1. Söpöjä mekkoja

Bank Fashion // Black Milk Clothing // Polkashop

2. Lukea mielenkiintoiselta vaikuttavia kirjoja

Rainbow Rowell: Fangirl

Tästä on puhuttu. Toisaalta oon just sen takia vähän epäluuloinen: esimerkiksi olin aivan varma John Greenin käännyttävän minut takaisin nuortenkirjojen pariin, mutta kun aloitin Looking For Alaskan... Se ei ollut yhtään minun tyyppiseni, lopetin sen kesken. (Haluaisin vielä yrittää lukea The Fault In Our Starsin koska se vaikuttaa ihanalta, mutta vähän pelottaa miten käy. Haluaisin pitää siitä niin paljon.) Mutta ainakin tässä on söpö kansi ja viimeaikoina olen antanut itselleni luvan katsoa asioita pelkän ulkoasunkin mukaan, koska hyvän kannen pitäisi kertoa kyllä tarvittavan kirjasta. Luulisin, että tämä nyt ainakin on ihan mielenkiintoinen, vaikkei ehkä edes hyvä.

Jandy Nelson: I'll Give You The Sun

John Green ei saanut minua suhtautumaan korrektimmin nuortenkirjoihin, mutta Jandy Nelsonin esikoisromaani The Sky Is Everywhere sen sijaan lensi salamana lempikirjoihini - vaikka sisälsikin jonkinverran ärsyttävää teiniromanssia. Minulla ei ole mitään hajua mistä tämä uusi romaani tulee kertomaan, mutta sillä ei ole oikeasti mitään väliä. The Sky Is Everywheren salaisuus piili kauniissa kielessä: kirjailija on runoilija, ja sen kuuli. Kirja oli upeita oivalluksia ja kauniita lauseita täynnä, joten luottoa seuraavaankin kirjaan on ja paljon (ja taas, söpö kansi!). En malta odottaa julkaisua, se on tietojeni mukaan tulossa syyskuussa.

3. GUARDIANS OF THE GALAXYN TRAILERIN. NYT. HETI.

Tätä ei tarvitse onneksi odottaa enää kauaa - traileri julkaistaan tänään Jimmy Kimmel Show'ssa. Mutta hiton aikaerot: Suomessa kello onkin 6:35 aamulla. Huomenna. Olen odottanut traileria innolla ja ollut hermostunut ja epätietoinen ja hämmentynyt. Pian odotus palkitaan. (mun pitäisi varmaan kirjoittaa kokonainen postaus siitä, miksi tämä leffa saa mut innostumaan näin kamalasti)

4. Tatuoinnin 

Mielellään tekijänä Sasha Unisex, jonka kätösistä tuo ylempi kuva on syntynyt (en kehdannut ottaa kuvaa, jossa valmis tatuointi näkyi asiakkaan iholla). Rakastan vain tuota tyyliä niin paljon. Oih. OIH! Ehkä vielä jonakin päivänä odottaa reissu Pietariin tatuointia ottamaan!

5. Seikkailla

Walk The Moon 21.3.2013

Silloin kun rumpu sykkii sydämen tahdissa, olen onnellinen. Silloin kun tekee mieli vain huutaa ja tanssia ja kaikki muu unohtuu, silloin kun ei välitä muusta ja salin ulkopuolinen maailma on vain kaukaista unta. Silloin kun saa olla outo ja maalata sotamaalauksen kasvoihinsa (vaikka kasvovärit olivat jo ihan lopussak ennen meitä). Silloin kun saa kopin pahvilautasesta, jossa on illan setlist. Silloin kun tapaa kaikki bändin jäsenet, nimikirjoitukset levyynsä. En olisi koskaan halunnut päästää irti Nickin täydellisestä halauksesta, vaikka harmittaa, ettei tajuttu halata Seania, kun mentiin ensimmäisenä sen luo. Kaikki kuvat eivät onnistuneet, mutta pääasia että ne pienet hetket noiden ihanien ihmisten kanssa voi muistaa aina. En edes yrittänyt kuvata keikan aikana, parin jälkeen tajusi miten mahdoton tehtävä se olisi ollut.

