Näytetään tekstit, joissa on tunniste seikkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste seikkailu. Näytä kaikki tekstit

Kryptinen Tampere

17.10.2014




tänään kumartavat puut haaveilijaa
halpaa viskiä, nostalgiaa
tänään noudattavat mietteet epäsymmetriaa
kaitafilmin tunnelmaa


Tällä kertaa kotimaan matkailun kohteena oli eksoottinen Tampere; viime kerran kävin siellä itseasiassa kolme vuotta sitten vessassa läpikulkumatkalla, joten hyvin tuntemon kaupunki minulle ihan oikeastikin on. Löytyi hauskuutta, hasardeja yksityiskohtia, iloa, hymyjä, kaunista aurinkoa, ystävyyttä! Tämänkertainen kulttuuritapauksemme oli ihanaakin ihanampi folkmelskebändi Hermanni Turkki, jonka biisit soivat nyt loopilla (vieläkin hymyilyttää, vaikka oltiinkin noloja, eikä kehdattu mennä juttelemaan!). Syysloma alkaa lähennellä loppuaan, mutta pian onkin seuraavan seikkailun aika. Aika kuluu kuin pikakelauksella, mutta edessä on aina vaan jänniä juttuja, joten ei se edes haittaa.

Matkaan, matkaan, matkaan!

25.4.2014

Asioita ehtinyt tapahtua ja tunteita ehtinyt tuntua. Toistelen aina vaan, että elämä on niin hassua. Ja joskus aika hankalaa. Ajantajuni hukkui aikoja sitten, jo ennen huikeaa vanhojen risteilyä, joten olen ihan pihalla kaikesta: jopa siitä, että ylihuomenna odottaa lähtö Skotlantiin. Seikkailu! Hui. Jännittävää, ihanaa, mahtavaa. (lainavalokuvat koska oma kamera on tosiaan mäsä)

Loch Lomond by Bill Higham (oikeus)
Risteilyllä uudelle tuttavuudelle kertoessani siitä, että olen menossa matkalle ja tulevaisuudessa myös todennäköisesti opiskelemaan Skotlantiin, sain kuulla ettei siellä ole kuin linnojen raunioita, ylämaat ja parrakkaita miehiä. Mut hei - mitä muuta ihminen voisi toivoakaan kodilta?

Ja kotia mä nimenomaan olen etsimässä. En usko, että ihmisellä voi olla vain yksi koti. En ole koskaan uskonut. Haluan löytää uuden kodin, sellaisen jonka ihan itse valitsen, nähdä mihin tämä polku johtaa: ei lopputulosta voi tietää ennen kuin yrittää. (seikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailu) Haluan nähdä maailmaa - myös raunioita ja kauniita ylämaita. Ja erityisesti niitä parrakkaita miehiä.

By Ian Iott (oikeus)

Huonon bloggaajan tunnustukset

16.2.2014

Niin, oon huono. Pitkään aikaan en ole saanut inspiraatiota; ei ole ollut mitään kertomisenarvoista, ehkä. Tällä hetkellä en koe tarvetta kirjoittamiselle, elämäni edes pienelle lukijakunnalleni julkiseksi tekemiseen. Yksinkertaisesti, ei ole vaan kiinnostanut. Olen myös huono blogien lukija. Vasta äsken pitkästä aikaa bloggeriin kirjauduttuani tajusin, että koko lukuluetteloni on maagisesti tyhjentynyt. En tajua. Olen siis täysin ulkona monien, monien blogien maailmasta.

Mietin jo, että miksi edes vielä roikotan tätä blogia bittiavaruudessa... Sitten muistin, mitä olen tätä kautta saanut: ihania sanoja kommenttien muodossa ja tutustunut kahteen ihanaan ihmiseen. Kyllä, puhun teistä, Nelli ja Katariina! (Nelli: kirje on tulossa. kohta. kun ehdin. olen myös huono kirjekaveri.) Ilahduttavaa, miten jokin välillä niin oudolta tuntunut instituutio kuin Mimosan turhaakin turhempi blogi elämästä ja semmoisesta on tuonut ihan oikeasti luokseni noin ihastuttavia persoonia.

Se on se syy, miksi yritän jatkaa, ainakin hetken verran. Ehkä into palaa vielä.

