista

Lukijat

Design by Mooi. Customized by Mimosa.
. Sisällön tarjoaa Blogger.