Katoin just Brit Awardsin ja oli aika epic. HYVÄ BASTILLE. BASTILLE ON PARA.S. Pitäisi nukkua, koska aamulla oottaa vielä pakkaus ja iltapäivällä pitäisi olla jo Lahdessa. Mutku Bastille. Iiiiiiih! (KESÄLLÄ RUISROCKISSA NÄHDÄÄN, DAN, WOODY, WILL JA KYLE AWWW YEAH)

Look forward, don't look back (kliseinen lyriikkaotsikko)

Surullinen asia on, että en ole edelleenkään muuton jäljiltä tietoinen siitä, missä mun kameran laturi on! Kuvamateriaali on siis vähäistä ja säälittävää, mutta kerronpas silti vähän kuulumisia!

Tänään tapahtui maaginen asia: sain ensimmäisen opintotukeni!!!!!!!!!!!11 Olen aika köyhä ihmisparka, joten yhtäkkiä tilille ilmestynyt raha teki minut hyvin hyvin onnelliseksi. Yritän hirveästi säästää, koska SKOTLANNIN MATKA (josta turisen lisää myöhemmin, kun itsellekin yksityiskohdat tarkentuvat!). Hankintalistalla taitaa olla kuitenkin ainakin syyskengät (en omista) ja ehkä joku perusneule. Kampaajallakin pitäisi käydä, löysin juuri aika lupaavan oloisen ja halvan paikan, jonne yritän vielä huomenna tai ylihuomenna - tiistaina on jo koulukuvaus, ja otsatukkani on ihan kaamea ylipitkä pehko, kun en ole viitsinyt siistiä kampaajalle menon ollessa jo niin pitkään suunnitelmissa. Haluan kerroksia, vähentää pituutta ihan ronskisti ja jotain hauskaa otsatukalle.

Jos ette sattuneet tietämään, Ghostbustersin tunnarin soittaminen ukulelella on henkisesti kehittävintä puuhaa mitä voi olla! Satuin löytämään kirjastosta lasten ukulelenuottikirjan ja tuntemattomien biisien joukosta ton hauskan löysin, ilta menikin sitten Postimies Patea ynnä muuta lauleskellen ja uken kielien kanssa räpeltäen. (pitäisi oikeesti vaihtaa joskus kielet, mutta mua pelottaa! ehkä mä vaan pakotan kitaraa soittaneen isoveljen siihen puuhaan)

Samalla reissulla löysin kirjaston poistohyllystä ihan mahtavan löydön 50 sentillä: The Sky Is Everywhere -nimisen Jandy Nelsonin nuortenkirjan. Olen ollut aika ennakkoluuloinen kyseistä genreä kohtaan, mutta toi on erittäin iloinen yllätys! Ensinnäkin jo pelkkä kirjan ulkoasu: teksti on sinistä, välissä on kuvia erilaisista runoista esimerkiksi kahvimukeihin kirjoitettuna. Kerronnassa on käytetty rakastamiani kauniita yksittäisiä ajatuksellisia lauseita, jollainen kirjan nimikin on. En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta nopeasti edistyin sen innoittamana (yhteiskuntaopin tunnilla on esimerkiksi loistavaa aikaa lukea).

Joten, kaikki on tällä erää hyvin ja iloisesti! Olen miettinyt vähän teemapostauksia, joita kirjoittelen kunhan ehdin: ajattelin esimerkiksi kertoa elämäntapamuutoksista, joita pyrin tekemään, sekä vähän koulustani ja lisää kulttuurillisista mielenkiintoisista asioista (kuten elämäni ensimmäisistä taidenäyttelyn avajaisista ensi viikolla!). Loppuun vielä pakko lisätä yksi uusi lempibiiseistäni. Ihana!

Castlecomer - Danny's Den

Se on kesä valeasussa

Tältä kuulosti kesä 2013. Tuunailin äsken tutor-paitani huomista varten; kaipaan jo kesälomaa, mutta toisaalta oon innoissani koulun alkamisesta. Kaverit, uudet ihmiset ja kokemukset, pari ihan mahtavaa kurssia heti ekassa jaksossa, musikaalin lavastus, teatteriproggis, kakkosena pahistelu (oon oikeesti vaan ihan jumalattoman sympaattinen ja kiltti), kalenterin pikkuhiljaa täyttyminen... Rakastan syksyä, vaikka se nyt onkin tullut liian nopeasti. Iloisin mielin uuteen kouluvuoteen, uuteen vuodenaikaan! Edinburghin seikkailu lähestyy ja olen onnellinen.