No mut, mietitte toki että mitähän mulle kuuluu. Kaikenlaista tavallista ja sitten vähän epätavallisempaa: tanssin wanhat tossa perjantaina. Oli ihanaa, mutta myös ihanaa että ne on nyt ohi. Tästä lähti käyntiin sitten vika vuosi lukiossa. Mahtavaa. Joo, mulla on ollut kivaa nää kaksi vuotta, mutta kyllä kakkosen kyynisyys on vähän iskenyt... Elämä on jännää enkä malta odottaa seikkailujani jatko-opintojen parissa. Plus penkkarit on parhautta.


Veljen kuvat vanhoista ei oikein onnistunut enkä kehtaa varastaa hirveetä määrää kuvia muilta, joten tossa nyt vaan jonkinnäköinen kuva musta ja mekostani - myöhemmin ehkä parempia, jos jaksan lisää vanhoja muistella. Tanssin tosiaan tyttöparina, koska koulussani on paha poikavaje ja tuntui kuitenkin loppujen lopuksi paremmalta tanssia hyvän kaverin kanssa, kuin jonkun ihan randomin (kyselin niitäkin, mutta kukaan poika ei suostunut oikeesti oon ihan hirmu katkera). Kuvassa pyörittämäni tyttö ei edes ole parini, kikapoon parinvaihdot menossa...

Mutta, voisin kyllä tässä painottaa miten kivaa oli tanssia tyttöparina. Oli jotenkin niin mahtavaa, kun molemmilla oli hyvin yhteensopivat, mutta kuitenkin ihan erityyliset mekot, näytettiin tosi hyvältä, ollaan melko samanpituisia, joten oli miellyttävää tanssia (jossain treeneissä tanssin vähän pidemmän tytön kanssa ja olin jo silloin ihan kriisissä), tyttövoimaa, vaihdeltiin miehen roolia tasaisesti ja joissain tansseissa oli paljon hauskempaa olla mies. Olin aluksi vähän epätoivoinen, kun paria ei meinannut löytyä ja tyttöpari oli oikeasti viimeinen vaihtoehtoni, mutta koska treenejäkin oli niin paljon, oli ihanaa tanssia miellyttävän, tutun ihmisen kanssa. Niin paljon awkwardeja välejä sielläkin näki, kun perus taidelukiotyylillä parit löytyy about näin: "hei moi astuit just ensimmäistä kertaa sisään uuteen kouluusi, mutta täällä on vähän poikia ja mulla ei ole paria, TANSSI MUN KAA PLIIS!?" Miessukupuolen perässä juokseminen tuntui musta ihan kauheelta ja väärältä. Kadetin kanssa olisin halunnut tanssia, koska siihen ei kauheesti mahdollisuuksia muuten ole, mutta koska nekään ei tänä vuonna vanhoihin osallistunut, olin tosi tyytyväinen tähän lopputulokseen. Mulla on koko loppuelämä aika tanssia tyylikkäiden miesten kanssa.

Minä ja tärkeimmät: kokis, fresita ja ruoka. Kiharani kuolivat jo aikoja sitten.
Sitten mentiin meille kahden kaverin kanssa syömään, äiti oli tehnyt herkkua, juteltiin, kuunneltiin musaa, oltiin iloisia. Jee. Virallisia jatkoja tai illallista ei siis oltu saatu aikaiseksi, harmillista kyllä - mut kyllä jaksan odottaa risteilyä. Olin niin väsynyt, että ehkä oli ihan hyväkin lojua ilta kotona. (En silti osannut mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan.)

Nyt odottelen innolla loppuvuoden seikkailuja. Kohta on kevät ja tosiaan se vanhojen risteily; Skotlannin reissu; kaikki hauskat juhlat; taidehörhöilyä; palkkaa taidehörhöilystä; kesäloma ja sen alku; yhden parhaista ystävistä valmistuminen ja loppukonsertti; (ainakin toivottavasti) Ruisrock ja Bastille; täysi-ikäistyminen; abivuoden alku telttailuperinteellä koulun edessä; ekat kirjoitukset, yliopistoon haku; ehkä Lontoossa käyminen... Oijoi, niin paljon ihanaa, en malta odottaa! Tällä viikolla vietän aikaa kavereiden kanssa ja käyn retkeilemässä Savonlinnassa, ensimmäinen kertani siinä kaupungissa ikinä. Oon aika onnellinen, sanoisin.

