Kun ärsyttää ja vihaa, voi aina miettiä aikoja, jotka ovat parempia ja ihan kohta.

Ainakin toivottavasti.

Pian on joulu, se lämmittää sydäntä. Lahjaideoita on jo paljon, hymyilyttää. Tulossa paras halloween ikinä. Ensi kuussa katsomaan aikuisten nukketeatteria rakkaan ystävän kanssa, en malta odottaa. Tekoverta ja mafiaa, voiko parempaa olla?

Ja on uusi vuosi, taas ehkä vähän mukavampi sellainen, uusia ihmisiä ja kokemuksia. Keväällä risteilemään ja Skotlantiin. Kaipaan ulkomaille. Ensi kesänä vietän rappioelämää, yritän päästä taas festareille vapaaehtoiseksi. Seikkailla vähän lisää, saada toivottavasti töitäkin.

Ja jos ei jaksa odottaa, voi kirjoittaa ylös lempibiisiensä sanoja ja piirtää leijonia, kukkasia, norsuja sekä silitellä koiran pehmeää talviturkkia, jutella ystävälle ja hyräillä.

kyllä siltikin vituttaa.

Minä olen kaaos

Muutto takana, check. Moulin Rougen ulkonäytös, check. Tutoreilua ja hauskoja yhteistouhuja, check. Paljon univelkaa, check. Tyhmiä bussimatkoja, check. Kaikki ihan sekaisin ja hukassa (todellinen vaatekriisi!), check.  Silti hirmu onnellinen, check check check. Kyllä tää pikkuhiljaa tästä rakentuu, tavarat ja ajatukset löytää paikkansa.

Syön suklaata ja leikin että kaikki on hyvin

Taas yksi päivä kuluu, aurinko alkaa jo laskea, mitään ei ole tapahtunut, aika vaan valuu eteenpäin. Kohta pitäisi ruveta tekemään hommia, päätin tehdä espanjan kirjoitelman ja maantiedon kotitehtävän jo tänään, ja lueskella vielä hiukan kemiaa. Aamulla ryöstin mun vaatteiden sekaan eksyneen veljeni paidan, se on aika kiva ja sai kehuja. Tuntui mukavalta olla välillä jonkun toisen vaatteissa. Varsinkin, kun olen taas vähän hukannut itseni. Kaikki tuntuu oudolta, väärältä, en pääse karkuun omasta päästäni. Pitäisi varmaan pikkuhiljaa huolestua, mutta energia ei vaan riitä siihen(kään).

    Koulun jälkeen ostin tarjouksesta suklaata ja colaa. Mulla alkaa olla jo pieni kokoelmä erilaisia alumiinipulloja cokista, ne on aika kivoja oikeesti. Ceppo on söpö. Näin yöllä kahta unta, joista toisessa en tainnut olla olemassa. Unen henkilöt olivat Alaskassa ja mä mietin taas, että pitäisi lukea John Greeniä. Rakastan "Looking For Alaska" -nimeä niin paljon.

It's a new life for me

 

Hiihtoloman viimeinen päivä, vähän kipeä olo, mutta niin harmoninen hassu onnellisen haikea tunne... Viikko on ollut ihana, oikeasti yksi parhaista ikinä, joskin kiireinen. Tänään mä siis vaan lepäilen ja fiilistelen ja kuuntelen musiikkia ja luen A Dance With Dragonsia. Miten niin mun piti lukea kemiaa, koska en ihan oikeasti osaa? Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja tällä hetkellä kemia ei ole lähelläkään prioriteettilistani kärkeä.
 

Olen sisustanut vähän seiniäni, pyhitin Patrickille yhden vaatekaappini ovista: Hesarista leikattu lehtijuttu, printattu kuva, keikkalippuni. Toiseen oveen alan keräämään Tulen ja jään laulu/Game of Thrones -juttuja, siihen päätyi Metro-lehdestä leikkaamani vanha Richard Maddenin haastattelu sekä pari Desucon Frostbitestä viikko sitten ostamaani korttia. Aamulla kävin ihanan auringonpaisteisella lenkillä merenrannalla. Veljeni (jonka tajusin olevan viisitoista päivää vanhempi kuin Patrick Wolf, hah) pitäisi tulla tänään käymään, nyt olen yksin eläinten kanssa kun äitikään ei vielä ole tullut kotiin. Inspiroi, minulla on suunnitelmia elämälleni, Patrick Wolf, Patrick Wolf, tänään maailma on uusi hui.

Muun muassa tältä se näyttää

Talvi. Elämä. Talvielämä. Tässä on kasa puhelimeeni eksyneitä kuvia talven ajalta, vähän Instacamilla maustettuina hipsteröityinä (kyllä, instacam - Windows phoneen ei Instagramia ainakaan vielä saa. en kommentoi sitä, miten säälittävä ajanviete on leikkiä sen kopiolla keskellä yötä.) Odotan kevättä, paritan Rorya ja Tohtoria, luen horoskooppeja, valokuvaan kissoja (Lunasta ei sattunut yhtään hyvää kuvaa! :c), taaplaan läpi veljeni omistamaa A Dance With Dragonsia, bongaan ulkoa hassuja asioita, lainailen kirjastosta isot kasat kaikkea ihanaa, mutten kuitenkaan ehdi katsoa/lukea kaikkea.

Pikkukissa