Niin, oon huono. Pitkään aikaan en ole saanut inspiraatiota; ei ole ollut mitään kertomisenarvoista, ehkä. Tällä hetkellä en koe tarvetta kirjoittamiselle, elämäni edes pienelle lukijakunnalleni julkiseksi tekemiseen. Yksinkertaisesti, ei ole vaan kiinnostanut. Olen myös huono blogien lukija. Vasta äsken pitkästä aikaa bloggeriin kirjauduttuani tajusin, että koko lukuluetteloni on maagisesti tyhjentynyt. En tajua. Olen siis täysin ulkona monien, monien blogien maailmasta.

Mietin jo, että miksi edes vielä roikotan tätä blogia bittiavaruudessa... Sitten muistin, mitä olen tätä kautta saanut: ihania sanoja kommenttien muodossa ja tutustunut kahteen ihanaan ihmiseen. Kyllä, puhun teistä, Nelli ja Katariina! (Nelli: kirje on tulossa. kohta. kun ehdin. olen myös huono kirjekaveri.) Ilahduttavaa, miten jokin välillä niin oudolta tuntunut instituutio kuin Mimosan turhaakin turhempi blogi elämästä ja semmoisesta on tuonut ihan oikeasti luokseni noin ihastuttavia persoonia.

Se on se syy, miksi yritän jatkaa, ainakin hetken verran. Ehkä into palaa vielä.

No mut, mietitte toki että mitähän mulle kuuluu. Kaikenlaista tavallista ja sitten vähän epätavallisempaa: tanssin wanhat tossa perjantaina. Oli ihanaa, mutta myös ihanaa että ne on nyt ohi. Tästä lähti käyntiin sitten vika vuosi lukiossa. Mahtavaa. Joo, mulla on ollut kivaa nää kaksi vuotta, mutta kyllä kakkosen kyynisyys on vähän iskenyt... Elämä on jännää enkä malta odottaa seikkailujani jatko-opintojen parissa. Plus penkkarit on parhautta.

Veljen kuvat vanhoista ei oikein onnistunut enkä kehtaa varastaa hirveetä määrää kuvia muilta, joten tossa nyt vaan jonkinnäköinen kuva musta ja mekostani - myöhemmin ehkä parempia, jos jaksan lisää vanhoja muistella. Tanssin tosiaan tyttöparina, koska koulussani on paha poikavaje ja tuntui kuitenkin loppujen lopuksi paremmalta tanssia hyvän kaverin kanssa, kuin jonkun ihan randomin (kyselin niitäkin, mutta kukaan poika ei suostunut oikeesti oon ihan hirmu katkera). Kuvassa pyörittämäni tyttö ei edes ole parini, kikapoon parinvaihdot menossa...

Mutta, voisin kyllä tässä painottaa miten kivaa oli tanssia tyttöparina. Oli jotenkin niin mahtavaa, kun molemmilla oli hyvin yhteensopivat, mutta kuitenkin ihan erityyliset mekot, näytettiin tosi hyvältä, ollaan melko samanpituisia, joten oli miellyttävää tanssia (jossain treeneissä tanssin vähän pidemmän tytön kanssa ja olin jo silloin ihan kriisissä), tyttövoimaa, vaihdeltiin miehen roolia tasaisesti ja joissain tansseissa oli paljon hauskempaa olla mies. Olin aluksi vähän epätoivoinen, kun paria ei meinannut löytyä ja tyttöpari oli oikeasti viimeinen vaihtoehtoni, mutta koska treenejäkin oli niin paljon, oli ihanaa tanssia miellyttävän, tutun ihmisen kanssa. Niin paljon awkwardeja välejä sielläkin näki, kun perus taidelukiotyylillä parit löytyy about näin: "hei moi astuit just ensimmäistä kertaa sisään uuteen kouluusi, mutta täällä on vähän poikia ja mulla ei ole paria, TANSSI MUN KAA PLIIS!?" Miessukupuolen perässä juokseminen tuntui musta ihan kauheelta ja väärältä. Kadetin kanssa olisin halunnut tanssia, koska siihen ei kauheesti mahdollisuuksia muuten ole, mutta koska nekään ei tänä vuonna vanhoihin osallistunut, olin tosi tyytyväinen tähän lopputulokseen. Mulla on koko loppuelämä aika tanssia tyylikkäiden miesten kanssa.

Minä ja tärkeimmät: kokis, fresita ja ruoka. Kiharani kuolivat jo aikoja sitten.

