Muistan hämärästi, että vuonna nakki ja muusi katselin televisiosta Pushing Daisiesin mainosta ja mietin, että onpas hauskan näköinen sarja - mutten koskaan katsonut sitä, kaverin kehuista huolimatta. Nyt ajattelen, että se pikkuinen Mimosa oli ihan idiootti. Viikko sitten kipeänä makoillessani katsoin sarjan ensimmäisen kauden yhdessä päivässä, nyt olen toisen ja viimeisen kauden puolessa välissä.
Sarjan nerokkuus on yhdistelmä ihania, awkwardeja hahmoja, taianomaisuutta, absurdiutta joka käy täydellisesti järkeen, upeaa visuaalista ilmettä ja huumoria. Yllättäen yhdistelmä kuolleet + murhien selvittäminen + piiraat = kick-ass yhdistelmä. Pääosassa loistava Lee Pace ei haittaa myöskään yhtään, rakastan Leetä ja Leen kulmakarvoja ihan liikaa. Se, että sarjan luonut Bryan Fuller on vastuussa myös Hannibalista (jota en ole tosin katsonut kuin pari jaksoa, vaikka niin hyvältä vaikuttikin!) kertoo jo paljon.
Pushing Daisies on saanut mut 1) piirtämään Lee Pacen 2) leipomaan piiraan 3) himoamaan kukkamekkoja. Erittäin inspiroiva sarja, joka olisi ansainnut saada jatkoa. Kaikki hyvä loppuu liian aikaisin, nyyh.
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti