Mä oon muuttanut uuteen blogiin, halusin aloittaa puhtaalta pöydältä. Vähän aikaa on ollut pystyssä jo

 DARJEELING UNLIMITED

(darjeelingunlimited.blogspot.fi)

Tervetuloa !

Vuosikatsaus 2014 + suuria odotuksia

Oon iloinen siitä, että oon jaksanut kirjoittaa tätä blogia näin pitkään. Sen takia nyt uuden vuoden ollessa käsillä löydän helposti ajatuksiani ajankulusta. Siitähän mä yleensä saankin täällä kirjoittaa, koska jokainen postaus tuntuu alkavan sanoilla hups, siitä on aikaa. Mutta oi, vuodenvaihde, rituaalinen ja pyhä aika! On tervettä katsoa aina välillä ajassa taaksepäin, huomatakseen kuinka kauas on päässyt.

Parhaiten vuosi varmaan tiivistyy musiikkiin. Spotifyn vuosikatsaus kertoi kunkin vuodenajan kuunnelluimmat artistini - vuoden kuunnelluin biisi oli En tiedä mitä menetän jos jään (Skotlanti-fiilikset, kyllä).

t a l v i

BASTILLE -These Streets

k e v ä t
OLAVI UUSIVIRTA - En tiedä mitä menetän jos jään
k e s ä
BITTER RUIN - Love Gone Left
s y k s y
MILLA RUMI - Hei ihminen
 
Vertailun vuoksi: 2012 oli hyvä vuosi, joten odotin seuraavankin olevan. Ylioptimistiset odotukset kaatuivat aika nopeasti. Vuoden 2013 päättyessä odotukset olivat varovaiset. Vähän pelottikin, ettei mikään muuttuisi, että aika vaan kuluisi vääjäämättä eikä mitään jäisi käteen. Siksi olen erityisen onnellinen tästä vuodesta, se on ollut taas elämäni paras.

En silti ole oikeastaan ihan varma mitä on jäänyt käteen. Mukavia muistoja tietenkin, mutta ehkä tärkeimpänä tyytyväisyys ja onnellisuus. Totta kai elämä on välillä vuoristorataa, mutta tänä vuonna ups & downs ei ole olleet niin rajuja kuin ennen. Vältin tänä vuonna yksittäiset alakuloisuuden kaudet. Olen kasvanut ja kokenut, ollut rohkea ja ylpeä itsestäni.

Päällimmäisiä muistoja: wanhat, wanhojen risteily, töitä kulttuurin parissa, Skotlanti (♥♥♥ !!!!!!!!!!!!), kesätyöt, Kuopio-telttailu, Bastille, ekat kivat synttärit vuosiin, abitelttailu (ja kantapaikan löytäminen) ja -jumalailu, siisti teatteriproggis ja uusia ihania ihmisiä, kaunis syksyinen Oslo ja ensimmäinen kunnon matka ilman huoltajaa, viimeisen Hobitti-leffan fanijutut (joo se oli huono, mutta kun vika mahdollisuus tolla skaalalla fanittaa Keski-Maata).

Paljon hassuja, pieniä, hymyilyttäviä asioita, jotka tekevät minut onnelliseksi.

Nyt uskallan taas olla toiveikas tulevaisuutta kohtaan. Huomenna juhlistetaan uutta vuotta ja otetaan se avosylin vastaan - tällä kertaa olen valmis. En oikein enää ole edes yllättynyt siitä, miten nopeasti aika kuluu. Ei se haittaa, jos se kuluu sujuvasti, kivuitta - tiedän, että selviän mistä tahansa mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Kryptinen Tampere

tänään kumartavat puut haaveilijaa

halpaa viskiä, nostalgiaa

tänään noudattavat mietteet epäsymmetriaa

kaitafilmin tunnelmaa

Tällä kertaa kotimaan matkailun kohteena oli eksoottinen Tampere; viime kerran kävin siellä itseasiassa kolme vuotta sitten vessassa läpikulkumatkalla, joten hyvin tuntemon kaupunki minulle ihan oikeastikin on. Löytyi hauskuutta, hasardeja yksityiskohtia, iloa, hymyjä, kaunista aurinkoa, ystävyyttä! Tämänkertainen kulttuuritapauksemme oli ihanaakin ihanampi folkmelskebändi Hermanni Turkki, jonka biisit soivat nyt loopilla (vieläkin hymyilyttää, vaikka oltiinkin noloja, eikä kehdattu mennä juttelemaan!). Syysloma alkaa lähennellä loppuaan, mutta pian onkin seuraavan seikkailun aika. Aika kuluu kuin pikakelauksella, mutta edessä on aina vaan jänniä juttuja, joten ei se edes haittaa.

Mitä minulle kuuluu?