7.7.

Yöllä parasta on disney-dubbien vertailu ja musiikki ja haaveilu. Ei nukkuminen, ei tietenkään. Katsoin tänään eilen kaksi elokuvaa: Stardustin, joka perustuu Neil Gaimanin kelvolliseen - muttei erityisen loistavaan - romaaniin, ja joka oli kammottavan turha liian monilta osilta (kelasin varmaankin ensimmäistä kertaa ikinä kohtauksia pikana, kun kuitenkin halusin nähdä sen loppuun asti) ja Paprikan. Paprika tasapainoitti elokuvajärkytystäni olemalla ihan mahtava, juuri niin hyvä kuin olin odottanutkin, mutta erilainen kuin ajattelin. Satoshi Kon on näköjään nero. Aikaisemmin olen nähnyt samalta ohjaajalta Tokyo Godfathersin osittain, ajattelin katsoa sen uudelleen lähipäivinä.

Ei Stardust kuitenkaan ihan läpimätä ollut. Siinä oli taivasmerirosvoja: rakastin pienenä merirosvon leikkimistä (yarrr!! olin just niin tyttömäinen lapsi) ja jos alus lentää taivaalla ja on vähän steampunk, se on vähintään tuplasti normaaleja merirosvoja parempaa. (oli elokuvassa muitakin hyviä puolia, mutta aivokapasiteettini ei riitä niiden erotteluun juuri nyt, eikä sillä ole väliäkään. kokonaisuutena huono, piste) Niistä palautuikin mieleeni Disneyn Aarreplaneetta, ja oonkin ihan kunnialla ehtinyt popittaa I'm Still Here -biisiä leffasta. Luonnollisesti suomeksi, lapsuuden leffat on melkein poikkeuksetta parhaita äidinkielellä (paitsi Anastasia, ja tänään opin myös, että Aristokattien "Everybody Wants To Be A Cat" ranskaksi on ihan täydellinen). Ihan oikeasti rakastan tota biisiä. Samaistun siihen vähän liikaakin.

Tunnen olevani ilmapallo, joka on poksahtanut ja läsähtänyt. Oon silti ihan iloinen, ainakin tällä hetkellä. Ens viikonloppuna on Ilosaarirock, jesh! Kaipaan elämääni uusia asioita ja seikkailuja. Ensimmäinen festarikokemus tulee tarpeeseen, alan olla jo aika innoissani, vaikken muista koko juttua yleensä. Bussimatkasta en kyllä tykkää, miks Joensuun pitää olla niin kaukana? Pitää miettiä käytännön juttuja vielä, mitä otan mukaan, monelta lähden kotoa että ehdin yöbussiin, mitä otan evääksi... Suunnittelu rentouttaa, se tekee asioista todellisempia.

Okei okei, nyt voisi olla aika mennä nukkumaan. Tekee mieli vieläkin fiilistellä Disney-biisejä, Spotify-soittolistoja, tumblria, jatkaa Dorian Grayn lukemista (on muuten aivan loistava kirja, huhhuh!), kirjoittaa tossa vastikään kunnolla aloittamaani kirjoitusprojektia... Mun sisäinen kello toimii yöeläimen tahtiin.

Kuningasideasta

Olen ollut nyt jo kahdesti kyseisen bändin keikalla. Etukäteen ei ollut oikeen mitään käsitystä, paitsi toki Enemmän duoo kun sooloo -biisin olin kuullut, ja siitä tykännytkin. Nyt voin jo melkein laskea itseni faniksi: livenä bändi on rautaa, tyypit on lahjakkaita kaksitoista soitinta on kivaa vaihtelua laulaja+kitara+basso+rumpu(+kosketinsoitin) -settiin, lämminhenkinen tunnelma leviää yleisöön kuin rutto ja kaikilla on hyvä mieli. Biisit ovat letkeitä, kuten reaggen kuuluukin olla - kuulin kuinka joku yleisössä sanoi ennen keikkaa, että Kuningasidea on "parempi kuin Jukka Poika, mutta huonompi kuin joku... joku... joku... en mä tiedä, joku". Mä voisin sanoa jonkun olevan vaikkapa Raappana. Tietyllä tavalla Kuningasidea putoaa enemmän Jukka Pojan kastiin, mutta on mun korvaan paljon hienompaa, tanssittavampaa ja tunteita herättävämpää (melkein vihaan Jukka Poikaa, anteeksi nyt vaan kaikki, se on vaan ihan hirveän yliarvostettu).

