Asioita ehtinyt tapahtua ja tunteita ehtinyt tuntua. Toistelen aina vaan, että elämä on niin hassua. Ja joskus aika hankalaa. Ajantajuni hukkui aikoja sitten, jo ennen huikeaa vanhojen risteilyä, joten olen ihan pihalla kaikesta: jopa siitä, että ylihuomenna odottaa lähtö Skotlantiin. Seikkailu! Hui. Jännittävää, ihanaa, mahtavaa. (lainavalokuvat koska oma kamera on tosiaan mäsä)

Loch Lomond by Bill Higham (oikeus)

Risteilyllä uudelle tuttavuudelle kertoessani siitä, että olen menossa matkalle ja tulevaisuudessa myös todennäköisesti opiskelemaan Skotlantiin, sain kuulla ettei siellä ole kuin linnojen raunioita, ylämaat ja parrakkaita miehiä. Mut hei - mitä muuta ihminen voisi toivoakaan kodilta?

Ja kotia mä nimenomaan olen etsimässä. En usko, että ihmisellä voi olla vain yksi koti. En ole koskaan uskonut. Haluan löytää uuden kodin, sellaisen jonka ihan itse valitsen, nähdä mihin tämä polku johtaa: ei lopputulosta voi tietää ennen kuin yrittää. (seikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailu) Haluan nähdä maailmaa - myös raunioita ja kauniita ylämaita. Ja erityisesti niitä parrakkaita miehiä.

By Ian Iott (oikeus)

Edingburgh, HERE WE COME

Olin jo ihan masis, kun mainitsemani skotlantikurssi koulussani vaikutti olevan toteutumatta... Mutta äsken löysin sen sittenkin ilokseni kurssitarjottimelta! Olen niin onnellinen, oikeesti itken kohta yhyy mitä tää on mitä tää on tää on TOTTA, tää on Kohtalo.

Skotlanti mielessäin

Mä olen ihminen, joka kutsuu ulkomailla hotellia kodikseen vietettyään siellä kaksi vuorokautta. Thaimaassa ärsyynnyin syvästi "suomalaisturisteista" tajuamatta oikein, että olin itsekin yksi heistä. En tunne oikein kuuluvan minnekään, ikinä, koskaan, toisaalta sopeudun ihan mihin vain. Suurkaupunkien valot herättävät vapaudentunteen. Pienempänä itkin itseni uneen ja ajattelin: "haluan kotiin", vaikka nukuin omassa vuoteessani. Tällainen juurettomuus ei välttämättä ole ihan tervettä, mutta totesin, että sitä voi käyttää hyödyksi.

Olen jo pitkään haaveillut ulkomailla asumisesta, edes lyhyen aikaa. Vaihtovuosi kuulosti houkuttelevalta, mutta oli aika mahdottomuus eikä lukion keskelle heitettävä vuosi ulkomailla ehkä kuitenkaan olisi ollut minulle ihan ideaalein vaihtoehto. Sen sijaan totesin, että voisin lähteä joko a) au pairiksi tai b) yliopisto-/ammattikorkeakouluvaihtoon. Viimeaikoina kuvaan on astunut vielä kolmas vaihtoehto, joka kuulosti aluksi ihan hirveän hurjalta, mutta joka vaikuttaa nyt ihan mahdolliselta: yliopisto-opinnot kokonaan Skotlannissa.

Olen jo pitkään rakastanut Iso-Britanniaa syvästi. Harry Potterit oli jo ihan pienenä maistiainen brittiläisyyttä ja katselin perheeni kanssa Neiti Marplea, Hercule Poirot'ta ja Sherlock Holmesia sun muuta vastaavaa. Charles Dickens on lempikirjailijoitani, Ylpeys ja ennakkoluulo eräs lempikirjoistani, Downton Abbey ja muut brittipukudraamat ovat suuri rakkaus, identiteettiini kuuluu vahvasti Doctor Who, rakastan teetä ja brittiaksenttia. Intohimoni on aikalailla aina kohdistunut lähinnä Englantiin, mutta sitten kuulin opiskelun Skotlannissa olevan ilmaista EU:sta tuleville opiskelijoille ja ihan hirveästi kehuja siellä juuri olleelta ystävältäni.