Syysloma, parasta aikaa bloggauksen pariin palaamiselle! Uudistettu ulkoasu: check, (hieman) uudistunut nimi: check. Ihan oikeassakin elämässä on tapahtunut pieniä muutoksia. Tukka on lyhentynyt reilusti ja vaalentunut raitojen muodossa. Olen hillonnut hyviä vaateostoksia ja -lahjoituksia, rakastunut unkarilaiseen elokuvaan, kuunnellut Milla Rumia, Bitter Ruinia ja Laura Mvulaa, osallistunut mahtavaan projektiin, tutustunut uusiin ihmisiin, tehnyt ennätykseni 2048:ssa, vellonut, mutta hyvällä tavalla. Ensimmäinen yo-info odottaa loman jälkeen. Olen palannut entistä innokkaammin kuvataiteen pariin ja huomannut, että se todella parantaa elämänlaatua. Eilen pitkästä aikaa sain valmiiksi maalauksen. Signeeraushetkenä olo oli tyyni, onnellinen: tätä mun kuuluukin tehdä.

Tällä viikolla odottaa vielä seikkailua Tampereella ystävän ja musiikin parissa. Viikon päästä me lähdetäänkin sitten Osloa valloittamaan. Elämä rullaa siis hyvää mallia eteenpäin. Viime päivät olen miettinyt sitä, miten kiitollinen olen tästä kaikesta. Joskus myös ihmettelen kaikkea vähän ihan niin perkeleesti.

Tuli jo elokuu

Parin kuukauden postaustauon jälkeen on kai ihan hyvä kertoa kuulumisia. En mä enää oikein osaa blogata, mutta mut löytää kyllä tumblrista (vähän liiankin usein). Oon aina rakastanut tumblria, mutta nykyään siitä on tullut toinen kotini: olen ikuinen fanityttö ja fandomblogien seuraaminen piristää, tumblaaminen on rentoa erilaisten blogien ja useiden kommunikointitapojen ansiosta. (lisäksi esim just nyt blogger jumittaa ihan 6-0 ja meinaan menettää hermoni) Joten, jos yhtään kiinnostaa mun elämäni, niin varmimmin tästä tagistä löytyy tarinointia elämäni enemmän tai vähemmän tärkeistä tapahtumista.

Kesäkuu, heinäkuu, loma tuli ja melkein jo oli. Ensi viikolla odottaa paluu koulunpenkille. Ei se oikeastaan haittaa, mulla on ihan hyvät vibat syksystä! Ylioppilaskirjoituksetkaan kun ei vielä mulla ala: ei siis vielä stressaa, vaan voi nauttia kaikista ihanista abiperinteistä. Pitäisi itseasiassa muistaa tuherrella taas abihupparilogoehdotustani, niiden kanssa on heti koulun alkaessa aika kiire.

Tämä kesä ei ollut ehkä ihan sitä mitä odotin, mutta ennen kaikkea hyvä kesä. Sain ensimmäisen kesätyöni: olin feissarina. Oikeasti ihan mukavaa hommaa (useimmiten), mutta myöskin tosi väsyttävää, sekä henkisesti että fyysisestikin. Kuumilla säillä tuntuu että aivot sulaa vaikkei seisoskelisikaan auringonpaahteessa kaduilla ja tietysti ihmisten välinpitämättömyys vei voimia. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on kohteliaita ja siitä tulee jo hyvä mieli. (pliis, olkaa kilttejä feissareille! tiedän että ihan oikeasti kaikki feissarit ei kunnioita ohikulkijoiden oikeutta kävellä ohi, mutta aloittakaa edes hymyllä ja "ei kiitos", jos ette jaksa/pysty puhua. raskainta on ennakkoasenteet ja ignooraaminen, kahden sanan lausumiseen ei mene kovin montaa sekuntia.) Kun oli monta tuntia yrittänyt jutella/jutellut tuntemattomien kanssa, ei enää huvittanut puhua tutuille. Hirveästi ei siis tullut kavereita nähtyä, sinänsä harmi, mutten olisi oikeasti jaksanut.

Seikkailuja ilman kesä ei kuitenkaan ole mitään ja kivoja juttuja on ehtinyt tapahtua. Käytiin Kuopiossa telttailemassa ja nuuhkimassa tuntemattoman kaupungin tuulia. Suosittelen, ihana paikka! Kiva semi spontaani reissu hyvässä seurassa on taattu juttu. Jos Kuopioon eksyy, niin VB-valokuvakeskus on ehdottomasti vierailun arvoinen! Ruississakin tuli käytyä, tosin vain perjantaina - Bastille oli pakko nähdä ja upea keikka olikin. Muutenkin oli aika jees reissu ja ihania keikkoja, vaikka suoraan sanottuna olin jopa vähän pettynyt Ruisrockin järjestelyihin, kaikki oli paljon kaoottisempaa kuin Ilosaarirockissa ja ainakin minun pienessä mielessäni muutamat pienet muutokset olisivat voineet helpottaa ruuhkia suuresti.