Kerkko Koskinen Kollektiivi - Vuodet

Retrospektiivi: Ilosaarirock 2013

7.9.2013

Tässä tulee katsaus elämäni ensimmäiseen festariviikonloppuun - pari kuukautta myöhässä. Olin tosiaan ystäväni Alinan kanssa vapaaehtoisena Ilosaarirockin narikassa 14.-15.7. Lähdin jo torstaina kahdentoista aikaan yöllä bussilla kohti Joensuuta, kun sain niin halvemman matkan, kaveri tuli vähän myöhemmin toisella bussilla Lahdesta. Matka kesti jumalattoman kauan, enkä saanut hirveästi nukuttua. Kierrettiin kaikki maailman pikkukylät, loppumatkasta tuntui, että aina kun vastaan tuli kyltti Joensuuhun, bussi kääntyi vastakkaiseen suuntaan. Hengissä selvisin kuitenkin perille, jätin suurimman osan tavaroista bussiaseman säilytykseen ja onnistuin harhailemaan hieman syrjemmällä olevalle McDonald's:ille aamiaiselle, mikään muu paikka ei ollut vielä aukikaan. Tuntui kieltämättä aika oudolta hoitaa aamupesu Mäkkärin vessassa. Kiertelin keskustaa kaveriani odotellessa, sitten käytiin syömässä ja päästiin juna-asemalta festaribussilla alueelle (jumalalle kiitos siitä, lainattu neljän hengen retkeilyteltta painoi ihan kohtuullisen paljon!).

Pari kuvaa Joensuun torilta. Yllä oleva nätti rakennus taisi olla taidemuseo.

Oltiin Ravileirinnässä, ihan himpun kauempana festarialueesta. Se oli ihanan rauhallinen, mutta meidän telttanaapurit oli ihan huippuja! Naureskelin yksinäni niiden jutuille ja kitaransoitolle. Ekan illan huvittavat jutut olivat ensinnäkin teltan vähän kusinen kasaus (se ei siis tosiaan ollut oma, ja vaikka olenkin kyseisen teltan kokoomisessa ollut pari kertaa apuna, niin ilman asiantuntijaa lopputulos oli vähän... vino) ja jo hieman humalaiset nuoret heput lähellä. Ne ei tajunneet, että me kuullaan kaikki mitä ne puhui, ja ne hoki vaan "on kyllä tytöillä iso teltta" ja "voisi mennä kylään" ynnä muuta hauskaa. Kaverini kertoi, että illalla viimeinen asia mitä se kuuli ennen nukahtamistaan oli "on kyllä iso teltta, vähän lesoilua kyllä" ja aamulla ensimmäinen asia oli painokas "no on kyllä vitun iso teltta". Heh. Tosiaan, meillä oli ihan oikea retkeilyteltta, koska se oli helpoiten saatavilla.

Lauantaina aamupäivällä ei ollut mitään hirveän mielenkiintoisia esiintyjiä, joten loppujen lopuksi vain käväisin illalla työvuoron jälkeen Nightwishin keikalla, mutta häivyin kymmenen minuutin jälkeen teltalle lepäilemään. Ei tuntunut niin mielekkäältä, varsinkin kun uusi laulaja ei vaikuttanut mitenkään erikoiselta enkä muutenkaan ole ikinä ihan hirveän innoissani Nightwishistä ollut. Tarja Turusen aikana muutama biisi meni. Sen sijaan seikkailtiin aamupäivällä Joensuun keskustassa kaverini kanssa ennen mun työvuoroa: siellä oli Popkatu-niminen tapahtuma myös meneillään. Kuunneltiin Aino Vennan minikeikka levykaupan edessä ja torilla esiintyi ihan mahtava Molvania Orkestra. Orkesterin pysäyttävät puvut sai meidät esitystä katsomaan, ja fiktiivisen molvanian kulttuuripakolaiset ososittautuivat hirmu hauskaksi ja myös lahjakkaaksi esiintyjäkaartiksi. Randomeus on aina parasta.

Osa Molvania Orkestran esiintyjistä.

