Onko onnellisuus sitä, että voi hymyillä vaikka on surullinen? Minä olen onnellinen, tässä universumissani, vaikka kaikki asiat eivät ole ihan paikoillaan. Olen kyllästynyt järjestelemään, yrittämiseen, selvittelyyn. Minä olen täällä, tälläisenä, ja asiat ovat niin kuin ovat, vaikken aina niitä ymmärtäisikään.
Ainahan mä olen hämmentynyt, mutta nyt olen kyllästynyt. Mut mitä mä teen? En osaa sanoa. Ehkä mä seuraan sitä luonnollista reittiä, kuljen sitä niin kauan kuin jaksan tai uskallan. Kunnes tulee risteys ja täytyy päättää. Mun on pakko tehdä jotain, eikä oikeen ole vaihtoehtojakaan. Ja sitten on asioita, joihin en voi vaikuttaa. En vaan voi. Sitten mä kärsin, niin kuin aina. Se on mun osani, uhrin rooli, mutta mä olen rohkea. Olen selvinnyt ja selviän vastakin. Sen mä olen ainakin päättänyt. Enää en putoa pohjalle, mä leijailen turvallisesti seuraavaalle oksalle. Mun omalle oksalleni.
Tää maailma on huvittava ja kamala ja ihana ja kamalan ihana. Mut vielä mä laitan asiat järjestykseen, jonkinlaiseen, rakennan sanoista pesän. Rakennan tulevaisuuteni. Mulla on kai kaikki palaset kuitenkin, vaikka tuntuu, että ne on ihan hukassa. Joku päivä mä voin huokaista helpotuksesta.
Darren Criss - It's Time
It's time to begin, isn't it?
I'll get a little big bigger
but then I'll admit
I'm just the same as I was
oh don't you understand
I'm never changing who I am
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti