Sarjojen loput ovat aina kauheita, mutta nyt en ole ihan yhtä tuskissani - olen toki suruissani, mutta nämä ovat kunnolliset hyvästit ja olen siksi onnellinen: How I Met Your Mother loppuu juuri silloin kun sen kuuluukin.
Kaikki eivät ehkä ole samaa mieltä kanssani. YHDEKSÄN KAUTTA? Yhdeksän vuotta, jotka johtavat lopulta - enemmän tai vähemmän mutkitellen - romantikko Ted Mosbyn tulevan puolisonsa ja lapsiensa äidin tapaamiseen. Jonkun mielestä vitsi on vanhentunut, ja sarjan olisi pitänyt loppua jo aikoja sitten. "Se on kestänyt liian kauan."
Ja vitut on. How I Met Your Mother on tasaisen hyvä sarja: jokainen jakso aiheuttaa naurunremakoita, mutta suurimpia vahvuuksia on se, että aina välillä saa myös itkeä. Näin erään haastattelun, jossa pari näyttelijää sanoi sitä, että How I Met Your Mother toimii siksi, että sillä on sydäntä - sarjan huumori on ovelaa, mutta koskaan sarja ei ole menettänyt aitouttaan. Hahmoihin kiintyy aivan erilaisella tavalla, kun näkee niiden vuosien saatossa kokemat muutokset ja kehityksen. Minun oma matkani Tedin ja kumppaneiden elämää seuratessa ei ole kestänyt läheskään yhtä kauaa kuin niiden, jotka ovat päässeet heti vuonna 2005 sarjan kyytiin, mutta hahmot ovat minulle aivan yhtä tärkeintä pikakelauksesta huolimatta (maratoonasin kesällä kipeänä kaikki kahdeksan kautta reilussa viikossa...). Rakkauden ja unelmien tavoittelun lisäksi tärkeäksi teemaksi nousee ystävyys. Koska loppujen lopuksi se on kaikkein, kaikkein, kaikkein, kaikkein tärkeintä: sen vahva painottaminen on suuri plussa minun silmissäni.
Viimeinen jakso ennen tunnin mittaista finaalia, ja minä itkin - taas. Minulle tulee näitä ihmisiä ikävä, koska he ovat minulle aitoja. Mutta olen onnellinen siitä, että saan nähdä tarinan päätöksen. Se, miten "Mother" on tuotu luontevasti katsojille tutuksi jo ennen tapaamistaan Tedin kanssa, antaa tälle mysteeriolle vihdoin kasvot. On ihanaa, että saa tuntea jo tämän viehättävän ja aivan yhtä aidon hahmon, on ihanaa että saa luottaa siihen että Ted on "hyvissä käsissä" ja saa lopulta onnensa. Tarinan päättyminen näin komean tien jälkeen on itsessään mahtava saavutus: aika uhkarohkea projekti tekijöiltä! Mitä jos rahoitus olisi kesken kaiken lopetettu, niin kuin hirveän monille loistaville sarjoille käy?
How I Met Your Mother on antanut minulle niin paljon niin lyhyessä ajassa. Iloa, surua, haaveita, ymmärrystä itsestäni. Se on nuoruutta, kasvamista, ystävyyttä, vaikeuksien kanssa painimista, epätoivoa ja ennen kaikkea uskoa siitä, että kaikille meille on olemassa oma keltainen sateenvarjomme. Minä tiedän, että tulen vielä palaamaan Tedin, Barneyn, Marshallin, Lilyn ja Robinin pariin. Ja tiedän, että itken sekä surun että onnen kyyneleitä ensi tiistaina, kun pääsen näkemään kaikkien aikojen viimeisen HIMYM-jakson.
“You can't cling to the past, because no matter how tightly you hold on, it's already gone.”