Narikassa oli tosi kivaa työskennellä! Vaikka suurin osa ihmisistä oli enemmän tai vähemmän humalassa, kaikki käyttäytyivät tosi asiallisesti (paitsi muutama tupakoija hönki päin naamaa...). Jotkut muistivat meidät edelliseltä päivältä ja saatiin paljonkin kiitosta työstämme. Ainoita ongelmia oli tavaroiden kurkottelu, kova maa ja kuumuus. Olen aika pätkä, eivätkä vuoroillani olleet kollegani myöskään olleet juurikaan pidempiä, ja ylähyllyt olivat aika korkealla. Sunnuntain vuoro oli mukavampi, kun tultiin heti aamusta ja saatiin itse järjestää tavarat ja onnistuttiin välttelemään ylähyllyjä. Rauhallisia hetkiä oli myös enemmän, ja päästiin istumaankin: jatkuva ryntäily tavaroiden kanssa kivisellä maalla ei tehnyt hyvää jalkapohjille.

Sunnuntaina pääsin sitten keikoillekin. Toinen kaverini ja sen kaveri olivat silloin myös festareilla, joten hengailin niiden kanssa - mun ja reissukumppanini Alinan työvuorot olivat eri aikaan, joten meillä oli aika vähänlaisesti yhteistä vapaa-aikaa. :c Loppujen lopuksi päädyin vaan kolmelle keikalle, mutta ilmaista sisäänpääsyä ja lämmintä ruokaa molemmille päiville ajatellen se oli kyllä ihan kohtuullista. Niistä keikoista olisin maksanut kyllä rahaakin (jos sitä omistaisin, heh heh).

Psykedeelinen kuva vähän hämmentävän Squarepusherin keikalta Sigur Rósia odotellessa.

Imagine Dragons oli loistava, mutta toisaalta keikka tuntui aika peruskauralta välispiikkeineen kaikkineen. Se ei antanut mulle mitään uutta: tiesin, että se on hyvä bändi, mutta tunnelma ei mun sisällä noussut niin kattoon kuin keikoilla toivoisin. Hyvä keikka kuitenkin! En ole niin hirveästi Imagine Dragonsia kuunnellutkaan, että mielenkiintoista kuulla vähän enemmänkin kuin ne pari biisiä jotka tiedän.

Sitten oli taas Sigur Rós, ja voi jeesus se oli mahtava! Menin kärkkymään jo lavan eteen edellisen keikan loppupuolelle, jotta saisin hyvät paikat mulle ja sunnuntain keikkatovereilleni. Ihan eturiviin pääsin paikkoja varaamaan, joskin vähän sivummalle - se oli loistavaa, koska minä olin joukon pisin. Heh. Pieni onnettomuus kävi, kun turvamies otti ystävällisesti laukkuja turva-aidan toiselle puolelle pois tieltä, ja mun korvatulpat unohtui sinne. Hups. Mutta hengissä selvisin! Lähinnä bassot tuntui aiheuttavan rytmihäiriötä sydämeen, eikä edes tinnittänyt. Rakastan Sigur Rósia hirveästi, joskaan en ole kuunnellut sitäkään aivan hirveästi. Keikka oli kaunis kokonaisuus, ja lavashow oli upein mun vähäiseltä keikkahistorialta: esiintyjät olivat vähäeleisiä eikä turhia välispiikkejä ollut tunnelmaa rikkomassa, taustalla pyöri video, lavalla oli kotoisa matto ja hehkulamppuja jotka välkkyivät, valot oli loistavia. Migreeni-ihmisenä jouduin välillä varmuudeksi sulkemaan silmiäni ja vaan fiilistelemään musiikkia. Olin yhtä hymyä koko keikan ajan.