Sitten mentiin meille kahden kaverin kanssa syömään, äiti oli tehnyt herkkua, juteltiin, kuunneltiin musaa, oltiin iloisia. Jee. Virallisia jatkoja tai illallista ei siis oltu saatu aikaiseksi, harmillista kyllä - mut kyllä jaksan odottaa risteilyä. Olin niin väsynyt, että ehkä oli ihan hyväkin lojua ilta kotona. (En silti osannut mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan.)

Nyt odottelen innolla loppuvuoden seikkailuja. Kohta on kevät ja tosiaan se vanhojen risteily; Skotlannin reissu; kaikki hauskat juhlat; taidehörhöilyä; palkkaa taidehörhöilystä; kesäloma ja sen alku; yhden parhaista ystävistä valmistuminen ja loppukonsertti; (ainakin toivottavasti) Ruisrock ja Bastille; täysi-ikäistyminen; abivuoden alku telttailuperinteellä koulun edessä; ekat kirjoitukset, yliopistoon haku; ehkä Lontoossa käyminen... Oijoi, niin paljon ihanaa, en malta odottaa! Tällä viikolla vietän aikaa kavereiden kanssa ja käyn retkeilemässä Savonlinnassa, ensimmäinen kertani siinä kaupungissa ikinä. Oon aika onnellinen, sanoisin.

Kerkko Koskinen Kollektiivi - Vuodet

Nyt ollaan isojen asioiden äärellä

Teatteriproggiksen ensi-ilta eilen, ensimmäisen ensi-iltani ikinä. Tähän vois melkein tottua, mietin sen jälkeen, ja niin mä ehdinkin jo. Miten tyhjältä tuntuukaan huomenna, kun esitystä ei ole... Entä perjantain jälkeen, kun koko proggis on jo ohi?

Ei homma pelkästään ruusuilla tanssimista ole ollut. Kamalaa kiirettä, ongelmia, kireyttä, pitkiä päiviä koululla... Mutta se on ihan normaalia, ja saatiin kuin saatiinkin esitys kunnialla kasaan. Upeeta kuulla kehuja; upeeta saada halaus esityksen jälkeen ystävältä; upeeta seistä lavalla, kun tietää tasan tarkkaan mitä tekee; olla hetken joku muu. Yleisö unohtuu ja sitä tekee vaan. Olosuhteiden takia en ole päässyt aikaisemmin kokeilemaan hirveästi teatteria, nyt se melkein hävettää. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.

Kom våren, kom skratten, kom tårarna om natten

Oli oikein ihana kevään ensimmäisen viikonloppu hyvien ystävien (ja keksien) seurassa. :-----) Illalla riehuttiin yhden kaverin kanssa kahdestaan ulkona, saatiin yksityiskeikka treenikämpän pihalla ja katseltiin kaunista kuutamoa. En oikein edes tiedä, mitä tällä viikolla on tapahtunut... Yhtäkkiä on vaan perjantai. Aika menee niin hirmu nopeasti, tänään (tunnin päästä!) pitääkin napsutella Wilmaan pikapikaa kurssivalinnat ja huijui, oli paljon vaikeampaa valita niitä, kun nyt niillä on oikeasti väliä. Toivon vaan että saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan, mut onneksi aina voi mennä itkemään opolle. Ensi lukuvuoden odotuksia on uudet ihmiset, paljon psykologiaa ja ruotsia, teatteriproggis, musikaalin lavastus, elokuvakurssit ja tietysti wanhat sekä Edinburghin reissu. c:

Kävin tänään kävelyllä ihanassa kevätsateessa, oli kyllä oikeasti aika viileää, mutta suojaisassa metsässä kädet tiukasti takintaskussa oli ihan mukava lämpötila. Shortsit mulla on itsepäisesti jalassa, nyt on kevät ! Olen kuunnellut ahkerasti ihastuttavan Lalehin Vårens första dag -biisiä. Opin leikisti vähän ruotsia samalla (sain viime kokeesta 7½, ei oikein opiskelu motivoinut... nyt yritän ihan oikeesti panostaa tän viimeisen jakson kunnolla).

Edingburgh, HERE WE COME

Olin jo ihan masis, kun mainitsemani skotlantikurssi koulussani vaikutti olevan toteutumatta... Mutta äsken löysin sen sittenkin ilokseni kurssitarjottimelta! Olen niin onnellinen, oikeesti itken kohta yhyy mitä tää on mitä tää on tää on TOTTA, tää on Kohtalo.

Rakas päiväkirja,

tänään osoitin vähän mieltäni.
Paleltaa vieläkin.

