No, mä olen taas tietokoneellinen ihminen, ollut jo melkein viikon! Saatiin uusi kovalevy veljen ystävällisellä avustuksella (oon ite ihan urpo tällaisten juttujen kanssa), nyt kelpaa taas datailla. Jollain tosi masokistisella tavalla pidän myös siitä tunteesta, kun saa taas rakennella omaa tietokoneimperiumiani: etsiä parhaat mahdolliset ohjelmat, pitää kansiot puhtaana kaikesta turhasta, aloittaa kirjoitusprojektit alusta, etsiä uudestaan ne kaikista legendaarisimmat jutut. Tällä hetkellä tallentelen levyjä koneelle, vaikka pitäisi kirjoittaa olla jo kirjoittanut puhe keskiviikkoa varten.

Koulun suhteen elän kovinkin kiireeisiä aikoja, mutta yritän olla stressaantumatta. Onneksi suurin osa akuuteista jutuista on jo melkein pois alta, sitten pääsen nauttimaan taiteesta, ystävistä, teatterista ja viikonlopusta ilman töitä.

Mutta, mulla onkin nyt sulle kysymys:

Viime viikolla pari kaveriani heitti linkin tähän haasteeseen. Päätin, että hei, tässähän on pointtia. Ohjeet löytyvät nettisivuilta, mutta tiivistettynä: postaa sadan päivän ajan sosiaaliseen mediaan hashtagillä #100HappyDays kuva asiasta, joka tekee juuri tänään sinut onnelliseksi.

Itse postaan kuvani twitteriin ja olen menossa päivässä numero neljä. Pienen muutoksen jo huomaa: olen jo aiemmin opetellut ahkerasti optimismia, mutta kun tajuaa että päivän kuvan päättämisen vaikeus johtuu vain siitä, että ilahduttavia asioita on liikaa, ei voi olla olematta tyytyväinen. Iloisiin asioihin kiinnittää myös enemmän huomiota, koska tietää, että päivän päätteeksi on täytynyt yksi asia ikuistaa. 

Minun ongelmani on se, että minut tekee onnelliseksi usein sellaiset pienet asiat, joita on hankala tai mahdotonta kuvata. Perjantaiaamuna ihailin pilviverhon läpi suodattuvaa valoa, mutta kännykkäkameralla se ei olisi ollut minkään näköinen. Erään naisen kauniit tatuoidut kädet; juna-aseman miehen tapa nojailla sateenvarjoonsa; toisen miehen kirkasvärinen kaulahuivi; naisen suloiset vaaleanpunaiset hiukset; ruotsinkieliset lapset, joita ei haittaa että vähän änkytän puutteellisen kielitaitoni takia. En kehtaa kysyä kadulla satunnaiselta ihmiseltä: "hei, saanko ottaa sinusta kuvan ja laittaa sen nettiin, koska teet minut tänään onnelliseksi". Ehkä vielä sadan päivän aikana kerään rohkeuteni ja jaan iloa ympärilleni kysymällä juuri sitä.

Päivittelen tämän projektin edistymistä myöhemmin. :----) Suosittelen lämpimästi kokeilemista!

Kiitos mulle ja sulle ja kaikille

Pacific! - Sunset Blvd

Iloisia asioita tapahtuu elämässä: mä sain töitä, ainakin pariksi viikonlopuksi. Saan tosi hyvää palkkaa ja raha tuleekin tarpeeseen, koska olen köyhä opiskelija ja kevään Skotlannin matkakin lähestyy... (IIIIH!) Nyt tuntuu, että vihdoin asiat menevät siihen suuntaan kun kuuluukin. Tiedossa on paljon hauskoja juttuja ja mä tiedän jo nyt, mihin suuntaan lähden seuraavaksi elämässä eteenpäin. Vaikka asioita pitää vielä selvitellä, ollaan todellakin plussan puolella!

Seuraavaksi kaikki mahtavat suunnitelmat pitäisi sitten toteuttaa. Apua.

Nyt loppuloman mä hypin ympäri Suomea. Jee!