Meitin leiri!

Täysi-ikäiseksikin tuli tultua, itseasiassa tasan viikko sitten. Jeejee! En ole kuitenkaan kovin suuri syntymäpäivien ystävä, joten ei se ihan hirveän erikoiselta tunnu. Ekana päivänä multa pyydettiin paperit vain kirjastossa, vaikka käytiin parissa baarissa, ja vasta parin päivän päästä kyseltiin yhdessä baarissa.

Guardians of the Galaxy tuli teattereihin, ohjaaja James Gunn laittoi tweettini siitä sekä jo tuloillaan olevasta jatko-osasta suosikkeihin ("I consider the movies as personal birthday presents: the first is out two days after & the sequel two days before my birthday."). Tietysti mentiin elokuviin heti ensi-iltapäivänä ja GotG oli juuri sitä mitä sen pitikin olla - hurmaava, hauska, scifimättö, supersankareita, sympaattisia hahmoja, ystävyyttä, omaperäisiä mausteita. Se täytti täysin tyhjiön sisälläni.

Loman viimeiset päivät tosiaan edessä, tänään pitäisi siivota ja pestä pyykkiä ja haluaisin maalata ja aloittelin askartelemaan kruunua. On niin kuuma, että paikoillaankin on hiki, saati sitten kun kumartelee laatikoita kaivelemaan. En keksi nyt mitään hienoa lopetuslausetta, joten heitän loppuun vielä kesäbiisin. Vähän kyllä (kesä)klisee, mutta tämän melodian fiilikset on ehkä nyt.

hupS

Viime kirjoituksesta on taas ihan hirveän kauan ja musta tuntuu että mulla on ihan hirveän paljon ajatuksia, joista haluaisin kirjoittaa kunnolla ja rauhassa, mutta mulla on just nyt tosi hyperaktiivinen olo. Skotlannista täytyy kai vähän mainita: heti kun astuin ulos koneesta, tunsin olevani kotona. Oli helppo olla, hyvä olla. Tuli ikävä takaisin jo ennen kotiinpaluuta. Kyllä minä sinne haluan. Nyt tiedän mitä menetän jos jään. Jotenkin entistä tyynempi olo tulevaisuuden suhteen, kun tietää mitä haluaa. Tavoitteet on selvät, toinen juttu on niiden saavuttaminen; mutta mulla on aika hyvä tuuri ja mä olen aika hyvä muutenkin. Aika sujuvasti on kuluneet nää kevät-/kesäpäivät.

Sain lopulta kamerani huoltoon, joten tässä nyt pari onnetonta puhelinteinipeili(/tietokoneennäyttö)kuvaa. Ensimmäisessä näkyy Alice takes a trip -merkkinen susimekko, josta haaveilin: ihana äitini osti sen mulle. "Jokainen tyttö tarvitsee joskus kalliita mekkoja." Toisessa minä ja kesäpäivän laatutekemistä: X-Menit. Maratoonasin kaikki leffat sopivasti Days of Future Pastia ennen ja pääsin heti viime keskiviikkona senkin katsomaan. Harmittaa kun en aikaisemmin ole niitä katsonut, rakastuin täysin.

Matkaan, matkaan, matkaan!

Asioita ehtinyt tapahtua ja tunteita ehtinyt tuntua. Toistelen aina vaan, että elämä on niin hassua. Ja joskus aika hankalaa. Ajantajuni hukkui aikoja sitten, jo ennen huikeaa vanhojen risteilyä, joten olen ihan pihalla kaikesta: jopa siitä, että ylihuomenna odottaa lähtö Skotlantiin. Seikkailu! Hui. Jännittävää, ihanaa, mahtavaa. (lainavalokuvat koska oma kamera on tosiaan mäsä)

Loch Lomond by Bill Higham (oikeus)

Risteilyllä uudelle tuttavuudelle kertoessani siitä, että olen menossa matkalle ja tulevaisuudessa myös todennäköisesti opiskelemaan Skotlantiin, sain kuulla ettei siellä ole kuin linnojen raunioita, ylämaat ja parrakkaita miehiä. Mut hei - mitä muuta ihminen voisi toivoakaan kodilta?

Ja kotia mä nimenomaan olen etsimässä. En usko, että ihmisellä voi olla vain yksi koti. En ole koskaan uskonut. Haluan löytää uuden kodin, sellaisen jonka ihan itse valitsen, nähdä mihin tämä polku johtaa: ei lopputulosta voi tietää ennen kuin yrittää. (seikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailuseikkailu) Haluan nähdä maailmaa - myös raunioita ja kauniita ylämaita. Ja erityisesti niitä parrakkaita miehiä.

By Ian Iott (oikeus)