Glasgow University.

Aloin miettiä, et hitto, ei se opiskeleminen siellä maailmankolkassa olisi mitenkään mahdoton ajatus. Toisaalta neljä vuotta ulkomailla tuntui aluksi hirveän pitkältä ajalta, mutta toisaalta, mikä mua Suomessa pidättelee? Oon tälläinen pikkulintu, joka muutenkin haluaisi lepatella suuriin seikkailuihin. Miksei siis Skotlantiin? Neljä vuotta on loppujen lopuksi aika lyhyt pätkä elämässä, se avartaisi ihan hirveästi maailmaani. Tää on sitäpaitsi aika hiton kohtalonomaista jälleen kerran, kaverini reissu Glasgow'hun (ja identiteettikriisi, vähän kaiken uudelleenjärjestely pääni sisällä) sattui juuri näihin aikoihin. Muuten ajatus ei olisi yhtään niin houkutteleva, vaikka olisi se muutenkin herättänyt mielenkiintoni.

Ensi vuonna koulussamme on ainakin suunnitteilla kurssi ulkomailla opiskelua harkitseville, keskitytään varsinkin Skotlantiin ja siihen kuuluu myös matka Edinburghiin. Olen niin menossa! Ei siitä haittaakaan ole ja veri vetää ulkomaille. Vähän kyllä hämmentää, kun nyt tämä ajatus ei kuulosta enää ollenkaan niin absurdilta kuin aluksi, siis ihan oikeesti voisin löytää itseni Glasgow'sta tai Edistä tai jostain, jos vain oikeasti haluan. Huhhuh.

Hej Sverige!

Olin viime viikonloppuna risteilyllä parhaan ystäväni, äitini ja sen kaverin kanssa. Tosi kivaa oli, mutta maanantaina oksetti. :s Oli tosi kaunista, räpsin kuvia räps räps räps kun kuljeskeltiin.

Oli se ihan kivaa tulla kotiinkin. (hyvää itsenäisyyspäivää, kotimaa, vähän myöhässä kyllä)

Erittäin vanhoja kuvia Tallinnasta

 Kasin keväällä me oltiin luokkaretkellä Tallinnassa. Se oli ihana päivä: oli kivaa vaan hillua ympäri vanhaa kaupunkia kamera kourassa ja ottaa kuvia aina kun eteen ilmestyi jotain kaunista. Sen jälkeen en ole Tallinnassa ollutkaan, ja olis kiva päästä sinne taas uudestaan. :c Se on ihana kaupunki!

Kun katselin näitä kuvia pitkästä aikaan, tajusin joissain "uusia" hienoja piirteitä. Oon oikeesti aika ylpee monista ton reissun kuvista. Varsinkin tohon pääsiäismunakuvaan olen tosi tyytyväinen, se on tyyliin hienoin ottamani kuva ikinä... Kiiltelevällä valokuvapaperilla se näyttää varsinkin tyylikkäältä.

Omakehua.

Kiss me, I'm (gonna be) British

Vähän aikaa sitten mä päätin sen: aion oikeasti toteuttaa jo kauemmin kyteneen haaveeni, ja lähteä lukion jälkeen au pairiksi Englantiin.

Paljon aikaahan siihen vielä on, kun lukiotakaan en ole vielä aloittanut, mutta päätöksen tekeminen tuntui todella hyvältä. Viime päivinä olen katsellut televisiosta vaikka mitä brittiläistä, Tohtoreista miehenmetsästykseen sekä brittiläisversioihin kaikenmoisista tosi-tv:istä, kuten Ilme nuoremmaksi - Britannia ja Neljät häät Britanniassa...