Huonon bloggaajan tunnustukset

Niin, oon huono. Pitkään aikaan en ole saanut inspiraatiota; ei ole ollut mitään kertomisenarvoista, ehkä. Tällä hetkellä en koe tarvetta kirjoittamiselle, elämäni edes pienelle lukijakunnalleni julkiseksi tekemiseen. Yksinkertaisesti, ei ole vaan kiinnostanut. Olen myös huono blogien lukija. Vasta äsken pitkästä aikaa bloggeriin kirjauduttuani tajusin, että koko lukuluetteloni on maagisesti tyhjentynyt. En tajua. Olen siis täysin ulkona monien, monien blogien maailmasta.

Mietin jo, että miksi edes vielä roikotan tätä blogia bittiavaruudessa... Sitten muistin, mitä olen tätä kautta saanut: ihania sanoja kommenttien muodossa ja tutustunut kahteen ihanaan ihmiseen. Kyllä, puhun teistä, Nelli ja Katariina! (Nelli: kirje on tulossa. kohta. kun ehdin. olen myös huono kirjekaveri.) Ilahduttavaa, miten jokin välillä niin oudolta tuntunut instituutio kuin Mimosan turhaakin turhempi blogi elämästä ja semmoisesta on tuonut ihan oikeasti luokseni noin ihastuttavia persoonia.

Se on se syy, miksi yritän jatkaa, ainakin hetken verran. Ehkä into palaa vielä.

No mut, mietitte toki että mitähän mulle kuuluu. Kaikenlaista tavallista ja sitten vähän epätavallisempaa: tanssin wanhat tossa perjantaina. Oli ihanaa, mutta myös ihanaa että ne on nyt ohi. Tästä lähti käyntiin sitten vika vuosi lukiossa. Mahtavaa. Joo, mulla on ollut kivaa nää kaksi vuotta, mutta kyllä kakkosen kyynisyys on vähän iskenyt... Elämä on jännää enkä malta odottaa seikkailujani jatko-opintojen parissa. Plus penkkarit on parhautta.

Veljen kuvat vanhoista ei oikein onnistunut enkä kehtaa varastaa hirveetä määrää kuvia muilta, joten tossa nyt vaan jonkinnäköinen kuva musta ja mekostani - myöhemmin ehkä parempia, jos jaksan lisää vanhoja muistella. Tanssin tosiaan tyttöparina, koska koulussani on paha poikavaje ja tuntui kuitenkin loppujen lopuksi paremmalta tanssia hyvän kaverin kanssa, kuin jonkun ihan randomin (kyselin niitäkin, mutta kukaan poika ei suostunut oikeesti oon ihan hirmu katkera). Kuvassa pyörittämäni tyttö ei edes ole parini, kikapoon parinvaihdot menossa...

Mutta, voisin kyllä tässä painottaa miten kivaa oli tanssia tyttöparina. Oli jotenkin niin mahtavaa, kun molemmilla oli hyvin yhteensopivat, mutta kuitenkin ihan erityyliset mekot, näytettiin tosi hyvältä, ollaan melko samanpituisia, joten oli miellyttävää tanssia (jossain treeneissä tanssin vähän pidemmän tytön kanssa ja olin jo silloin ihan kriisissä), tyttövoimaa, vaihdeltiin miehen roolia tasaisesti ja joissain tansseissa oli paljon hauskempaa olla mies. Olin aluksi vähän epätoivoinen, kun paria ei meinannut löytyä ja tyttöpari oli oikeasti viimeinen vaihtoehtoni, mutta koska treenejäkin oli niin paljon, oli ihanaa tanssia miellyttävän, tutun ihmisen kanssa. Niin paljon awkwardeja välejä sielläkin näki, kun perus taidelukiotyylillä parit löytyy about näin: "hei moi astuit just ensimmäistä kertaa sisään uuteen kouluusi, mutta täällä on vähän poikia ja mulla ei ole paria, TANSSI MUN KAA PLIIS!?" Miessukupuolen perässä juokseminen tuntui musta ihan kauheelta ja väärältä. Kadetin kanssa olisin halunnut tanssia, koska siihen ei kauheesti mahdollisuuksia muuten ole, mutta koska nekään ei tänä vuonna vanhoihin osallistunut, olin tosi tyytyväinen tähän lopputulokseen. Mulla on koko loppuelämä aika tanssia tyylikkäiden miesten kanssa.

Minä ja tärkeimmät: kokis, fresita ja ruoka. Kiharani kuolivat jo aikoja sitten.

Sitten mentiin meille kahden kaverin kanssa syömään, äiti oli tehnyt herkkua, juteltiin, kuunneltiin musaa, oltiin iloisia. Jee. Virallisia jatkoja tai illallista ei siis oltu saatu aikaiseksi, harmillista kyllä - mut kyllä jaksan odottaa risteilyä. Olin niin väsynyt, että ehkä oli ihan hyväkin lojua ilta kotona. (En silti osannut mennä tarpeeksi aikaisin nukkumaan.)

Nyt odottelen innolla loppuvuoden seikkailuja. Kohta on kevät ja tosiaan se vanhojen risteily; Skotlannin reissu; kaikki hauskat juhlat; taidehörhöilyä; palkkaa taidehörhöilystä; kesäloma ja sen alku; yhden parhaista ystävistä valmistuminen ja loppukonsertti; (ainakin toivottavasti) Ruisrock ja Bastille; täysi-ikäistyminen; abivuoden alku telttailuperinteellä koulun edessä; ekat kirjoitukset, yliopistoon haku; ehkä Lontoossa käyminen... Oijoi, niin paljon ihanaa, en malta odottaa! Tällä viikolla vietän aikaa kavereiden kanssa ja käyn retkeilemässä Savonlinnassa, ensimmäinen kertani siinä kaupungissa ikinä. Oon aika onnellinen, sanoisin.

Kerkko Koskinen Kollektiivi - Vuodet

Doctor Who ja vähän opiskelijaelämää

Heiluin koululla muutaman tunnin, vaikkei ollut edes koetta - näytelmän käsiohjelma ja muutama muu juttu vaativat työstämistä. Oli huono päivä. Koulun koneet eivät toimineet, oli kylmä, koulun kameran akku oli lopuillaan (onko niin vaikeaa ladata ne oman käyttönsä lopuksi?), en vieläkään osaa repliikkejäni (koska en ole harjoitellut kunnolla), meinasin myöhästyä enkä ehtinyt syödä aamulla kunnolla.

Kokistölkki ja nuudeliannos pelastivat mun päiväni.

Viikonloppuna oli kuitenkin kivaa. Doctor Whon 50-vuotisjuhlajakso tuli, juhlistettiin sitä ystävien kanssa. Sain tulevan joululahjani eli jumalattoman söpön TARDIS onepiecen koekäyttöön merkkipäivän kunniaksi. Leivoin varmaan ensimmäistä kertaa ikinä ihan itse kakun, mutta eeppisyys vähän latistui, kun sininen väri loppui kesken ja minitardisista tulikin aika vihreä. Mun fanityttönörttikaverit on parhaita, oli ihanaa katsoa jakso joukolla!

Minulla on kommentteja ja ajatuksia jaksosta, muttei aikaa kirjoittaa niitä ylös. Voisin myös kertoilla, miten teemaherkut on saatu aikaan. Katselkaa kuvia. Katselkaa Doctor Whota. Peace and love and bananas. To be continued.

Look forward, don't look back (kliseinen lyriikkaotsikko)

Surullinen asia on, että en ole edelleenkään muuton jäljiltä tietoinen siitä, missä mun kameran laturi on! Kuvamateriaali on siis vähäistä ja säälittävää, mutta kerronpas silti vähän kuulumisia!

Tänään tapahtui maaginen asia: sain ensimmäisen opintotukeni!!!!!!!!!!!11 Olen aika köyhä ihmisparka, joten yhtäkkiä tilille ilmestynyt raha teki minut hyvin hyvin onnelliseksi. Yritän hirveästi säästää, koska SKOTLANNIN MATKA (josta turisen lisää myöhemmin, kun itsellekin yksityiskohdat tarkentuvat!). Hankintalistalla taitaa olla kuitenkin ainakin syyskengät (en omista) ja ehkä joku perusneule. Kampaajallakin pitäisi käydä, löysin juuri aika lupaavan oloisen ja halvan paikan, jonne yritän vielä huomenna tai ylihuomenna - tiistaina on jo koulukuvaus, ja otsatukkani on ihan kaamea ylipitkä pehko, kun en ole viitsinyt siistiä kampaajalle menon ollessa jo niin pitkään suunnitelmissa. Haluan kerroksia, vähentää pituutta ihan ronskisti ja jotain hauskaa otsatukalle.

Jos ette sattuneet tietämään, Ghostbustersin tunnarin soittaminen ukulelella on henkisesti kehittävintä puuhaa mitä voi olla! Satuin löytämään kirjastosta lasten ukulelenuottikirjan ja tuntemattomien biisien joukosta ton hauskan löysin, ilta menikin sitten Postimies Patea ynnä muuta lauleskellen ja uken kielien kanssa räpeltäen. (pitäisi oikeesti vaihtaa joskus kielet, mutta mua pelottaa! ehkä mä vaan pakotan kitaraa soittaneen isoveljen siihen puuhaan)

Samalla reissulla löysin kirjaston poistohyllystä ihan mahtavan löydön 50 sentillä: The Sky Is Everywhere -nimisen Jandy Nelsonin nuortenkirjan. Olen ollut aika ennakkoluuloinen kyseistä genreä kohtaan, mutta toi on erittäin iloinen yllätys! Ensinnäkin jo pelkkä kirjan ulkoasu: teksti on sinistä, välissä on kuvia erilaisista runoista esimerkiksi kahvimukeihin kirjoitettuna. Kerronnassa on käytetty rakastamiani kauniita yksittäisiä ajatuksellisia lauseita, jollainen kirjan nimikin on. En ole lukenut kirjaa vielä loppuun, mutta nopeasti edistyin sen innoittamana (yhteiskuntaopin tunnilla on esimerkiksi loistavaa aikaa lukea).

Joten, kaikki on tällä erää hyvin ja iloisesti! Olen miettinyt vähän teemapostauksia, joita kirjoittelen kunhan ehdin: ajattelin esimerkiksi kertoa elämäntapamuutoksista, joita pyrin tekemään, sekä vähän koulustani ja lisää kulttuurillisista mielenkiintoisista asioista (kuten elämäni ensimmäisistä taidenäyttelyn avajaisista ensi viikolla!). Loppuun vielä pakko lisätä yksi uusi lempibiiseistäni. Ihana!

Castlecomer - Danny's Den

Se on kesä valeasussa

Tältä kuulosti kesä 2013. Tuunailin äsken tutor-paitani huomista varten; kaipaan jo kesälomaa, mutta toisaalta oon innoissani koulun alkamisesta. Kaverit, uudet ihmiset ja kokemukset, pari ihan mahtavaa kurssia heti ekassa jaksossa, musikaalin lavastus, teatteriproggis, kakkosena pahistelu (oon oikeesti vaan ihan jumalattoman sympaattinen ja kiltti), kalenterin pikkuhiljaa täyttyminen... Rakastan syksyä, vaikka se nyt onkin tullut liian nopeasti. Iloisin mielin uuteen kouluvuoteen, uuteen vuodenaikaan! Edinburghin seikkailu lähestyy ja olen onnellinen.

Se melkein meni jo!

Oho! Kesäloma on jo melkein ohitse! Tiistaina on taas aika palata kouluun. Eilen yöllä pakersin vielä itsenäisen uskonnonkurssini kanssa, enää kolme tehtävää ja essee jäljellä... Käyn ihan kohta aamulenkillä ja sitten väännän ne viimeiset tehtävät ja suunnittelen esseen ainakin. Sitä en tiedä, että milloin ehdin sen kirjoittaa. Maanantain ja tiistain välinen yö ei kuulosta edes niin pahalta.

