7.7.

Yöllä parasta on disney-dubbien vertailu ja musiikki ja haaveilu. Ei nukkuminen, ei tietenkään. Katsoin tänään eilen kaksi elokuvaa: Stardustin, joka perustuu Neil Gaimanin kelvolliseen - muttei erityisen loistavaan - romaaniin, ja joka oli kammottavan turha liian monilta osilta (kelasin varmaankin ensimmäistä kertaa ikinä kohtauksia pikana, kun kuitenkin halusin nähdä sen loppuun asti) ja Paprikan. Paprika tasapainoitti elokuvajärkytystäni olemalla ihan mahtava, juuri niin hyvä kuin olin odottanutkin, mutta erilainen kuin ajattelin. Satoshi Kon on näköjään nero. Aikaisemmin olen nähnyt samalta ohjaajalta Tokyo Godfathersin osittain, ajattelin katsoa sen uudelleen lähipäivinä.

Ei Stardust kuitenkaan ihan läpimätä ollut. Siinä oli taivasmerirosvoja: rakastin pienenä merirosvon leikkimistä (yarrr!! olin just niin tyttömäinen lapsi) ja jos alus lentää taivaalla ja on vähän steampunk, se on vähintään tuplasti normaaleja merirosvoja parempaa. (oli elokuvassa muitakin hyviä puolia, mutta aivokapasiteettini ei riitä niiden erotteluun juuri nyt, eikä sillä ole väliäkään. kokonaisuutena huono, piste) Niistä palautuikin mieleeni Disneyn Aarreplaneetta, ja oonkin ihan kunnialla ehtinyt popittaa I'm Still Here -biisiä leffasta. Luonnollisesti suomeksi, lapsuuden leffat on melkein poikkeuksetta parhaita äidinkielellä (paitsi Anastasia, ja tänään opin myös, että Aristokattien "Everybody Wants To Be A Cat" ranskaksi on ihan täydellinen). Ihan oikeasti rakastan tota biisiä. Samaistun siihen vähän liikaakin.

Tunnen olevani ilmapallo, joka on poksahtanut ja läsähtänyt. Oon silti ihan iloinen, ainakin tällä hetkellä. Ens viikonloppuna on Ilosaarirock, jesh! Kaipaan elämääni uusia asioita ja seikkailuja. Ensimmäinen festarikokemus tulee tarpeeseen, alan olla jo aika innoissani, vaikken muista koko juttua yleensä. Bussimatkasta en kyllä tykkää, miks Joensuun pitää olla niin kaukana? Pitää miettiä käytännön juttuja vielä, mitä otan mukaan, monelta lähden kotoa että ehdin yöbussiin, mitä otan evääksi... Suunnittelu rentouttaa, se tekee asioista todellisempia.

Okei okei, nyt voisi olla aika mennä nukkumaan. Tekee mieli vieläkin fiilistellä Disney-biisejä, Spotify-soittolistoja, tumblria, jatkaa Dorian Grayn lukemista (on muuten aivan loistava kirja, huhhuh!), kirjoittaa tossa vastikään kunnolla aloittamaani kirjoitusprojektia... Mun sisäinen kello toimii yöeläimen tahtiin.