Viimeiseksi oli koko festarin lopettava PMMP. Ei ihan alkuun ehditty, kun keikka alkoi suoraan Sigur Rósin loputtua, mutta päästiin kuitenkin suhteellisen lähelle valtavaa lavaa Alinaa etsiessä. Harmittaa, kun ei sitä sitten loppujen lopuksi löydetty - olisin halunnut edes sen keikan Alinan kanssa fiilistellä, kun se on ollut pitkään PMMP:n fani. :c Itse en ole koskaan ihan jumalattoman paljon bändistä välittänyt, mutta toi keikka oli kyllä rautaa! Oli ihanaa, miten yleisö lauloi mukana ja ihan erityyppiset ihmiset olivat aivan yhtä fiiliksissä. Huomasin itsekin laulavani mukana, vaikkeivät vähemmälle radiosoitolle jääneet biisit niin tuttuja olleetkaan. Viimeinen biisi oli tosin minun - ja muun porukkani - mielestä huono valinta: en henkilökohtaisesti pidä Joutsenista ja se oli turhan masentava energisen keikan päätteeksi. Se latisti aikaisemmin niin hyvää tunnelmaa inhottavasti. Toinen miinus oli omat jalkakipuni - narikassa juoksemisen, kaupassa käymisen ja muilla keikoilla hyppimisen jälkeen päivän päätteeksi jalkoihin sattui niin paljon, että hetkittäin teki mieli heittäytyä maahan itkemään. Selvisin siitäkin kuitenkin hengissä. Ja tähän loppuun voisin vielä mainita, että ärsyttää kyllä tämä PMMP:n "lopettaminen" - maistuu aika pahasti julkisuuskikalta. Koko ajan toitotetaan että tämä ja tämä keikka on viimeinen. Jopa PMMP-fani Alina sanoi, että voisivat nyt sitten ihan oikeasti lopettaa eikä vaan puhua siitä. Voisin lyödä vetoa, ettei comebackiin ole ihan hirveän pitkä aika.

Lähtöpäivä: Joensuun torilla suden kainalossa lekottelua ja lopulta väsyneenä, mutta voittajafiiliksellä bussissa kohti kotia. Huomioikaa fabulous vapaaehtoispaita!

Valvoin koko sunnuntaiyön, kun oon huono saamaan unta ja kuitenkin piti lähteä tosi aikaisin raahautumaan kohti bussiasemaa. Olin ihan sekaisin viikonlopun ja vähäisten unien jäljiltä, ja minä ja Alina molemmat huomattiin puhuvamme paikallista murretta. Se on yksi jännimmistä fiiliksistä ikinä, murre tarttui niin helposti eikä sille mahtanut mitään vaikka kuinka yritettiin itseämme estää. Hengailtiin hetki tyhjällä torilla, joka oli surullista kyllä hirveän roskamäärän peitossa. Kotimatkalla sain onneksi jopa nukuttua, olin jo ihan hysteerinen. Välillä kuuntelin musiikkia ja pelailin Pokémonia, välillä jubailtiin kaikesta kivasta kuten teatterista, kirjoista ja muusta kanssamatkustajien ihmetellessä keskustelunaiheitamme.

Ihan mahtava reissu oli, oikeastaan ainoat miinukset tosiaan oli kipeät jalat ja ettei kaikille kivoille keikoille ehtinyt. Avartava kokemus ja Joensuu oli oikein lystikäs kaupunki! Mutta jotta ensi festareilla kaikki sujuisi vielä paremmin, pari parannusideaa:
- Kevyempi teltta, festariteltta voisi olla ihan hyvä ostos.
- Ainakin kertakäyttöhaarukoita, pääsi unohtumaan ja luova ongelmanratkaisu tuli käyttöön kun ostin kaupasta ateriakseni salaatin ja tajusin, ettei ollut mitään ruokailuvälinettä (muovikannen taittamalla sen sai kuitenkin suihinsa)
- MUKAVAMMAT KENGÄT!!! Maa oli muutenkin aika kovaa ja kivistä ja hirveesti kävelyä ja hyppimistä tuli ilman narikassa juoksenteluakin.

