Rakkaudesta Augusteniin

KUIVILLA
Augusten Burroughs
****½

Ensinnäkin muutama sananen itse kirjailijasta: Augusten Burroughs on omaelämänkerrallisia (ja yhden fiktiivisen) kirjoja kirjoja kirjoittava nero, joka on kohdannut kaiken mahdollisen ja enemmänkin. Nuoruutta varjostivat vaikeat perhesuhteet, äidin mielenterveysongelmat, hullun psykiatrin luona asuminen, suhde pedofiiliin... Agustenin ensimmäinen omaelämänkerrallinen romaani ja läpimurto, Juoksee saksien kanssa, kuvaa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Luin sen kolmetoista-neljätoistavuotiaana, ja se on niitä kirjoja: samaistuin nuoren Augustenin tunteisiin ja jopa osaan kokemuksista. Tarina oli täynnä toivoa, se oli selviytymistarina. Jos Augusten selvisi noin paljosta, niin minäkin selviytyisin.

Selviytyminen ei ehkä kuitenkaan ole ihan oikea ilmaisu, ei täydessä puhtaudessaan. Kuivilla jatkaa tarinaa, joka jäi kesken: se kertoo oman elämänsä rakentaneesta nuoresta mainostoimistossa työskentelevästä menestyvästä ja tyylikkäästä New Yorkilaisesta. Jolla on paha alkoholiongelma. Kuivilla ei kerro kuitenkaan pelkästä alkolismista, ei todellakaan, vaan kirjassa risteilevät ihmissuhteet, tunteiden patoaminen ja yksinäisyys. Alkoholi on tärkeä osa elämää ja vaikuttaa kaikkeen. Taistelu sitä vastaan ei ole helppoa, elämässä tapahtuvat asiat vievät huomiota tärkeimmiltä.

Augustenin Burroughsin tyyli kirjoittaa aiheuttaa kieliorgasmeja. Kielikuvat ovat fiksuja (rakastan fiksuja kielikuvia) ja omaperäisiä, tarina soljuu eteenpäin sopivasti, vaikka välillä ajassa hypitään. Kirja on pakko lukea aika nopeasti, sitä ei halua jättää lojumaan päiväkausiksi yöpöydälle. Augustenin mieli on omaperäinen vekotin. Jos joku tylsempi ja vähemmän taiteellisesti lahjakas ihminen kirjoittaisi kirjan alkoholismista, täysin samoista kokemuksistakin, lukukokemus ei olisi näin mielenkiintoinen. Augusten vangitsee yksityiskohdat ja on jälleen ihanan itseironinen. Tunteet ovat vahvoja ja niihin samaistuu: joskus Augusten kuvailee omia tunteitani, ja rakastan sitä.

En oikeastaan edes keksi mitään huonoa sanottavaa. Silti täydet viisi tähteä tuntuvat, en oikein tiedä, epäsopivalta. Ehkä se johtuu vain siitä, etten saanut samanlaista kirjadarraa, kuin Juoksee saksien kanssa minussa aiheuttaa. Ja se taas saattaa johtua vain siitä, että Juoksee saksien kanssa on minulle henkilökohtaisempi teos, joka löi kertaheitolla ilmat pihalle - ehkä myös vähän se, että olen selvästi veljeni sisko: samoin kun hänen tekee mieli polttaa tupakkaa silloin, kun sen haitoista saarnataan, tajusin häiritsevän usein haluavani juoda, vaikka Augustenin elämä alkoholin kanssa oli täysi sekasotku. Hupsista.

Mahtava kirja, mahtava kirjailija. Rakastan. Illemmalla taidan katsoa Juoksee saksien kanssa -elokuvan (joka on hirveän aliarvostettu, mielestäni! näin sen ennen kuin luin kirjan, ja siinä on mielestäni ihanasti kaapattu kirjan henki, vaikka tietysti kirja onkin parempi - se sai minut haluamaan lukea kirjan ja se otti minut pehmeään syliinsä), jonka satuin eilen löytämään kirjastosta (rakastan kirjastoa). Tänään aloitin Gregory Maguiren kirjan Mirror Mirror, vaikuttaa lupaavalta!