Tästä on jo hetki aikaa, mutta... Yksi lempikirjailijoistani vastasi tweettiini. Oh gosh. I'm happy.

Mä haluun

1. Söpöjä mekkoja

Bank Fashion // Black Milk Clothing // Polkashop

2. Lukea mielenkiintoiselta vaikuttavia kirjoja

Rainbow Rowell: Fangirl

Tästä on puhuttu. Toisaalta oon just sen takia vähän epäluuloinen: esimerkiksi olin aivan varma John Greenin käännyttävän minut takaisin nuortenkirjojen pariin, mutta kun aloitin Looking For Alaskan... Se ei ollut yhtään minun tyyppiseni, lopetin sen kesken. (Haluaisin vielä yrittää lukea The Fault In Our Starsin koska se vaikuttaa ihanalta, mutta vähän pelottaa miten käy. Haluaisin pitää siitä niin paljon.) Mutta ainakin tässä on söpö kansi ja viimeaikoina olen antanut itselleni luvan katsoa asioita pelkän ulkoasunkin mukaan, koska hyvän kannen pitäisi kertoa kyllä tarvittavan kirjasta. Luulisin, että tämä nyt ainakin on ihan mielenkiintoinen, vaikkei ehkä edes hyvä.

Jandy Nelson: I'll Give You The Sun

John Green ei saanut minua suhtautumaan korrektimmin nuortenkirjoihin, mutta Jandy Nelsonin esikoisromaani The Sky Is Everywhere sen sijaan lensi salamana lempikirjoihini - vaikka sisälsikin jonkinverran ärsyttävää teiniromanssia. Minulla ei ole mitään hajua mistä tämä uusi romaani tulee kertomaan, mutta sillä ei ole oikeasti mitään väliä. The Sky Is Everywheren salaisuus piili kauniissa kielessä: kirjailija on runoilija, ja sen kuuli. Kirja oli upeita oivalluksia ja kauniita lauseita täynnä, joten luottoa seuraavaankin kirjaan on ja paljon (ja taas, söpö kansi!). En malta odottaa julkaisua, se on tietojeni mukaan tulossa syyskuussa.

3. GUARDIANS OF THE GALAXYN TRAILERIN. NYT. HETI.

Tätä ei tarvitse onneksi odottaa enää kauaa - traileri julkaistaan tänään Jimmy Kimmel Show'ssa. Mutta hiton aikaerot: Suomessa kello onkin 6:35 aamulla. Huomenna. Olen odottanut traileria innolla ja ollut hermostunut ja epätietoinen ja hämmentynyt. Pian odotus palkitaan. (mun pitäisi varmaan kirjoittaa kokonainen postaus siitä, miksi tämä leffa saa mut innostumaan näin kamalasti)

4. Tatuoinnin 

Mielellään tekijänä Sasha Unisex, jonka kätösistä tuo ylempi kuva on syntynyt (en kehdannut ottaa kuvaa, jossa valmis tatuointi näkyi asiakkaan iholla). Rakastan vain tuota tyyliä niin paljon. Oih. OIH! Ehkä vielä jonakin päivänä odottaa reissu Pietariin tatuointia ottamaan!

5. Seikkailla

Projekti: Charles Dickens

Olen Charles Dickens -fanityttö, olen ollut oikeastaan jo aika pienestä pitäen. Äiti luki minulle Saiturin joulua, jota rakastin. Sitten kaksitoistavuotiaana luin Kolean talon ja se oli sellainen täydellisyyttä lähentelevä lukukokemus. Katselin Dickens-minisarjoja ja rakastuin siihen maailmaan. Mun tarkoituksena ois lukea joka ikinen Dickensin kirjoista. Joten, tässä on tämänhetkinen tilanne, jota sitten pikkuhiljaa päivittelen. Kirjat julkaisujärjestyksessä ja osa on suomentamattomia:

Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit
Oliver Twist
Nicholas Nicklebyn elämä ja seikkailut
The Old Curiosity Shop
Barnaby Rudge
Joululaulu (eli Saiturin joulu)
Martin Chuzzlewit
Uudenvuoden kellot (The Chimes)
Kotisirkka/Älä rakasta minua vielä (The Cricket of the Hearth)
The Battle of Life
Dombey ja poika
The Haunted Man and the Ghost's Bargain
David Copperfield
Kolea talo
Hard Times
Pikku Dorrit
Kaksi kaupunkia
Suuria odotuksia (kesken!)
Our Mutual Friend
Edwin Droodin arvoitus

Look forward, don't look back (kliseinen lyriikkaotsikko)

Surullinen asia on, että en ole edelleenkään muuton jäljiltä tietoinen siitä, missä mun kameran laturi on! Kuvamateriaali on siis vähäistä ja säälittävää, mutta kerronpas silti vähän kuulumisia!