Mitä elämä olisi ilman musiikkia? Kiitos.

It's a new life for me

 

Hiihtoloman viimeinen päivä, vähän kipeä olo, mutta niin harmoninen hassu onnellisen haikea tunne... Viikko on ollut ihana, oikeasti yksi parhaista ikinä, joskin kiireinen. Tänään mä siis vaan lepäilen ja fiilistelen ja kuuntelen musiikkia ja luen A Dance With Dragonsia. Miten niin mun piti lukea kemiaa, koska en ihan oikeasti osaa? Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen ja tällä hetkellä kemia ei ole lähelläkään prioriteettilistani kärkeä.
 

Olen sisustanut vähän seiniäni, pyhitin Patrickille yhden vaatekaappini ovista: Hesarista leikattu lehtijuttu, printattu kuva, keikkalippuni. Toiseen oveen alan keräämään Tulen ja jään laulu/Game of Thrones -juttuja, siihen päätyi Metro-lehdestä leikkaamani vanha Richard Maddenin haastattelu sekä pari Desucon Frostbitestä viikko sitten ostamaani korttia. Aamulla kävin ihanan auringonpaisteisella lenkillä merenrannalla. Veljeni (jonka tajusin olevan viisitoista päivää vanhempi kuin Patrick Wolf, hah) pitäisi tulla tänään käymään, nyt olen yksin eläinten kanssa kun äitikään ei vielä ole tullut kotiin. Inspiroi, minulla on suunnitelmia elämälleni, Patrick Wolf, Patrick Wolf, tänään maailma on uusi hui.

What brings you joy, will take your tears

Olen hämmentynyt. Keikka oli ihan täydellinen, täydellinen! Ja nyt se on vaan... ohi? Mihin aika kului? Itkemisen aloitin jo matkalla keikkapaikalle: näin Twitteristä, miten Patrick oli juomassa rommia satamassa... Helsingin satamassa, minun satamassani, minun kotikaupungissani. Se oli absurdi tunne. Keikan aikana itkin niin paljon. Patrickin esiintyminen oli aivan mahtavaa, en ymmärrä miten se vaan soittaa kaikkia niitä soittimia (paitsi ukulelea se ei tällä kertaa soittanut, olin vähän pettynyt! odotin alusta asti, että se nostaisi juuri sen kauniin soittimen kauniisti kauniisiin käsiinsä ja soittaisi kauniita kappaleitaan sillä) niin helposti. Ja se laulu. Ja kaikki. Aluksi Patrick sanoi aina vain "thank you" biisien jälkeen, mutta myöhemmin se alkoi tarinoimaan ja oli niin ihana. ;___; ♥

(ehkä mä vaan nyt kuvittelen, mutta musta oikeesti näytti välillä, että se katsoisi suoraan muhun? istuttiin tokassa rivissä, mä vähän vinosti oikeella siitä. paljon se piti kyllä silmiään kiinni)

Ostin kiertuepaidan (nyt jo päällä ♥) ja sain ovesta tuon kuvassa näkyvän lappusen, hihi. Keikalta en edes yrittänyt saada kuvia, odotellessa kuvasin lavalla odottavia soittimia ja totesin, ettei siitä tule mitään. Harkitsen tällä hetkellä vakavasti koulun lopettamista ja loppuelämäni pyhittämistä Patrick Wolfin seuraamiselle minne ikinä se meneekään.

Apua. En tule saamaan yöllä unta.

Taidetta Disneyltä

Eilen vai edellispäivänä, en muista eikä se ole merkityksellistä, heräsin ja avasin Facebookin puhelimellani. Sieltä löysin linkin tähän Disneyn uuteen lyhytelokuvaan.

