Taas tuskaista odottelua

A DANCE WITH DRAGONS
George R.R. Martin
*****

Sain vihdoin luettua tän maukkaan tiiliskiven. Nolon kauan siinä kesti, vaikka rakastinkin sitä niin paljon. Ja tässä arvostelussa ei tule olemaan mitään järkeä, joten taidan jättää lyhyeen.

Tulen ja jään laulu on ollut jo, öh, nelisen vuotta, lempikirjasarjani. En pääse suuresta rakkaudestani sitä kohtaan yli, joten ihan objektiivinen mielipiteeni ei kai sitten ole. Kuitenkaan George R.R. Martinin tyylin ihanuutta, hahmojen uskottavuutta ja juonen nerokasta yllättävyyttä ei voi kiistää. Minulla oli lisäksi ollut aivan tajuton ikävä Tyrionia ja Jonia, joista ei ollut kerrottu neljännessä osassa. Jälleenkohtaaminen oli lämmin. A Dance With Dragons tarjosi minulle naurua, rakkautta, inspiroivia lauseita, tuskaa rakastamieni hahmojen puolesta... Yksi aivan lopussa tapahtunut asia jäi kaivelemaan mieltäni kuin hullu. (jos olet lukenut kirjan, sanon vain: Jon)

Nyt odottelen seuraavaa osaa. Pitkä odotus taas edessä: olen vain kiitollinen, ettei mulla ollut mahdollisuutta aloittaa lukemaan kirjasarjaa silloin kun Valtaistuinpeli alunperin ilmestyi (vuonna 1996, viikko syntymäni jälkeen). ADWD:n pitkä odotus olisi ollut liikaa mulle, kun se oli nytkin niin vaikeaa.

P.S. Ai niin sivuhuomautuksena: päätin arvostella kaikki kesällä lukemani kirjat, ainakin pikaisesti.  Nyt on kesken Augusten Burroughsin Kuivilla, seuraavaksi tarraan joko Dorian Grayn muotokuvaan tai Gregory Maguiren Mirror Mirroriin.