Lempibiisini heiltä on ehdottomasti Tiikerililja.

toinen tähti oikealta aamuun, eksyn harmaitten satamien sumuun
ei Liisa kanin koloon mahdukkaan, rikkoitui taika, on uusi aikaa
harmaitten satamien sumuun

Tästä tulee paras kesä ikinä

Kom våren, kom skratten, kom tårarna om natten

Oli oikein ihana kevään ensimmäisen viikonloppu hyvien ystävien (ja keksien) seurassa. :-----) Illalla riehuttiin yhden kaverin kanssa kahdestaan ulkona, saatiin yksityiskeikka treenikämpän pihalla ja katseltiin kaunista kuutamoa. En oikein edes tiedä, mitä tällä viikolla on tapahtunut... Yhtäkkiä on vaan perjantai. Aika menee niin hirmu nopeasti, tänään (tunnin päästä!) pitääkin napsutella Wilmaan pikapikaa kurssivalinnat ja huijui, oli paljon vaikeampaa valita niitä, kun nyt niillä on oikeasti väliä. Toivon vaan että saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan, mut onneksi aina voi mennä itkemään opolle. Ensi lukuvuoden odotuksia on uudet ihmiset, paljon psykologiaa ja ruotsia, teatteriproggis, musikaalin lavastus, elokuvakurssit ja tietysti wanhat sekä Edinburghin reissu. c:

Kävin tänään kävelyllä ihanassa kevätsateessa, oli kyllä oikeasti aika viileää, mutta suojaisassa metsässä kädet tiukasti takintaskussa oli ihan mukava lämpötila. Shortsit mulla on itsepäisesti jalassa, nyt on kevät ! Olen kuunnellut ahkerasti ihastuttavan Lalehin Vårens första dag -biisiä. Opin leikisti vähän ruotsia samalla (sain viime kokeesta 7½, ei oikein opiskelu motivoinut... nyt yritän ihan oikeesti panostaa tän viimeisen jakson kunnolla).

örtsmörts

I'm alive, I'm alive, I am so alive

Koeviikko alkaa ja jopa vähän stressasin tänään, mutta onneksi tulee pääsiäisloma ja paljon aikaa lukea kokeisiin. Kyllä mä pärjään. Intiaaneilin taas viikonloppuna ja join kaakaota lohduksi ihan ikiomasta, valtavasta mukistani. Haluaisin nukkumaan, mutta ensin on pakko hoitaa yksi tietotekninen ongelma, koska muuten ärsyttää. Hmm. (ei tästä kyllä taida mitään tulla)

Walk The Moon 21.3.2013

Silloin kun rumpu sykkii sydämen tahdissa, olen onnellinen. Silloin kun tekee mieli vain huutaa ja tanssia ja kaikki muu unohtuu, silloin kun ei välitä muusta ja salin ulkopuolinen maailma on vain kaukaista unta. Silloin kun saa olla outo ja maalata sotamaalauksen kasvoihinsa (vaikka kasvovärit olivat jo ihan lopussak ennen meitä). Silloin kun saa kopin pahvilautasesta, jossa on illan setlist. Silloin kun tapaa kaikki bändin jäsenet, nimikirjoitukset levyynsä. En olisi koskaan halunnut päästää irti Nickin täydellisestä halauksesta, vaikka harmittaa, ettei tajuttu halata Seania, kun mentiin ensimmäisenä sen luo. Kaikki kuvat eivät onnistuneet, mutta pääasia että ne pienet hetket noiden ihanien ihmisten kanssa voi muistaa aina. En edes yrittänyt kuvata keikan aikana, parin jälkeen tajusi miten mahdoton tehtävä se olisi ollut.

Mitä elämä olisi ilman musiikkia? Kiitos.