Kaikenlaista on ehtinyt tapahtumaan: Ilosaarirock, joka meni l-o-i-s-t-a-v-a-s-t-i (jos olisin hyvä bloggaaja, olisin tehnyt siitä kunnollisen postauksen, mutta saa nähdä jaksanko enää jälkikäteen), olen lukenut hyviä kirjoja (Dorian Grayn muotokuva, Huomenna hän tulee, Sieppari ruispellossa on vielä kesken...), tapasin ihastuttavan Rilsin ja shoppailin ihanan mekon ja shortsit, olin viikon kipeä, olen katsonut kaikki kahdeksan How I Met Your Motherin kautta reilussa viikossa, katsonut yhden päivän aikana neljä musikaalia, hoitanut maailman ihaninta lasta, juhlinut seitsemättätoista syntymäpäivää sekä ihanan pienieleisesti että lähisuvun sekä lahtelaisten kavereiden kanssa. Jee. Olen suhteellinen tyytyväinen heinäkuuhuni, vaikka noiden kurssien kanssa vähän tulikin kiire. Ja ai niin! Tasan viikon päästä olen jo nukkunut ensimmäisen yön uudessa kodissa Puistolassa. Itken, kun pitää alkaa taas käyttämään busseja - vihaan niitä, mutta Puistola on sen verran syrjemmällä ja veikkaan, että se on kuitenkin miellyttävämpi tapa liikkua kuin juna+spora. RIP Mimosa♥Metro4ever :''''(

Tästä piti tulla ihan nopea postaus, mutta olen myös viimepäivinä ajatellut blogini suuntaa. Pitkään aikaan en ole kirjoittanut mitään, vaan ennemmin tehnyt kaikkea muuta (kuten kiipeillyt puussa). Kipeänä jouduin olemaan kahdestaan itseni kanssa ja pohdiskelemaan kaikenlaisia asioita - tajusin erään seikan, jonka älyäminen tekee minut ehkä onnellisemmaksi. Toivottavasti. Joka tapauksessa, toivon olevani jonkinlaisessa risteyskohdassa, ja suunta on ehdottomasti ylöspäin! Aion tehdä parhaani itseni vuoksi, because I'm worth it. 

Blogi on ollut välillä aivan unohduksissa ja välillä aivan turhan tuntuinen. Mutta miksen tekisi siitä työkalua onneen? Hyvät asiat pysyvät paremmin mielessä, kun niistä kirjoittaa. Kirjoittaminen on minulle luonnollista ja helppoa, se on aina selkeyttänyt ajatuksiani. Joten, tästä lähtien aion kirjoittaa elämänpositiivisella asenteella hyvistä hetkistä ja haaveiden tavoittelusta - varsinkin sen yhden, ei enää yhtään niin absurdin tai kaukaisen, josta kerron myöhemmin vähän lisää. :----)

Tänään olen menossa Suomenlinnaan kavereiden kanssa, huomenna on vaihtariksi lähtevän läksiäiset. Elämä on ihan kivaa, mutta lähiaikoina aika kiireistä. Muuton jälkeen mulla on varmaan enemmän aikaa kirjoittaa. Siihene asti, kuulemiin!

PS. DOCTOR WHO ! 12 ! 
PPS. Aion ehkä värjätä hiukset vaaleiksi! Se olisi aika hurja muutos, kun olen ollut aina aika tummahiuksinen, mutta vaihtelu virkistää. :--------)

Taikapapu

Ostin tänään Tigerista taikapavun uutta huonettani varten (muutetaan elokuussa hieman pienempään asuntoon). Tämä on niitä ! Saatte kuulla ja nähdä myöhemmin pavun vaiheista, jännityksellä odotan minkänäköinen otus sieltä tulee. Olen ihan uuno kyllä kasvien kanssa, mutta ehkä noin selkeillä ohjeilla onnistun papuni elossa pitämään. Sen nimeksi taitaa tulla Juan.

Muuta puuhailua: tapasin ystävän, poseerasin, katselin vauvalokkeja, tein melko onnistuneen egg in the basketin ja ruokaa, luin Dorian Grayn muotokuvaa, katsoin kaksi elokuvaa (Brave ja The Dark Knight), vertailin Tangledin erikielisiä dubbauksia. Tänään on hyvä päivä.

