The Wombats - Kill The Director
Rökäletappio! Viikon osasin olla melkein onnellinen, mutta koska ei vaan ollut hyvä hetki elämässä, niiden ilonaiheiden etsiminen alkoi tuntua ihan kusetukselta. Kyllä, löysin iloa, mutten osannut joka päivä sitä arvostaa - joten päädyin siihen, että parempi vain lopettaa koko haaste. Ja se oli hyvä ratkaisu. Luovuttaminen ei ole aina huono juttu. Naiivina kuvittelin, että pystyisin pakottamaan itseni onnelliseksi, mutten tiedä olisiko se loppujen lopuksi kauhean onnellisuutta kasvattavaa ollutkaan. Nyt olen vain helpottunut.
Sanojen peruminen tuntuu kurjalta, mutta sille ei vaan mahda mitään. En tiedä kokeilenko haastetta uudestaan myöhemmin, paremmista lähtökohdista (elin erittäin stressaavia viikkoja juuri, joten huumorintaju oli vähissä, mutta nyt on jo ehtinyt helpottaa). Vaikka vähän harmittaa, niin toisaalta on ihanaa, että voi myöntää suoraan epäonnistuneensa jossain. Ei se ole niin vakavaa, aina ei mee niin kuin Strömsössä.
Tänään olen aggressiivisesti hakenut kesätöitä. Tuntuu vähän epätoivoiselta... Toisaalta tekisi vaan mieli vaipua kesän joutilaaseen auvoon, mutta raha ois aika must, joten pakko edes yrittää. Olen myös tutkaillut ehkä-mahdollisesti-budjettiin-joskus-sopivia järjestelmäkameroita: mun rakas Tyrion-niminen puolijärkkärini on nimittäin ihan kuolonkielissä, onneksi takuuta on vielä voimassa. Ennen Skotlannin matkaa pitäisi saada se toimintakuntoon tai uusi kamera jo hankittua.
Keskiviikkona olin Tove Jansson -näyttelyn avajaisissa Ateneumissa. Pitäisi käydä uudestaan, töihin ei ehtinyt paneutua tarpeeksi tarkasti tungoksen takia. Mahtava kokonaisuus, kannattaa ehdottomasti käydä jos vain kykenee! Näyttely on auki syyskuuhun asti.
vähän epäilen, ettei sadan päivän yhtäjaksoinen onnellisuus ehkä oikein sovi ihmisluonnolle :( tai siis kun syntyy epäilys, että vaikkei onnellisuuteen nyt varmaan voi kyllästyä, niin pieniin asioihin ei kuitenkaan jaksa keskittyä ellei samalla salli sitä, että huonotkin asiat vetävät huomiota puoleensa... tai en tiedä. paljon missään mitä sanon ei ole viime päivinä tuntunut olevan mitään järkeä enää sitten kun sanat on muodostettu. :---D
VastaaPoistaEi, on siinä mitä sanot paljon järkeä! Itse olen aina onnellisin silloin, kun muistan miten huonosti asiat voisivat olla tai ovat olleet. Joskus jopa silloin, kun jotain oikeasti pahaa on tapahtunut ja olen saanut nukkua yön yli, kun on ehtinyt tajuta että herran jumala mä olen vielä elossa.
PoistaEn minäkään usko että 24/7 kokonaispainoinen onnellisuus on mahdollista, haasteessa yritin olla vain tyytyväinen ja annoin kyllä itselleni anteeksi vielä pienet oikut, koska niitä nyt ei vaan voi välttää. Yritin pitää itseni hyvässä tyytyväisessä vireessä. Mutta ei se nyt tuolla tavalla onnistunutkaan. :'''DD