Kuukävelyä pt. 2

NELJÄ PÄIVÄÄ?????? Oon ollut niin Patrick Wolf -fiiliksissä (ja kriiseillyt aika tavalla), etten ole tajunnut Walk The Moonin keikan olevan myös ihan kulman takana. Long story short: kuulin että fun. oli tulossa Suomeen keikalle, kiiruhdin hommaamaan lippua, huomasin, että Walk The Moon oli lämppärinä - olin kuullut bändistä, mutten ollut koskaan kuunnellut - ja päätin tutustua tuotantoon. Rakastuin totaalisesti. Keikalla porukka veti ihan uskomattomalla energialla, ja olin oikeastaan melkein pettynyt, että lämppäriosuus oli niin lyhyt (vaikka kyllä funkin veti aivan upeasti uauauah ♥). Keikan jälkeen Walk The Moonin poijjaat jäi ulkopuolelle odottelemaan, ja sain niiden kanssa kuvan. c: Ne oli ihan uskomattoman ihania sen pienen hetken perusteella. Kevin rupesi tökkimään Nickiä, kun kuuli nimeni: "her name is Mimosa, like mimosa!!" 8D

 (oon ihan hideous, mutta shhhh koska Walk The Moon ♥ en sit koskaan muistanutkaan julkaista tätä kuvaa täällä)

Melkein täydellinen elokuva

Mä en oikein edes tiedä, mitä haluaisin sanoa Brokenista. Se lähenteli täydellisyyttä, oli kaunis, elämänmakuinen ja ihan hirveän surullinen. Nyyhkytin läpi elokuvan, mutta nauroin myös pienille hienovaraisen humoristisille kohdille. Jokaikinen näyttelijä oli vahvasti mukana rooleissaan, rakastan Tim Rothia ihan liikaa ja Cillian Murphy osoittautui kehujensa arvoiseksi (en ole häntä missään aiemmin nähnyt). Eloise Laurence veti Skunk-tytön pääosan upeasti ensimmäisessä roolissaan. Kaikki hahmot ja koko elokuva olivat niin aitoja, joten tällä kertaa en itkenyt sen takia, että itken helposti, vaan koska oikeasti välitin valkokankaan tapahtumista.

Rakastin elokuvan yksityiskohtia, näyttelijöitä, tapaa, jolla tarina oli sidottu yhteen, brittiläistä miljöötä, musiikkia (varsinkin tämän postauksen biisi Colours oli aivan ihana, olen kuunnellut sitä monta kertaa eilisillasta lähtien), puvustusta ja Skunkin isoveljen karhupipoa... Broken on ohjaaja Rufus Norrisin esikoispitkä, ennen Brokenia hän oli ohjannut teatteria ja yhden lyhyelokuvan. Aika uskomatonta lahjakkuutta.

COLOURS

Blue is where I want to be

When I’m down I’m in the sea
Looking up the monsters in the clouds
Red’s the colour when you’re dead
If you find me gone I’m just in bed
Reading upon fairytales instead

Now, I know so many things
Go feed and now grow wings
To carry me back home
To my house just made of bricks
Well, that’s just such a fix
To ever hold me down

White is what I was to start

Broken by my open heart
Falling down and falling up again
Black is white the other way
Paradise is in the grey
All my colours mixing up again

Now, I know so many things
Go feed and now grow wings
To carry me back home
To my house just made of bricks
Well, that’s just such a fix
To ever hold me down

Ehkä tää tästä

What brings you joy, will take your tears

Olen hämmentynyt. Keikka oli ihan täydellinen, täydellinen! Ja nyt se on vaan... ohi? Mihin aika kului? Itkemisen aloitin jo matkalla keikkapaikalle: näin Twitteristä, miten Patrick oli juomassa rommia satamassa... Helsingin satamassa, minun satamassani, minun kotikaupungissani. Se oli absurdi tunne. Keikan aikana itkin niin paljon. Patrickin esiintyminen oli aivan mahtavaa, en ymmärrä miten se vaan soittaa kaikkia niitä soittimia (paitsi ukulelea se ei tällä kertaa soittanut, olin vähän pettynyt! odotin alusta asti, että se nostaisi juuri sen kauniin soittimen kauniisti kauniisiin käsiinsä ja soittaisi kauniita kappaleitaan sillä) niin helposti. Ja se laulu. Ja kaikki. Aluksi Patrick sanoi aina vain "thank you" biisien jälkeen, mutta myöhemmin se alkoi tarinoimaan ja oli niin ihana. ;___; ♥

