Lumikki Italiassa

MIRROR MIRROR
Gregory Maguire
****

Gregory Maguire on hieno kirjailija. Hänen käsialaansa ovat Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot sekä Noidan poika, aikuisille luotu vaihtotodellisuus Ihmemaa Ozista. Rakastan Gregory Maguirea. Rakastan Ihmemaa Ozia. Rakastan Noitaa ja Noidan poikaa. Ja rakastin Mirror Mirroria ihan yhtälailla, vaikka kovin hyvää palautetta se ei ole näköjään muilta saanutkaan.

Satu on tuttu, mutta uudet yksityiskohdat tekivät siitä ihan uudenlaisen sekoituksen. Kotoisan sellaisen. Maguiren kieli kuljetti tarinaa pehmeästi eteenpäin. Piirteet historiasta (CESARE JA LUCREZIA BORGIA!!!!!) ovat aina silmissäni plussaa: se tuo tarinaan ihan oman ulottuvuutensa. Borgioiden ympärillä pyörivät huhut on yhdistetty hahmoiksi, joissa kulkee legendojen pahuus sekä uskottavuus käsi kädessä. 1500-luvun Italia oli kivaa vaihtelua ja kaunis miljöö. Fantasiaelementit oli kuvailtu uskottavan epäuskottavasti. Uusi lempiasiani on Gregory Maguiren kääpiöt - juuri tälläisiähän niiden pitäisi olla, eikä mitään Disney-ukkoja!

Joissain arvostelussa näin, että Mirror Mirroria oli syytetty latteaksi, ettei hahmoilla ollut tilaa syventyä. Näen mistä heidän mielestään kiikasti, mutta en voi olla itse toisaalta lainkaan samaa mieltä. Minulle tuli vahva kuva useista hahmoisa: ei ehkä kaikista, mutten kokenut, että kaikilla hahmoilla oli sellaista roolia tarinassa, että se olisi ollut tarpeenkaan. Mirror Mirror on kuitenkin satu. Sen tarkoitus ei ole olla yhtä syvällinen kuin esimerkiksi Noita, niitä ei pidä mielestäni vertailla. Luin sen silti ahneesti ja nautin joka hetkestä. Eikä kirja mielestäni ollut yhtään niin yksiselitteinen kuin monet arvostelijat tuntuivat ajattelevan. Pienet asiat saivat hahmot vaikuttamaan aidoilta. Lucrezia oli lempihahmoni. Pahana "äitipuolena" hahmo ei kuitenkaan ollut läpeensä paha, tekojen taustalla oli motiivi. Mirror Mirror tarjosi minulle pieniä hienoja hetkiä ja oivalluksia, ja totesin haluavani lukea sen uudestaankin. Itseasiassa sisälläni heräsi melko heti kirjan tassuihini saatuani tarve omistaa  tämä opus. Se on aika harvinaista minulle, mutta kun kirjastosta varattu kirja sattuikin olemaan odottamani alkuperäisen version sijaan uskomattoman kaunis brittipainos, olin ihan myyty.

Ja hei, kirjassa vilahtaa yksisarvinenkin! Siinä on jo ihan tarpeeksi syytä rakastua. Yksisarviset ovat about sielunoppaitani, niin kornia kuin se onkin. Yksisarvisineen päivineen voisin sanoa Mirror Mirrorin olevan varmaankin peräti lempikirjoja, omassa pehmeässä kauneudessaa.

I am a gooseboy or am I a goose

The margin that seperates us is loose