Tänään tapahtui maaginen asia: sain ensimmäisen opintotukeni!!!!!!!!!!!11 Olen aika köyhä ihmisparka, joten yhtäkkiä tilille ilmestynyt raha teki minut hyvin hyvin onnelliseksi. Yritän hirveästi säästää, koska SKOTLANNIN MATKA (josta turisen lisää myöhemmin, kun itsellekin yksityiskohdat tarkentuvat!). Hankintalistalla taitaa olla kuitenkin ainakin syyskengät (en omista) ja ehkä joku perusneule. Kampaajallakin pitäisi käydä, löysin juuri aika lupaavan oloisen ja halvan paikan, jonne yritän vielä huomenna tai ylihuomenna - tiistaina on jo koulukuvaus, ja otsatukkani on ihan kaamea ylipitkä pehko, kun en ole viitsinyt siistiä kampaajalle menon ollessa jo niin pitkään suunnitelmissa. Haluan kerroksia, vähentää pituutta ihan ronskisti ja jotain hauskaa otsatukalle.

Jos ette sattuneet tietämään, Ghostbustersin tunnarin soittaminen ukulelella on henkisesti kehittävintä puuhaa mitä voi olla! Satuin löytämään kirjastosta lasten ukulelenuottikirjan ja tuntemattomien biisien joukosta ton hauskan löysin, ilta menikin sitten Postimies Patea ynnä muuta lauleskellen ja uken kielien kanssa räpeltäen. (pitäisi oikeesti vaihtaa joskus kielet, mutta mua pelottaa! ehkä mä vaan pakotan kitaraa soittaneen isoveljen siihen puuhaan)

Samalla reissulla löysin kirjaston poistohyllystä ihan mahtavan löydön 50 sentillä: The Sky Is Everywhere -nimisen Jandy Nelsonin nuortenkirjan. Olen ollut aika ennakkoluuloinen kyseistä genreä kohtaan, mutta toi on erittäin iloinen yllätys! Ensinnäkin jo pelkkä kirjan ulkoasu: teksti on sinistä, välissä on kuvia erilaisista runoista esimerkiksi kahvimukeihin kirjoitettuna. Kerronnassa on käytetty rakastamiani kauniita yksittäisiä ajatuksellisia lauseita, jollainen kirjan nimikin on. En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta nopeasti edistyin sen innoittamana (yhteiskuntaopin tunnilla on esimerkiksi loistavaa aikaa lukea).

Joten, kaikki on tällä erää hyvin ja iloisesti! Olen miettinyt vähän teemapostauksia, joita kirjoittelen kunhan ehdin: ajattelin esimerkiksi kertoa elämäntapamuutoksista, joita pyrin tekemään, sekä vähän koulustani ja lisää kulttuurillisista mielenkiintoisista asioista (kuten elämäni ensimmäisistä taidenäyttelyn avajaisista ensi viikolla!). Loppuun vielä pakko lisätä yksi uusi lempibiiseistäni. Ihana!

Castlecomer - Danny's Den

Lumikki Italiassa

MIRROR MIRROR
Gregory Maguire
****

Gregory Maguire on hieno kirjailija. Hänen käsialaansa ovat Noita: Lännen ilkeän noidan elämä ja teot sekä Noidan poika, aikuisille luotu vaihtotodellisuus Ihmemaa Ozista. Rakastan Gregory Maguirea. Rakastan Ihmemaa Ozia. Rakastan Noitaa ja Noidan poikaa. Ja rakastin Mirror Mirroria ihan yhtälailla, vaikka kovin hyvää palautetta se ei ole näköjään muilta saanutkaan.

