Syysloma, parasta aikaa bloggauksen pariin palaamiselle! Uudistettu ulkoasu: check, (hieman) uudistunut nimi: check. Ihan oikeassakin elämässä on tapahtunut pieniä muutoksia. Tukka on lyhentynyt reilusti ja vaalentunut raitojen muodossa. Olen hillonnut hyviä vaateostoksia ja -lahjoituksia, rakastunut unkarilaiseen elokuvaan, kuunnellut Milla Rumia, Bitter Ruinia ja Laura Mvulaa, osallistunut mahtavaan projektiin, tutustunut uusiin ihmisiin, tehnyt ennätykseni 2048:ssa, vellonut, mutta hyvällä tavalla. Ensimmäinen yo-info odottaa loman jälkeen. Olen palannut entistä innokkaammin kuvataiteen pariin ja huomannut, että se todella parantaa elämänlaatua. Eilen pitkästä aikaa sain valmiiksi maalauksen. Signeeraushetkenä olo oli tyyni, onnellinen: tätä mun kuuluukin tehdä.

Tällä viikolla odottaa vielä seikkailua Tampereella ystävän ja musiikin parissa. Viikon päästä me lähdetäänkin sitten Osloa valloittamaan. Elämä rullaa siis hyvää mallia eteenpäin. Viime päivät olen miettinyt sitä, miten kiitollinen olen tästä kaikesta. Joskus myös ihmettelen kaikkea vähän ihan niin perkeleesti.

Pikkulintu

Sansa Stark,

vesivärit/puuvärit

Taidetta Disneyltä

Eilen vai edellispäivänä, en muista eikä se ole merkityksellistä, heräsin ja avasin Facebookin puhelimellani. Sieltä löysin linkin tähän Disneyn uuteen lyhytelokuvaan.

Hurmaava, kaunis, ah. Itkinkin vähäsen.

Itken ilosta ja nauran ja sitten vähän kiljun

Päivä alkoi hiton huonosti, kun tajusin koirani repineen yhdet mun ihanimmista housuista. Hyvä ruoka, parempi mieli - munakkaan jälkeen ei enää vituttanut. Sitten katsoin Doctor Whon vitoskaudelta Van Gogh -jakson. Se oli järkyttävän ihana, mun posket on täynnä kuivuneita kyyneleitä ja vieläkin itkettää. Se inspiroi mua ihan sairaan paljon, nyt mun tekee mieli maalata ja tehdä jännää ruokaa hetken mielijohteesta ja laulaa ja tanssia ja huutaa ja koko maailma näyttää vaan niin kauniilta.

Mua vaan harmittaa, etten oo koskaan tiennyt hirveesti Van Goghista, oon kyllä tykännyt sen joistain maalauksista, mutta... Mä haluan tietää lisää. Se on oikeesti vaikuttanut taiteeseen niin paljon. Ja hitto, mä tajusin, että mä haluun oikeesti tulla paremmaksi kuvataiteessa. Jossain vaiheessa musta tuntui, että mä oon menetetty tapaus, että ei mun kannata edes yrittää edistyä hirveesti, koska aina on mua parempia taiteilijoita. Mut hitot. Mä voin vielä kokeilla ja oppia, musta tulee parempi. Mä haluan inspiroida ihmisiä, tavalla tai toisella, koska mulle itselleni se on niin tärkeää. Mitä mun elämä olisi ilman niitä hetkiä, jolloin ainoa luonnollinen teko on luoda jotain uutta? Ei mitään.

Tää hetki on taas yks niistä, jotka mä haluaisin muistaa. Jos muistan, mä voin saada tästä niin paljon voimaa myöhemmin. Äh, nyt mä alan taas itkeä.

Huurrelohikäärme

Piirsin pitkästä aikaa. Skanneri vähän haalisti värejä.

Hei me filmataan! (ja eräjormaillaan siinä sivussa)

Me kuvattiin eilen lyhytelokuvaa. Sit tuli todella pimeetä ja mä muistin, et on syksy. Tarvitaan viel vähän materiaalia, jota yritetään saada purkkiin ens perjantaina.

Kotimatkalla näin tähdenlennon.