(ehkä mä vaan nyt kuvittelen, mutta musta oikeesti näytti välillä, että se katsoisi suoraan muhun? istuttiin tokassa rivissä, mä vähän vinosti oikeella siitä. paljon se piti kyllä silmiään kiinni)

Ostin kiertuepaidan (nyt jo päällä ♥) ja sain ovesta tuon kuvassa näkyvän lappusen, hihi. Keikalta en edes yrittänyt saada kuvia, odotellessa kuvasin lavalla odottavia soittimia ja totesin, ettei siitä tule mitään. Harkitsen tällä hetkellä vakavasti koulun lopettamista ja loppuelämäni pyhittämistä Patrick Wolfin seuraamiselle minne ikinä se meneekään.

Apua. En tule saamaan yöllä unta.

My blood beats black tonight

 Tänään on se päivä,

jota olen odottanut siitä asti,

kun reilu vuosi sitten asetin kuulokkeet korvilleni

ja kuulin The Bachelorin ensimmäistä kertaa.

Se päivä vuosi sitten vaikutti minuun ihan oikeasti,

se muutti jotain sisälläni. Tämäkin muuttaa, luulen: 

minä näen Hänet, kuulen hänen laulavan,

hengitän samaa ilmaa. Tulen sekoamaan.

Jännittää.

Vaiston varassa

Lilly Wood & The Prick - A Time Is Near

Ukulele tuli taloon

Pyhä Patrick

Patrick. Wolf. Tulee. Suomeen. Keikalle. Helmikuussa. Ja. Mulla. On. Lippu. Toiseen. Riviin. ♥

En vaan usko tätä.

Ei mul muuta.

(huomio tämä video on kuusi vuotta vanha, siksi ei niin laadukas - mutta on se kyllä erittäin sympaattinen)

Älä katso silmiin, paljastun

don't even tell me where we are going

Pari päivää tiivistettynä:

Ystävän vieressä nukkumista, naurua, diippejä keskusteluja. Sähkötupakkaa, tanssimista tanssimista tanssimista ja sen katselemista, vapaus, hyppytunti ja kahden hengen bileet. Unelmia! INSPIRAATIO. Viidentoista tunnin yöunet, ja monet paljon lyhyemmät, hurjaa väsymystä. Karkkia, herkkuja, pizzanhimoa. Ihania ihmisiä, uusia tuttavuuksia, Muumit. Epämääräinen tunne. Suunnitelmien muutoksia.

I saw a glimpse, a shimmer, a shadow

of something I had once but since lost

and now I,

I've got the feeling that I'm not complete anymore

Aina vaan kaipaa, vaikka on saanut niin paljon

Syysloma. Pidin perjantaina hauskaa parin ihanan ihmisen kanssa, lauantaina suuntasin kohti Lahtea ja Hair-musikaalia. Se oli loistava, hyväntuulinen, ihana... Vietin kaverini luona muutaman päivän, kävin vanhassa koulussani (se koulupäivä ei itseasiassa ollut kaikin puolin niin onnistunut, vaikka olikin ihanaa nähdä paria kaveria pitkästä pitkästä aikaa), tulin eilen kotiin ja tänään olin parhaan ystäväni kanssa. Huomenna menen järjestelemään yhtä tapahtumaa, samoin perjantaina, ja sitten onkin iso kysymysmerkki. Tekisi mieli tehdä jotain kivaaKIVAA, mutten oikein tiedä mitä ja toisaalta tekisi myös mieli vain nukkua... Kaverin luona en herkkäunisena tietenkään saanut niin hyvin unta ja eilen valvoin yöllä (hei olen todella viisas!!).

Tänään kävin noutamassa myös Patrick Wolfin levyn Sundark and Riverlight. Siihen on kerätty kappaleita kymmenvuotiselta uralta akustisina, uusina sovituksina. Se oli aivan loistava, pari kertaa ehdin kummatkin levykkeet taaplata läpi ja ihhhhh yksinkertaisesti rakastan sitä miestä, sen tyyliä, niitä tunteita mitä kappaleet herättävät mussa. ♥