Satu on tuttu, mutta uudet yksityiskohdat tekivät siitä ihan uudenlaisen sekoituksen. Kotoisan sellaisen. Maguiren kieli kuljetti tarinaa pehmeästi eteenpäin. Piirteet historiasta (CESARE JA LUCREZIA BORGIA!!!!!) ovat aina silmissäni plussaa: se tuo tarinaan ihan oman ulottuvuutensa. Borgioiden ympärillä pyörivät huhut on yhdistetty hahmoiksi, joissa kulkee legendojen pahuus sekä uskottavuus käsi kädessä. 1500-luvun Italia oli kivaa vaihtelua ja kaunis miljöö. Fantasiaelementit oli kuvailtu uskottavan epäuskottavasti. Uusi lempiasiani on Gregory Maguiren kääpiöt - juuri tälläisiähän niiden pitäisi olla, eikä mitään Disney-ukkoja!

Joissain arvostelussa näin, että Mirror Mirroria oli syytetty latteaksi, ettei hahmoilla ollut tilaa syventyä. Näen mistä heidän mielestään kiikasti, mutta en voi olla itse toisaalta lainkaan samaa mieltä. Minulle tuli vahva kuva useista hahmoisa: ei ehkä kaikista, mutten kokenut, että kaikilla hahmoilla oli sellaista roolia tarinassa, että se olisi ollut tarpeenkaan. Mirror Mirror on kuitenkin satu. Sen tarkoitus ei ole olla yhtä syvällinen kuin esimerkiksi Noita, niitä ei pidä mielestäni vertailla. Luin sen silti ahneesti ja nautin joka hetkestä. Eikä kirja mielestäni ollut yhtään niin yksiselitteinen kuin monet arvostelijat tuntuivat ajattelevan. Pienet asiat saivat hahmot vaikuttamaan aidoilta. Lucrezia oli lempihahmoni. Pahana "äitipuolena" hahmo ei kuitenkaan ollut läpeensä paha, tekojen taustalla oli motiivi. Mirror Mirror tarjosi minulle pieniä hienoja hetkiä ja oivalluksia, ja totesin haluavani lukea sen uudestaankin. Itseasiassa sisälläni heräsi melko heti kirjan tassuihini saatuani tarve omistaa  tämä opus. Se on aika harvinaista minulle, mutta kun kirjastosta varattu kirja sattuikin olemaan odottamani alkuperäisen version sijaan uskomattoman kaunis brittipainos, olin ihan myyty.

Ja hei, kirjassa vilahtaa yksisarvinenkin! Siinä on jo ihan tarpeeksi syytä rakastua. Yksisarviset ovat about sielunoppaitani, niin kornia kuin se onkin. Yksisarvisineen päivineen voisin sanoa Mirror Mirrorin olevan varmaankin peräti lempikirjoja, omassa pehmeässä kauneudessaa.

I am a gooseboy or am I a goose

The margin that seperates us is loose

Rakkaudesta Augusteniin

KUIVILLA
Augusten Burroughs
****½

Ensinnäkin muutama sananen itse kirjailijasta: Augusten Burroughs on omaelämänkerrallisia (ja yhden fiktiivisen) kirjoja kirjoja kirjoittava nero, joka on kohdannut kaiken mahdollisen ja enemmänkin. Nuoruutta varjostivat vaikeat perhesuhteet, äidin mielenterveysongelmat, hullun psykiatrin luona asuminen, suhde pedofiiliin... Agustenin ensimmäinen omaelämänkerrallinen romaani ja läpimurto, Juoksee saksien kanssa, kuvaa hänen lapsuuttaan ja nuoruuttaan. Luin sen kolmetoista-neljätoistavuotiaana, ja se on niitä kirjoja: samaistuin nuoren Augustenin tunteisiin ja jopa osaan kokemuksista. Tarina oli täynnä toivoa, se oli selviytymistarina. Jos Augusten selvisi noin paljosta, niin minäkin selviytyisin.