Soy el bacalao = minä olen turska

"Mi gran ídolo se llama Patrick Wolf. Es un cantante inglés. Me encanta su música pero es muy original y genial. Tiene 29 años y su cumpleaños es un mes antes mi cumpleaños. Sus discos se llaman Lycanthropy, Wind in the Wires, The Magic Position, The Bachelor, Lupercalia y Sundark and Riverlight. Yo tengo The Magic Position, The Bachelor y Sundark and Riverlight. Me pareca The Bachelor es el mejor aunque me encantan todos. Patrick me parece muy simpático. Su concierto es el mejor día de mi vida. Dos mis amigas son fanaticás tambien y vamos a ir a su concierto más tarde."

Upea espanjan kirjoitelmani; tähän asti toinen koulutekstini Patrick Wolfista. Olen päättänyt kirjoittaa aina Patrickista, jos se sopii tehtävänantoon. Es mi ídolo! Tuskin nuo 103 sanaa (joista osa on englanninkielisiä levynnimiä trolololol) ovat läheskään virheettömät, mutta olen kyllä aika ylpeä. Hah! Ja jotain oon sentään tänään saanut tehtyä, vaikka suunnitelmissa oli vaikka mitä koulupanostusta... Ehkä vielä tässä illalla räpellän jotain muutakin, kuten maantiedon kotitehtävän, jonka palautuspäivä lähentelee uhkaavasti.

Skotlanti mielessäin

Mä olen ihminen, joka kutsuu ulkomailla hotellia kodikseen vietettyään siellä kaksi vuorokautta. Thaimaassa ärsyynnyin syvästi "suomalaisturisteista" tajuamatta oikein, että olin itsekin yksi heistä. En tunne oikein kuuluvan minnekään, ikinä, koskaan, toisaalta sopeudun ihan mihin vain. Suurkaupunkien valot herättävät vapaudentunteen. Pienempänä itkin itseni uneen ja ajattelin: "haluan kotiin", vaikka nukuin omassa vuoteessani. Tällainen juurettomuus ei välttämättä ole ihan tervettä, mutta totesin, että sitä voi käyttää hyödyksi.

Olen jo pitkään haaveillut ulkomailla asumisesta, edes lyhyen aikaa. Vaihtovuosi kuulosti houkuttelevalta, mutta oli aika mahdottomuus eikä lukion keskelle heitettävä vuosi ulkomailla ehkä kuitenkaan olisi ollut minulle ihan ideaalein vaihtoehto. Sen sijaan totesin, että voisin lähteä joko a) au pairiksi tai b) yliopisto-/ammattikorkeakouluvaihtoon. Viimeaikoina kuvaan on astunut vielä kolmas vaihtoehto, joka kuulosti aluksi ihan hirveän hurjalta, mutta joka vaikuttaa nyt ihan mahdolliselta: yliopisto-opinnot kokonaan Skotlannissa.

Olen jo pitkään rakastanut Iso-Britanniaa syvästi. Harry Potterit oli jo ihan pienenä maistiainen brittiläisyyttä ja katselin perheeni kanssa Neiti Marplea, Hercule Poirot'ta ja Sherlock Holmesia sun muuta vastaavaa. Charles Dickens on lempikirjailijoitani, Ylpeys ja ennakkoluulo eräs lempikirjoistani, Downton Abbey ja muut brittipukudraamat ovat suuri rakkaus, identiteettiini kuuluu vahvasti Doctor Who, rakastan teetä ja brittiaksenttia. Intohimoni on aikalailla aina kohdistunut lähinnä Englantiin, mutta sitten kuulin opiskelun Skotlannissa olevan ilmaista EU:sta tuleville opiskelijoille ja ihan hirveästi kehuja siellä juuri olleelta ystävältäni.

Glasgow University.

Aloin miettiä, et hitto, ei se opiskeleminen siellä maailmankolkassa olisi mitenkään mahdoton ajatus. Toisaalta neljä vuotta ulkomailla tuntui aluksi hirveän pitkältä ajalta, mutta toisaalta, mikä mua Suomessa pidättelee? Oon tälläinen pikkulintu, joka muutenkin haluaisi lepatella suuriin seikkailuihin. Miksei siis Skotlantiin? Neljä vuotta on loppujen lopuksi aika lyhyt pätkä elämässä, se avartaisi ihan hirveästi maailmaani. Tää on sitäpaitsi aika hiton kohtalonomaista jälleen kerran, kaverini reissu Glasgow'hun (ja identiteettikriisi, vähän kaiken uudelleenjärjestely pääni sisällä) sattui juuri näihin aikoihin. Muuten ajatus ei olisi yhtään niin houkutteleva, vaikka olisi se muutenkin herättänyt mielenkiintoni.