Ja huomioitavia asioita eli pieni selviytymisopas festareille:
- Suihku oli maksullinen enkä itse ehtinyt sinne ollenkaan, kaveri kävi, mutta sanoi että siitä ei oikein hyötyä ollut, kun oli hirveä kiire jonojen takia ja heti tuli uudestaan hiki - kannattaa siis miettiä, miten hygienia toimii. Leirinnän vesipisteellä olisi voinut peseytyä ja jos olisi ollut enemmän aikaa, olisi voinut käydä uimassa.
- Kännykän sai lataukseen leirinnän infopisteelle, mutta jonot oli aika pitkiä. Paras festarikännykkä olisikin joku ikiaikainen superakkuinen nokialainen, jos sellaisen vaan onnistuu jostain kaivamaan. Kyllä mun Lumia 710:lläkin viikonlopun pärjäsi yhdellä latauksella ja välillä sammutellen, mutta vähän pelotti sen puolesta.
- Mahdollisimman vähän tavaroita mukaan! Itsellä oli reppu, teltta ja kassi. Tärkeimmät asiat sai siten helposti narikkaan, eikä telttaan tarvinut jättää hirveästi tavaroita. Jossain vaiheessa kannoin vain kangaskassia ja jätin repun narikkaan, joskus pidin suurimman osan omaisuudesta repussa mukanani.
- Jonkunlainen makuualusta. Itse en omista mitään fiksua, joten taitoin vain ison neulotun huivin kaksinkerroin, oli yllättävän mukavaa nukkua sen ja makuupussin päällä. Huivi oli muutenkin aika kätevä viileisiin hetkiin. Pieni tyyny mulla oli mukana, mutta vaatekasakin kelpaa - tosin jos pää on liian kovalla alustalla, voi aamulla olla inha päänsärky nimim. kokemuksella. Pieni koristetyyny ei myöskään vie hirveästi tilaa.
- VETTÄ PITÄÄ JUODA. Festarialueella oli kivasti vesipisteitä, ja kanniskelin mukanani vähintään yhtä pientä vesipulloa, joskus kahtakin. Teltassa oli aina pari pulloa täynnä.
- AURINKOLASIT JA HATTU. Itse unohdin jälkimmäisen, mutta ostin sitten torilta stetsonin. "I wear stetsons now, stetsons are cool."
- Vaatteet: pari fiksua säänmukaista asukokonaisuutta. Mulla oli mukana muistaakseni kevyt jumpsuit, shortsit, joku t-paita tai kaksi, sukkahousut, aika kevyet pitkät housut, pitkähihainen ja -lahkeinen pyjama sekä villapaita - ja tietysti vapaaehtoispaita. Yöllä tulee kylmä ja villapaita oli kätevä, sen sai helposti päälle ja pois.
- Rahaa kannattaa jakaa eri paikkoihin piiloon. Vaikka meiltä ei kadonnut mitään, niin alituinen valppaus on aina hyvä muistaa. Olin aika neuroottinenkin rahojen kanssa, ja piilotin yhden kaksikymppisen kenkään. Se oli aika kaamean näköinen viikonlopun jälkeen, mutta ainakaan jos kaikki rahani olisivat kadonneet, en olisi ollut ihan niin kusessa.

Edingburgh, HERE WE COME

13.4.2013

Olin jo ihan masis, kun mainitsemani skotlantikurssi koulussani vaikutti olevan toteutumatta... Mutta äsken löysin sen sittenkin ilokseni kurssitarjottimelta! Olen niin onnellinen, oikeesti itken kohta yhyy mitä tää on mitä tää on tää on TOTTA, tää on Kohtalo.

Hej Sverige!

8.12.2012

Olin viime viikonloppuna risteilyllä parhaan ystäväni, äitini ja sen kaverin kanssa. Tosi kivaa oli, mutta maanantaina oksetti. :s Oli tosi kaunista, räpsin kuvia räps räps räps kun kuljeskeltiin.

Oli se ihan kivaa tulla kotiinkin. (hyvää itsenäisyyspäivää, kotimaa, vähän myöhässä kyllä)


Erittäin vanhoja kuvia Tallinnasta

29.9.2012


 Kasin keväällä me oltiin luokkaretkellä Tallinnassa. Se oli ihana päivä: oli kivaa vaan hillua ympäri vanhaa kaupunkia kamera kourassa ja ottaa kuvia aina kun eteen ilmestyi jotain kaunista. Sen jälkeen en ole Tallinnassa ollutkaan, ja olis kiva päästä sinne taas uudestaan. :c Se on ihana kaupunki!

Kun katselin näitä kuvia pitkästä aikaan, tajusin joissain "uusia" hienoja piirteitä. Oon oikeesti aika ylpee monista ton reissun kuvista. Varsinkin tohon pääsiäismunakuvaan olen tosi tyytyväinen, se on tyyliin hienoin ottamani kuva ikinä... Kiiltelevällä valokuvapaperilla se näyttää varsinkin tyylikkäältä.

Omakehua.

Lukijat

Design by Mooi. Customized by Mimosa.
. Sisällön tarjoaa Blogger.