Selviytyminen ei ehkä kuitenkaan ole ihan oikea ilmaisu, ei täydessä puhtaudessaan. Kuivilla jatkaa tarinaa, joka jäi kesken: se kertoo oman elämänsä rakentaneesta nuoresta mainostoimistossa työskentelevästä menestyvästä ja tyylikkäästä New Yorkilaisesta. Jolla on paha alkoholiongelma. Kuivilla ei kerro kuitenkaan pelkästä alkolismista, ei todellakaan, vaan kirjassa risteilevät ihmissuhteet, tunteiden patoaminen ja yksinäisyys. Alkoholi on tärkeä osa elämää ja vaikuttaa kaikkeen. Taistelu sitä vastaan ei ole helppoa, elämässä tapahtuvat asiat vievät huomiota tärkeimmiltä.

Augustenin Burroughsin tyyli kirjoittaa aiheuttaa kieliorgasmeja. Kielikuvat ovat fiksuja (rakastan fiksuja kielikuvia) ja omaperäisiä, tarina soljuu eteenpäin sopivasti, vaikka välillä ajassa hypitään. Kirja on pakko lukea aika nopeasti, sitä ei halua jättää lojumaan päiväkausiksi yöpöydälle. Augustenin mieli on omaperäinen vekotin. Jos joku tylsempi ja vähemmän taiteellisesti lahjakas ihminen kirjoittaisi kirjan alkoholismista, täysin samoista kokemuksistakin, lukukokemus ei olisi näin mielenkiintoinen. Augusten vangitsee yksityiskohdat ja on jälleen ihanan itseironinen. Tunteet ovat vahvoja ja niihin samaistuu: joskus Augusten kuvailee omia tunteitani, ja rakastan sitä.

En oikeastaan edes keksi mitään huonoa sanottavaa. Silti täydet viisi tähteä tuntuvat, en oikein tiedä, epäsopivalta. Ehkä se johtuu vain siitä, etten saanut samanlaista kirjadarraa, kuin Juoksee saksien kanssa minussa aiheuttaa. Ja se taas saattaa johtua vain siitä, että Juoksee saksien kanssa on minulle henkilökohtaisempi teos, joka löi kertaheitolla ilmat pihalle - ehkä myös vähän se, että olen selvästi veljeni sisko: samoin kun hänen tekee mieli polttaa tupakkaa silloin, kun sen haitoista saarnataan, tajusin häiritsevän usein haluavani juoda, vaikka Augustenin elämä alkoholin kanssa oli täysi sekasotku. Hupsista.

Mahtava kirja, mahtava kirjailija. Rakastan. Illemmalla taidan katsoa Juoksee saksien kanssa -elokuvan (joka on hirveän aliarvostettu, mielestäni! näin sen ennen kuin luin kirjan, ja siinä on mielestäni ihanasti kaapattu kirjan henki, vaikka tietysti kirja onkin parempi - se sai minut haluamaan lukea kirjan ja se otti minut pehmeään syliinsä), jonka satuin eilen löytämään kirjastosta (rakastan kirjastoa). Tänään aloitin Gregory Maguiren kirjan Mirror Mirror, vaikuttaa lupaavalta!

Taas tuskaista odottelua

A DANCE WITH DRAGONS
George R.R. Martin
*****

Sain vihdoin luettua tän maukkaan tiiliskiven. Nolon kauan siinä kesti, vaikka rakastinkin sitä niin paljon. Ja tässä arvostelussa ei tule olemaan mitään järkeä, joten taidan jättää lyhyeen.

Tulen ja jään laulu on ollut jo, öh, nelisen vuotta, lempikirjasarjani. En pääse suuresta rakkaudestani sitä kohtaan yli, joten ihan objektiivinen mielipiteeni ei kai sitten ole. Kuitenkaan George R.R. Martinin tyylin ihanuutta, hahmojen uskottavuutta ja juonen nerokasta yllättävyyttä ei voi kiistää. Minulla oli lisäksi ollut aivan tajuton ikävä Tyrionia ja Jonia, joista ei ollut kerrottu neljännessä osassa. Jälleenkohtaaminen oli lämmin. A Dance With Dragons tarjosi minulle naurua, rakkautta, inspiroivia lauseita, tuskaa rakastamieni hahmojen puolesta... Yksi aivan lopussa tapahtunut asia jäi kaivelemaan mieltäni kuin hullu. (jos olet lukenut kirjan, sanon vain: Jon)

Nyt odottelen seuraavaa osaa. Pitkä odotus taas edessä: olen vain kiitollinen, ettei mulla ollut mahdollisuutta aloittaa lukemaan kirjasarjaa silloin kun Valtaistuinpeli alunperin ilmestyi (vuonna 1996, viikko syntymäni jälkeen). ADWD:n pitkä odotus olisi ollut liikaa mulle, kun se oli nytkin niin vaikeaa.