Hurmaava, kaunis, ah. Itkinkin vähäsen.

Itken ilosta ja nauran ja sitten vähän kiljun

Päivä alkoi hiton huonosti, kun tajusin koirani repineen yhdet mun ihanimmista housuista. Hyvä ruoka, parempi mieli - munakkaan jälkeen ei enää vituttanut. Sitten katsoin Doctor Whon vitoskaudelta Van Gogh -jakson. Se oli järkyttävän ihana, mun posket on täynnä kuivuneita kyyneleitä ja vieläkin itkettää. Se inspiroi mua ihan sairaan paljon, nyt mun tekee mieli maalata ja tehdä jännää ruokaa hetken mielijohteesta ja laulaa ja tanssia ja huutaa ja koko maailma näyttää vaan niin kauniilta.

Mua vaan harmittaa, etten oo koskaan tiennyt hirveesti Van Goghista, oon kyllä tykännyt sen joistain maalauksista, mutta... Mä haluan tietää lisää. Se on oikeesti vaikuttanut taiteeseen niin paljon. Ja hitto, mä tajusin, että mä haluun oikeesti tulla paremmaksi kuvataiteessa. Jossain vaiheessa musta tuntui, että mä oon menetetty tapaus, että ei mun kannata edes yrittää edistyä hirveesti, koska aina on mua parempia taiteilijoita. Mut hitot. Mä voin vielä kokeilla ja oppia, musta tulee parempi. Mä haluan inspiroida ihmisiä, tavalla tai toisella, koska mulle itselleni se on niin tärkeää. Mitä mun elämä olisi ilman niitä hetkiä, jolloin ainoa luonnollinen teko on luoda jotain uutta? Ei mitään.

Tää hetki on taas yks niistä, jotka mä haluaisin muistaa. Jos muistan, mä voin saada tästä niin paljon voimaa myöhemmin. Äh, nyt mä alan taas itkeä.

Ukulele tuli taloon

Tämä päivä on tehty auringonsäteistä ja lumihiutaleista

Hymyä hymyä, halua rakastaa, rakastaa kaikkea, kaikkia! Ja rakastan. Väsyttää.

Pitäisi pakata, mutta lol mulla on parempaakin tekemistä, kuten kuunnella musiikkia, peittyä hyvänolontunteeseen nauraa hiljaa syvällä sisimmässäni. Huomenna mä menen pois, pidän hauskaa ja sitten palaan kotiin tähän kaupunkiin, joka on kauniimpi kuin mikään mitä olen aiemmin kutsunut kodiksi. Ja tunnen oloni vapaaksi.

Silloin oli kevät ja jäätelöä espan puistossa, mansikoita ystävien kanssa. Merituuli ja turistikuvia. Silloin tää oli jo koti, ja siitä on niin hirveän pitkä aika. Tulee joulu ja sitten vaihtuu vuosi, ja mä olen päättänyt, että seuraavasta tulee mun elämäni paras niin kuin tää oli ennen sitä.

Lacrosse - This New Year Will Be For You And Me

Patrick Wolf - The Falcons

Älä katso silmiin, paljastun

don't even tell me where we are going

Pari päivää tiivistettynä:

Ystävän vieressä nukkumista, naurua, diippejä keskusteluja. Sähkötupakkaa, tanssimista tanssimista tanssimista ja sen katselemista, vapaus, hyppytunti ja kahden hengen bileet. Unelmia! INSPIRAATIO. Viidentoista tunnin yöunet, ja monet paljon lyhyemmät, hurjaa väsymystä. Karkkia, herkkuja, pizzanhimoa. Ihania ihmisiä, uusia tuttavuuksia, Muumit. Epämääräinen tunne. Suunnitelmien muutoksia.

I saw a glimpse, a shimmer, a shadow

of something I had once but since lost

and now I,

I've got the feeling that I'm not complete anymore

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa

...se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.