Hyvä aika datata? Ehkä.

Oikea vastaus on ei. Tässä kesäisen iloisia kuvia.

Ehkä tänään on se päivä

Tukka on astetta punaisempi ja sain eilen lahjaksi uuden repun, joka löytyi kohtalonomaisesti yksinäisenä reppurivin perältä. Kirje kotiovella ilahduttaa ja uudet ihmiset ja hymyt ja muiden suunnaton ilo. Lakanat saavat olla rypyssä ja mieli epävakaa. Nyt riittää vain tieto siitä, että minusta tulee isona seikkailija. Taivas on avoin, ja tähdet.

Tästä tulee paras kesä ikinä

the city will be reborn

Uusi amerikkalainen sähköpostittelukaveri ilahduttaa, samoin saippuakuplat, rento koulupäivä, huominen vapaapäivä, Hugleikur Dagssonin Huumorin musta kirja ja Woodkidin levy The Golden Age. Ja tietysti aurinko. Kaupunki on kaunis ja taas hereillä, ihmiset ovat iloisia istuskellessaan puistoissa. Ehdin kolme kertaa pihalle loikoilemaan, se oli ihanaa, ihanaa!

Vino maa ja hiekka olivat tarpeeksi saamaan minut rähmälleen maahan ja polven verille, se ei ollut mukavaa, mutta nauruahan se vain sai aikaan. Puolen tunnin päästä kaadoin limua juuri eilen ostamalleni hameelle, mutta se onkin taikahame ja tahrat hävisivät hetken päästä. HUU.

Mitä muuta? Olen onnellinen. Niin.

Kevät

Kevät on intiaaneja, saippuakuplia (myös sisällä), keksejä, aurinko ja sininen taivas, kiiltelevä merenpinta, yöllisiä seikkailuja, ystäviä, ruokaa, naurua ja vähän itkua, hassujen pienten tietokilpailujen voittamista vaikkei tiedä yhtään mitään, myöhään nukkumista, vappumarssi, Olavi Uusivirtaa, nostalgiaa, kaikenlaista pohdiskelua, ilosia ihmisiä, liikaa tekemättömiä koulutöitä (mutta lupaukset maksan huomenna). Olen juuri tällä hetkellä taas kovin onnellinen. En mä osaa sanoa tällä hetkellä oikein mitään, mulla on pitkästä aikaa taas niin kevyt olo. Pari kiveä on vierähtänyt ainakin väliaikaisesti pois sydämeltä.

Kom våren, kom skratten, kom tårarna om natten

Oli oikein ihana kevään ensimmäisen viikonloppu hyvien ystävien (ja keksien) seurassa. :-----) Illalla riehuttiin yhden kaverin kanssa kahdestaan ulkona, saatiin yksityiskeikka treenikämpän pihalla ja katseltiin kaunista kuutamoa. En oikein edes tiedä, mitä tällä viikolla on tapahtunut... Yhtäkkiä on vaan perjantai. Aika menee niin hirmu nopeasti, tänään (tunnin päästä!) pitääkin napsutella Wilmaan pikapikaa kurssivalinnat ja huijui, oli paljon vaikeampaa valita niitä, kun nyt niillä on oikeasti väliä. Toivon vaan että saan kaiken mitä tarvitsen ja haluan, mut onneksi aina voi mennä itkemään opolle. Ensi lukuvuoden odotuksia on uudet ihmiset, paljon psykologiaa ja ruotsia, teatteriproggis, musikaalin lavastus, elokuvakurssit ja tietysti wanhat sekä Edinburghin reissu. c:

Kävin tänään kävelyllä ihanassa kevätsateessa, oli kyllä oikeasti aika viileää, mutta suojaisassa metsässä kädet tiukasti takintaskussa oli ihan mukava lämpötila. Shortsit mulla on itsepäisesti jalassa, nyt on kevät ! Olen kuunnellut ahkerasti ihastuttavan Lalehin Vårens första dag -biisiä. Opin leikisti vähän ruotsia samalla (sain viime kokeesta 7½, ei oikein opiskelu motivoinut... nyt yritän ihan oikeesti panostaa tän viimeisen jakson kunnolla).

onneni on olla

Olen ollut todella onnellinen keskiviikosta lähtien. Haluaisin kertoa kuvinkin päivistäni, mutta nyt mulla on vaan sanoja ja tunteita. Iloisia asioita on tapahtunut vaikka millä mitalla. Viimeaikoina olen kyllä ollut hirveän väsynytkin, mutta ei se haittaa, nyt asiat tuntuvat taas kevyemmiltä. Elämä hymyilee.

