Marina and the Diamonds - Rootless
Mä kaipaan koko ajan kaikkea. Musta tuntuu, että voisin löytää jotain
uutta, mutta silti niin tuttua, jos pääsisin matkustamaan tiettyihin
paikkoihin, vaikka Lontooseen, Islantiin ja Beijingiin. Luulen että maailma on
käsissäni ja haluan päästä seikkailemaan, mutta en mä pysty. Nyt ois
haisu eräästä seikkailusta, johon saattaisin pystyä osallistumaan, jos
vähän tutkisin asioita: ensi vuonna koulussani on kurssi, jossa
tutustutaan opiskeluun ulkomaisissa yliopistoissa ja lopuksi vieraillaan
Edinburghissa. Se on kuulemma ihana kaupunki ja hyvä ystäväni tuli
juuri eilen Skotlannista (tosin hän oli Glasgow'ssa). Eilen oli
myrskyisä päivä, ja mietin taas, että mitä mä täällä oikein teen, mikä
mua pidättelee? Voisinhan mä lähteä niiksi neljäksi vuodeksi pois.
Saattaisin vaikka löytää henkisen kotini, jota en ole koskaan kohdannut,
paitsi pieninä hetkinä Stokmannin ja Akateemisen välisellä
kävelykadulla ja Nagoyan pimenevässä illassa mainosvalojen alla. Koti on
pienissä hetkissä, mutta haluaisin kuulua jonnekin.
Mä en aina ymmärrä itseäni, en ymmärrä mun tunteitani ja elämääni. En ole tunne oloani kotoisaksi aina edes omassa päässäni. Yleensä asiat ovat hyvin, mutta silloin kuin muistaa taas etteivät ne täysin olekaan, hukuttaudun omaan pahaan olooni. Mun mielialani vaihtelevat mun makuuni ihan liikaa. En tiedä millaista on tuntea olonsa neutraaliksi, kaikki on joko hirveän hyvin tai hirveän huonosti. You win or you lose. Tai sitten olen vaan ihan hirveän levoton, tunnen oloni täysin tyhjäksi tai haikeaksi. En jaksa itseäni, olen laiska ja saamaton ja heittäydyn martyyriksi enkä osaa aina olla kiitollinen siitä, miten paljon olen kuitenkin saanut. Otan asiat liian vakavasti ja tunnen, ettei kukaan välitä, vaikka oikeasti moni ihminen niin tekeekin. Odotan asioita sinisilmäisesti ja turhaudun kun en saavuta niitä. Turhaudun muutenkin helposti, itken ja raivoan ja potkin ovia. Olen itsepäinen enkä aina käyttäydy ystävällisesti. Mietin, ettei mun elämälläni ole sisältöä, vaikka sehän on ihan mun käsissäni. Mä voin tehdä ihan vapaasti asioita, joilla on oikeasti merkitystä.
"My life has a superb cast but I can't figure out the plot."
Ei kommentteja :
Lähetä kommentti