Ensi vuonna koulussamme on ainakin suunnitteilla kurssi ulkomailla opiskelua harkitseville, keskitytään varsinkin Skotlantiin ja siihen kuuluu myös matka Edinburghiin. Olen niin menossa! Ei siitä haittaakaan ole ja veri vetää ulkomaille. Vähän kyllä hämmentää, kun nyt tämä ajatus ei kuulosta enää ollenkaan niin absurdilta kuin aluksi, siis ihan oikeesti voisin löytää itseni Glasgow'sta tai Edistä tai jostain, jos vain oikeasti haluan. Huhhuh.

Joka ilta kun lamppu sammuu

Toi kirja sattui mun silmiini kirjastossa, ja awwwwww se on niin söpö! Patrick Wolfin levy The Magic Position oli ihan pakko-ostos, kun näin sen tänään levykaupassa. Hihi nyt mulla on kolme sen levyä (mutta rahatilanne taas vähän niin ja näin...)! Maalasin myös avaruutta, sotkin samalla vähän housujani, istuskelin sporassa, tapasin kaimani ensimmäistä kertaa ikinä, join glögiä, söin ilmaista ruokaa ja noh mitäköhän muuta... Normipäivä.

Huomenna on kouluni 110-vuotisjuhla ja saadaan kakkua, koulun jälkeen olen menossa mummolaan yöksi, viikonloppuna puurran ahkerasti (koeviikko alkaa jo ensi viikolla!!!!!!!!!! apua!), veli täyttää täydet 20 sunnuntaina, mutta perheen kesken juhlitaan vasta myöhemmin. Huomiseksi olisi pitänyt miettiä mediatunnille jokin ei-niin-onnistunut brändi paranneltavaksi... Ei tietenkään näin lyhyellä varoitusajalla tule mitään mieleen.

Oon ihan hirveän väsynyt ja sekaisin siitä, et mikä päivä on. Pitäis mennä nukkumaan.

Melkein viikko lukiolaisena

Hih, ihan kivasti on mennyt! Kouluni todellakin on ihana, mutta nyt on vähän väsyväsy olo... Heräsin puoltoist tuntia ennen aikojani, enkä nukkunut viime yönä kovin kummoisesti, ja pääsin koulusta vasta viideltä. Onneks sentään en joutunut kahdeksaan kouluun, kuten maanantaina samaan aikaan loppuvana päivänä (yksi hypäri sentään välissä). Huomenna sit onkin lyhyempi päivä.

Joten joo, hyvä fiilis on!! Vaikka kurkku on ollut aika kipeenä ja vähän kipee olo muutenkin ja unohdin eilen ottaa allergialääkkeen ja matematiikka aiheuttaa jo tuskaista puudutusta mieleeni ja koulurakennuksessa on tosi kuumaa ja hirveesti portaita ja vieläkin on vähän hämmentynyt olo. Mutta eteenpäin mennään ja kivaa on! c: Olen todella onnellinen että pääsin juuri tähän kouluun, porukka ja tunnelma on mahtavavaa, kuten myös tietysti eri ilmaisuaineet (pääsin/pääsen kokeilemaan puheilmaisua ja teatteria jo tässä jaksossa :3).

Tajusin, etten kai lukenut kesällä kuin kaksi kirjaa... Toisen luin vikalla viikolla. Eh, lukutahtini on hidastunut ja harventunut. Loppukevennyksenä minä + se viime viikolla lukemani ihanaihana novellikokoelma Maagista ajattelua jumalaltani Augusten Burroughs:ilta. Se elää!

Patrick Wolf - The Falcons

what brings you joy, will take your tears
you've been holding back too many years
but you were down and out of luck
now side by side, we're looking up
finally

Kesä on ohi (melkein)

Ylihuomenna alkaa lukio, hui! Hiukan jännittää, mutta yllättävän vähän ottaen huomioon, että yleensä jännitän kaikkea mahdollista hirmuisesti.

Kesään on mahtunut kaikkea mukavaa: jäätelöä, uusia ja vanhoja kavereita, kuumiakin päiviä, kaupungissa pyörimistä, ensimmäinen järjestelmäkamerani, hyviä kirjoja, pari kautta Doctor Whota, uusia vaatteita ja kaikkea muuta kivaisaa, hyviä elokuvia, pitkään nukkumista, lokkien väistelyä, rapujuhlat, kirjoittamista, musiikin kuuntelemista... Uimaan en kertaakaan uskaltautunut, koska en edes kovasti pidä uimisesta ja merivesi nyt vaan on niin helvetin kylmää.

Uusi koululaukku vanhan ja vähän rikki menneen tilalle sekä söpöt rakkauspakkaustennarit syksyksi. Molemmat H&M:stä.

Syötiin viikko sitten rapuja syntymäpäivieni kunniaksi perheen kanssa. :---) Pakko sanoa, että mulla on aikas ihana perhe! Vaikka veljiä tuleekin nähtyä välillä ihan liian harvoin.