Maanantaina tuli tieto tutoreiksi päässeistä, olin joukossa. :----) On hirveän hämmentävää, miten nopeasti aika kuluu. Viimeinen jakso menossa ja tuntuu kuin olisi vasta aloittanut. Odotan innolla tutorhommia, ja musikaalin lavastusta, ja Skotlannin matkaa, kesää, syntymäpäivääni, Doctor Whon seiskakautta (jota en ole vielä ehtinyt aloittamaan)... Huomista ja ylihuomista, visiittiä vanhalla kotipaikkakunnalla kavereita tapaamassa.

Tuntuu taas vaan siltä, että oon muuttunut ihan hirveesti vuosien aikana. Kuukausienkin. Toisaalta parempaan suuntaan, mutta oon mä edelleen melkein yhtä hukassa. Melkein. Se riittää. Mä riitän.

Pääsiäistä.

Paistaa aurinko ja on kevät ja olen kuitenkin niin kovin onnellinen. Kohta katson Jesus Christ Superstarin ja laulan taas ihan kikseissä mukana "what's the buzz, tell me what's happening?". Mulla on kaksi pääsiäismunaa ja paljon aikaa lukea kokeisiin ja A Dance With Dragonsia ja tehdä ihan mitä vaan. Pitäisi hakea kesätöitä ja itkettää ja naurattaa ja haha tätä on elämä.

    Eilen vietin oikein ihastuttavan päivän, vaikka aamun maantiedon koe sitä vähän varjostikin... Ei mennyt kovin hyvin, mutta kyllä mulla kaikesta oli jotain hajua. Illalla juhlin kaverini synttäreitä ja olin aamupäivällä sitten taas kotona. Olin unohtanut hammasharjan kotiin, ah sitä ihanaa tunnetta kun saa viimein harjata hampaat kaiken sen syömisen jälkeen. ♥ Pienet asiat tekevät mut onnelliseksi.

    En ole ihan varma loman aikataulusta, toisaalta nyt en jaksa tehdä mitään, mutta toisaalta ei huvittaisi olla vaan yksinkään koulukirjojen seurassa koko aikaa. Kaipaan seuraa. Huomenna olisi eräs hassunhauskalta kuulostava tapahtuma, mutten ole ihan varma uskallanko raahautua sinne. Voivoi. Mutta mä nautin keväästä ja pienistä suunnitelmista, joita mä teen koko ajan pienessä päässäni. Mä muutan omaa maailmaani pala kerrallaan.

Kuukävelyä pt. 2

NELJÄ PÄIVÄÄ?????? Oon ollut niin Patrick Wolf -fiiliksissä (ja kriiseillyt aika tavalla), etten ole tajunnut Walk The Moonin keikan olevan myös ihan kulman takana. Long story short: kuulin että fun. oli tulossa Suomeen keikalle, kiiruhdin hommaamaan lippua, huomasin, että Walk The Moon oli lämppärinä - olin kuullut bändistä, mutten ollut koskaan kuunnellut - ja päätin tutustua tuotantoon. Rakastuin totaalisesti. Keikalla porukka veti ihan uskomattomalla energialla, ja olin oikeastaan melkein pettynyt, että lämppäriosuus oli niin lyhyt (vaikka kyllä funkin veti aivan upeasti uauauah ♥). Keikan jälkeen Walk The Moonin poijjaat jäi ulkopuolelle odottelemaan, ja sain niiden kanssa kuvan. c: Ne oli ihan uskomattoman ihania sen pienen hetken perusteella. Kevin rupesi tökkimään Nickiä, kun kuuli nimeni: "her name is Mimosa, like mimosa!!" 8D