P.S. Ai niin sivuhuomautuksena: päätin arvostella kaikki kesällä lukemani kirjat, ainakin pikaisesti.  Nyt on kesken Augusten Burroughsin Kuivilla, seuraavaksi tarraan joko Dorian Grayn muotokuvaan tai Gregory Maguiren Mirror Mirroriin.

Hear me roar!!!1

Joululomalla (ja sitä ennenkin) pelattiin Game of Thrones -lautapeliä. Mä voitin ekan kerran!! Mut asetettiin Lannisteriksi, ja aluksi meinasin ruveta kapinoimaan, mutta sitten tajusin kolme lempihahmoni löytyvän siitä korttipinosta: Hauva Hurtta, ser Jaime Lannister ja Tyrion Lannister.

Paluu Keski-Maahan

Liput Hobittiin jeajeajeajeajeajeajeajea!!! ♥ 12.12.12 on ihan pian!

En osaa sanoa järkevää. Voisin yrittää kertoa syvällisesti siitä, miten käperryin vanhempieni makuuhuoneessa nojatuoliin ja vain kuuntelin, miten Keski-Maa heräsi henkiin äitini lukiessa minulle ääneen. Siitä, miten ihana meidän Taru sormusten herrasta -painoksemme on ja kuinka rakastan sen hipelöintiä, tai miten vaikutuin kun näin elokuvat ensimmäistä kertaa. Tai siitä, miten olen aina rakastanut hobitteja. Tai kuinka paljon arvostan Percy Jacksonia ja Klonkun näyttelijää, Andy Serkisiä. Tai miten olen aina rakastanut Hobitti eli sinne ja takaisin -nimeä. Tai kuinka paljon henkistä kipua tunnen, kun tajusin että meidän upeat Hobitti-sarjakuvakirjat ovat tuntemattomassa sijainnissa x.

Mut sen sijaan mä katson videoita hobitin tuotannosta. Ja melkein itken.

Melkein viikko lukiolaisena

Hih, ihan kivasti on mennyt! Kouluni todellakin on ihana, mutta nyt on vähän väsyväsy olo... Heräsin puoltoist tuntia ennen aikojani, enkä nukkunut viime yönä kovin kummoisesti, ja pääsin koulusta vasta viideltä. Onneks sentään en joutunut kahdeksaan kouluun, kuten maanantaina samaan aikaan loppuvana päivänä (yksi hypäri sentään välissä). Huomenna sit onkin lyhyempi päivä.

Joten joo, hyvä fiilis on!! Vaikka kurkku on ollut aika kipeenä ja vähän kipee olo muutenkin ja unohdin eilen ottaa allergialääkkeen ja matematiikka aiheuttaa jo tuskaista puudutusta mieleeni ja koulurakennuksessa on tosi kuumaa ja hirveesti portaita ja vieläkin on vähän hämmentynyt olo. Mutta eteenpäin mennään ja kivaa on! c: Olen todella onnellinen että pääsin juuri tähän kouluun, porukka ja tunnelma on mahtavavaa, kuten myös tietysti eri ilmaisuaineet (pääsin/pääsen kokeilemaan puheilmaisua ja teatteria jo tässä jaksossa :3).

Tajusin, etten kai lukenut kesällä kuin kaksi kirjaa... Toisen luin vikalla viikolla. Eh, lukutahtini on hidastunut ja harventunut. Loppukevennyksenä minä + se viime viikolla lukemani ihanaihana novellikokoelma Maagista ajattelua jumalaltani Augusten Burroughs:ilta. Se elää!

Patrick Wolf - The Falcons

what brings you joy, will take your tears
you've been holding back too many years
but you were down and out of luck
now side by side, we're looking up
finally