 (oon ihan hideous, mutta shhhh koska Walk The Moon ♥ en sit koskaan muistanutkaan julkaista tätä kuvaa täällä)

The perks of being a fangirl

Eilen illalla kuulin, että Very Potter -parodiamusikaalisarjan viimeinen osa tulee vihdoin nettiin kello kaksi Suomen aikaa. No, olihan mun pakko asettaa sitten herätys 1:45 ja kömpiä se katsomaan. Hermoilin, kun videoita ei kuulunut. Kun ne tulivat, hermoilin lisää, itkin, nauroin kuin hullu... En tiedä kauanko on siitä, että sain koko musikaalin loppuun (tunti?), mutta mä en pysty menemään nukkumaan. Liikaa tunteita. Pitäisi käyttää kyllä viimeiset kaksi tuntia hyödyksi, näen kaverini, enkä halua olla ihan väsynyt buzzkill.

Tää on niin outoa. Mä näin A Very Potter Musicalin jo melkein neljä vuotta sitten. Vähäksi aikaa koko juttu unohtui, mutta päädyin vuoden tauon jälkeen uudestaan sen pariin. Siitä asti olen ollut valtava fani. Tää ryhmä, Team StarKid, on vienyt mut monta kertaa uudestaan mun lapsuudenkotiini, Tylypahkaan. We gotta get back to Hogwarts... Mut nyt se on ohi. Kaikki loppuu. Nää vuodet Starkidin parissa on tosiaan ollut totally awesome, ja ne tulevat toivon mukaan vielä jatkumaan. Yks ajanjakso on silti ohi. Harry Potterin loppumisesta on jo piiitkä aika, mutta tämä oli oikeesti viimeinen loppunäytös.

Days Of Summer (A Very Potter Sequelista)

I don't wanna see you go,

but it's not forever, not forever

even if it was

you know that I would never let it get me down

you're the part of me that makes me better

wherever I go

so I will try not to cry

but no one needs to say goodbye

Me gusta la mañana, me gustas tú

Tältä mä näytän, kun katselen piirrettyjä lauantaiaamuna.

Olen taas ihan järjettömän iloinen. Nukuin pitkään, aloitin aamun lukemalla jälleen kerran yhden maailman söpöimmistä kirjoista läpi (sen nimi on Tytöissä on voimaa, siinä on ehkä 60 sivua ja se on täynnä söpöä elämäniloa ja -voimaa). Aamiaiseksi söin hedelmiä, katselin sitten vaan montamonta jaksoa Adventure Time'ia. Eilen illalla sain ihanaakin ihanamman sähköpostin, ja tiedän, että tulen saamaan postia tuolta ihmiseltä sekä Jeminalta. Söin keksejä ja katselin miehiä matkalla lahjomaan tyttöystäviään naistenpäivän kukilla, ostin vihdoinkin korjausteippiä voidakseni viimeinkin vaihtaa yhteen korttiin vastaanottajan uuden osoitteen, kävin Ateneumissa ja tunsin itseni niin pieneksi valtavien maalausten ja tarkkojen sivellinvetojen rinnalla, metrokuski toivotti hyvää kevätaamua, näin mielenkiintoisen ja viihdyttävän teatteriesityksen. Olen ehtinyt tehdä jo kaksi juttua viiden asian listaltani, ja päivä on vasta nuori. Tunnen oloni kuitenkin ihanan laiskaksi ja päässä soi vieläkin eilisen espanjantunnin korvamato.

Manu Chao - Me gustas tú

My blood beats black tonight

 Tänään on se päivä,

jota olen odottanut siitä asti,

kun reilu vuosi sitten asetin kuulokkeet korvilleni

ja kuulin The Bachelorin ensimmäistä kertaa.

Se päivä vuosi sitten vaikutti minuun ihan oikeasti,

se muutti jotain sisälläni. Tämäkin muuttaa, luulen: 

minä näen Hänet, kuulen hänen laulavan,

hengitän samaa ilmaa. Tulen sekoamaan.

Jännittää.